Tag Archives: Sielu

Älä Huijaa Itseäsi

Tarvitsemme toisiamme voittaaksemme egomme ja voidaksemme todella ”antaa” Luojalle. Tätä Hän odottaa meiltä. Voit kuitenkin miellyttää Häntä vain yhtenäistyessäsi ystävien kanssa.

Yksiksesi et tule onnistumaan, sillä se ei ole aitoa ”antamista”. Se ei tule toimimaan. Kun olet yksin et ”anna”, vaan se on itsepetosta.

Koko järjestelmä toimii niin että tielläsi on eräänlainen suodatin, joka ei anna sinun päätyä moiseen ”antamiseen”, sillä se ei ole aitoa.

(Baal HaSulam, Letter 52, 1928)

Henkinen Virus

Baal HaSulam “Messiaan Torvi”… Israelin lapset lunastetaan vasta kätketyn viisauden paljastumisen jälkeen siinä suuressa määrin kuin se on kirjoitettu Zohariin. “Tässä koostumuksessa, israelilaiset lunastetaan maanpaosta.”

Siihen asti, kunnes Kabbalan viisaus on levinnyt ympäri maailmaa, Israel ( ”Isra“-“suoraan”, “El“- Luoja), eli ne, joilla on Luojan pyrkimykset, eivät voi paljastaa Valoa joka uudistaa ja jonka on tultava  heidän lävitseen koko ihmiskunnalle. Maailman on oltava valmis vastaanottamaan tämä viisaus; muuten Israel jää egoistisen luonteensa orjuuteen.

Zohar paljastettiin nopeuttamaan koko maailman kehitystä. Mutta mikä tässä kirjassa on niin erikoista? Miksi se vaikuttaa maailmaan niin paljon?

Totuus on, että emme elä tässä aineellisessa maailmassa, se vain näyttää tällä tavalla meidän sisäisellä ”ruudullamme”. Maailma on yksi; todellisuus on yksi.

Niinpä, kun Zoharin kirja, henkinen lähde on paljastettu aineellisella tasolla, se koskettaa ja vaikuttaa meihin. Tämä lähde nopeuttaa kaikkia nykyisiä sieluja ja meidän edistymistä ja se leviää kuin virus. Se tunkeutuu jokaiseen haluun, jokaiseen reaktioon ja alkaa muuttaa niitä.

Eläminen Luojan Ympäristössä

Meidän maailmassamme ympäröivä elinpiiri vaikuttaa automaattisesti siemeneen joka on istutettu maaperään ja siemen alkaa kasvaa. Sillä tavalla kaikki liikkumattomalla, vegetatiivisella ja elollisella tasolla on vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, ilman varsinaista vapaata tahtoa.

Meidän henkinen kehityksemme ei kuitenkaan toimi samalla tavalla. Meidän pitää havahduttaa ympäristö jotta se vaikuttaa meihin, saadaksemme oikean lämpötilan, sopiva kosteus, mineraaleja sekä riittävästi auringonvaloa.  Meidän täytyy itse luoda suotuisat olosuhteet ja sitä kutsutaan Ala’at Manniksi. Ympäristömme on Luoja. Jos kuvittelet että sinuun vaikuttaa ystävät, aurinko, kuu tai yhtäkkinen mielentilan vaihdos, niin itse asiassa kaiken takana on Luoja.

Sisäpuolella löytyy ”minä itse” , sydämeni piste, kaikki muu on Luojaa, vaikka hän oleilee ympärilläni lukemattomissa eri muodoissa. Kaiken kaikkiaan havahdutan Hänet.

Voivatko ystävät todellakin vaikuttaa minuun, vaikka he huutavat ja vaativat? Minkä vaikuttamisen voiman he omaavat? Minun pitää kuitenkin vastaanottaa henkisen vaikuttamisen voima. Siten ympäristö vain tuntuu minusta sellaiselta, kun todellisuudessa on kyse Luojasta. Sillä tavalla havahdutan Hänet, paljastan Hänet ja puhun Hänelle.

Jos emme havahduta ulkoisia vaikutteita, niin miten voimme kasvaa? Olemme kykenemättömiä edistymään millään muulla tavalla kuin ”havahduttamalla alapuolelta” (Itaruta De Letata). Manni on ensisijainen, eli pyyntö tai vaatimus joka tulee meiltä. ”Henkilö ponnisti ja löysi”. Jos et ponnista, et löydä.

Oman Luontosi Orjuuttama

Jos henkilö on suuren nautinnon täyttämä, se on aivan kuin hän liukenisi siihen, ollen kokonaan sen nujertama ja robotin lailla valmis tekemään kaiken minkä nautinto häneltä vaatii. Eikä hän voi sitä vastustaa.

Jokaisella on jonkinlainen kynnys sietokyvylleen tai raja johon asti hän pystyy vastustamaan nautintoa tai sietämään kärsimystä. Kun nautinto tai kärsimys ylittää tämän rajan se voi orjuuttaa hänet kokonaan. Henkilö on silloin kykeneväinen vastustamaan tätä vain pienellä herkkyyden alueella ja silloinkin hän voi tehdä niin vain jos hän onnistuu suojaamaan itseään siltä jollakin keinolla. Mitä tuo suojaaminen sitten on? Se on sitä kun henkilö ymmärtää ettei hänen tulisi antaa periksi kiusaukselle, sekä myönteisessä että kielteisessä mielessä.

Muutoin nautinto ja kärsimys nujertaa hänet kokonaan, sillä ihminen on luotu aineesta jonka perusta koostuu tahdosta nauttia. Siksi on ilmiselvää että ne voivat tehdä hänelle mitä haluavat.

Sisäinen Seinä

Konventiossa saavutimme uuden tuntemuksen, nyt meidän pitää vain kehittää sitä. Koemme että edessämme on seinä, jonka haluamme rikkoa Ylemmän Valon, eli Luojan  avulla. Hän on juuri se mitä olemme vailla. Antakaamme hänen sanoa: ”Menkäämme faaraon tykö”.

Tehdäksemme tämän on tärkeä ymmärtää ja varsinkin hyväksyä se, että rikomme seinän antaaksemme Hänelle nautintoa, itsemme sijasta. Unohdamme kaksi tärkeintä näkökohtaa polkumme varrella:

  1. Ainoa tapa edistyä on Hänen voimansa avulla
  2. Me edistymme ”Luojalle antamisen” suuntaan

Kaikki tämä hämmentää minua. Ajattelen itseäni ”Luojalle antamisen” sijasta. Yritän ylittää Makhsomin omin voimin, enkä Hänen voimin. Näin ollen päämäärä ja toimet ovat yhä lukittuja egoismiini.

Tämä on kuitenkin hyvä tila koska alamme ymmärtää henkisen edistymisen perusperiaatteet. Este ilmestyi eteemme ja meidän pitää tehdä asialle jotain. Se ei tullut siihen itsestään, vaan se sisältää psyykkisen puomin sisällämme. Jos ”tähtäämme” itsemme oikein se tulee katoamaan.

Ajatus Luojan edusta on luontoni vastainen, eikä ystävilläkään ole sitä. Se löytyy juuri yhtenäistymisessämme. Siitä syystä kolme näkökulmaa ovat tärkeitä työssämme:

  1. Olen yhtenäistynyt ryhmään.
  2. Yhdessä ystävien kanssa  minun tulee määritellä oikea pyrkimys, joka auttaa meitä ylittämään Makhsomin: Yhtenäistymällä tuomme esiin Luojan voiman.
  3. Kaikki tämä antaaksemme Hänelle nautintoa, eli saavuttaaksemme yhtenäisyyden Hänen kanssaan.

Yhteisen ja lakkaamattoman välittämisen ja huolen pitää herättää jokaisen. Tämä on keskinäisyys; ryhmä ei ole ystävien kasvot, vaan henkinen yhteisö joka täyttää jokaisen ajatuksilla päämäärästä. Yhtäkkiä alamme ajatella sitä ja haluta sitä. Kun jokainen pyrkii rakentamaan halunsa viivaksi, silloin se leviää ympäri maailmaa ympyröinä, ilman että rajat tai etäisyydet estävät sitä.

Keskinäisyys tarkoitta,  että olen vastuussa koko järjestelmästä johon Luoja minut sijoitti. Jos en pidä kiinni oikeasta ajatuksesta, silloin muutkin ”heitetään ulos” siitä ajatuksesta. Kytkeytymällä pois, lakkaan varustamasta yhteistä organismia.

Voivatko maksa tai munuaiset pitää lomaa?

Tästä syystä pyydän maailman ryhmää aina ajattelemaan luomisen päämäärää, Luojalle antamista. Silloin en kadota kytköstä, missä tahansa olenkin.