Tag Archives: Egoismi

Naisten Erikoislaatuinen Itsekkyys

Luontomme mukaan, luodun olennon luenteen mukaan, kytkös on olemassa vain miesten keskuudessa. Naiset eivät osaa kytkeytyä keskenään, koska heidän itsekkyytensä on erikoislaatuinen. Se ei ole hyvä eikä paha.

On tärkeää työskennellä meidän alkuperäisen luonteemme mukaan, pyrkimättä vahingoittamaan sitä. On tärkeää työskennellä materiaalin kanssa, jonka mukaan meidät on luotu ja ymmärtää, että saavutamme päämäärämme vain käyttämällä luontoa oikein.

Laittamalla miehet ja naiset ​​samaan ryhmään, yhtenäisessä työn prosessissa tunnemme erilaisen kytköksen miesten keskuudessa kuin naisten.

Se ei tunnu niin paljon tosielämässä kuin meidän integroidun menetelmän oppitunneilla. Kirjaimellisesti jo puolessa tunnissa yhteisten opintojen aikana, miespuolinen osa alkaa tuntea, että heidän luontonsa on valmis menemään eteenpäin ja kytkeytymään kaikkien kanssa, kun taas naispuolinen osa tuntee kyvyttömyyttä työskennellä kohti toisiaan lähestymistä.

Paras tulos saavutetaan kun naiset tukevat miehiä intentiollaan ​​ja pyrkimyksillään, samalla kun miehet lähestyvät toisiaan.

Johtojärjestelmän Uskomaton Taituruus

Niin paljon valmisteluja rikkoutumisemme aiheutti ja niin monta mahdollisuutta avautuivat meille sen avulla, että sitä ei voi kutsua vähemmäksi kuin jumalalliseksi teoksi. Tämä on niin oivallinen keksintö, että emme edes voi arvioida sitä asianmukaisesti.

Tämä ilmaistaan erityisesti aineellisessa pukineessa, jossa olemme kykeneväisiä oleskelemaan itsekkäästi, samalla edistyen kohti lahjoittamista. On mahdotonta edes kuvitella miten sellainen ihme on mahdollinen! Olen miinuksella, pahuudessa, vihassa naapuriani ja Luojaa kohtaan, täydellisessä vastakohtaisuudessa Häneen ja samalla käytän heitä hyötyäkseni heistä (ainakin se näyttää minusta siltä). Ja kun käytän heitä omaksi eduksenia, niin kuin se minusta näyttää, edistyn itse asiassa vastakkaiseen suuntaan, tarkoittaen kohti heille lahjoittamista.

Käy ilmi, että rikkoutumisen nojalla, kaksi luomisen lakia ilmestyy, jotka ovat kytköksessä sellaisella tavalla, että se mahdollistaa niiden käytön, jopa vielä olessamme itsekkyydessämme.

Rikkoutumisen jälkeen kaikki toiminnot meitä kohtaan tapahtuvat Atzilutin maailman avulla. Siitä syystä vaikea, monimutkainen ja täydellinen mekanismi löytyy siinä. Loppujen lopuksi sen täytyy työstää meitä ylemmästä ulottuvuudesta, lahjoittamisen maailmasta. Sen täytyy kytkeytyä meidän kanssamme, egoistien.

Silti, vaikka mielimme vastakohtaisia asioita, siitä huolimatta Atzilutin maailman järjestelmä on luonnostaan rakennettu sellaisella tavalla, että se kohtelee meitä oikein. Vaikka pyydämme itsellemme, itsekkäästi, silti sen tosiasian nojalla, että ulkoiset tekomme näyttävät lahjoittamiselta, sillä yritämme yhtenäistyä ryhmään ja työskentelemme levittämisen hyväksi, tämä riittää, jotta ympäröivä Valo voi paistaa meille.

Valo ei voi koskaan muuttua sisäiseksi ja astua sisään näihin itsekkäisiin astioihin, vaan se hohtaa meille kaukaa, jopa niissä haluissa, jotka ovat vastakohtaisia ja sopimattomia sille. Meillä on täysin vastakohtaisia intentioita, silti se paistaa meille.

Tämä on hyvin monimutkainen mekanismi.

Miten Me Olemme Erilaisia?

Kysymys: Mainitsematta kabbalan tiedettä levittämisessämme, kerromme ihmisille, että keskinäinen tae tarjoaa meille hyvän elämän. Siinä tapauksessa, miten eroamme muista organisaatioista, jotka antavat samantapaisia lupauksia?

Vastaus: Paha asia, jos et tunne eroa.

Moderni ihminen kokee globaalin, yhtenäisen kriisin. Sillä tavalla Luoja näyttää hänelle, että hän on kytkeytynyt muihin väärällä tavalla ja että hänen pitää saavuttaa keskinäinen tae. On olemassa metodi, joka auttaa häntä yhtenäistymään muiden kanssa oikealla tavalla ja aloittamaan hyvän elämän elämisen. Tämä metodi toimii luoden sopivan ilmapiirin; tehden”kuoren” ympäristöstä, joka antaa ihmisille selityksen siitä miten eletään  yhdessä hyvää, terveellistä ja turvallista elämää.

Ihminen kuulee tämän ja ymmärtää, että muuta ratkaisua ei ole. Ja muut kuulevat saman asian, joten on helpompi tehdä tämä yhteen kasvaneena, yhdessä heidän kanssaan. Henkilö oppii yhtenäistymään muiden kanssa oikealla tavalla ja saman prosessin aikana hän houkuttelee luokseen Valon joka uudistaa. Lapset tekevät samaa leikkiessään, varttuen ja viisastuen prosessin myötä.

Näin ollen, kun henkilö löytää itsensä pahasta tilanteesta, hän käyttää muita houkutellakseen valoa ja vähitellen hän alkaa arvostaa lahjoittamisen voimaa. Hän arvostaa sitä suuresti ja se muuttuu hänelle tärkeimmäksi asiaksi. Yllättäen hän arvostaa sitä siinä määrin, että vaikka kaikki hänen elämässään on kunnossa, hän ei hylkää lahjoittamista, toivoen voivansa soveltaa sitä riippumatta tuntemuksistaan. Tämä siitä syystä, että hän yhdistää siihen ensisijaisen tärkeyden.

Näin ihminen muuttuu henkiseksi, siirtyen itsekkäästä intentiosta, Lo Lishmasta altruistiseen Lismahan. Eikä ole pienintäkään mahdollisuutta, että 99% väestöstä saavuttaisi korjauksen millään muulla tavalla. Voitko sinä suositella jotain muuta, paitsi Tooraa?

Uskon, että ongelma piilee perusteellisessa väärinkäsityksessä siitä miten AHPia edistetään. Olemme osanneet korjata Galgalta Eynaim Babylonian ajoista asti, mutta AHPin korjaaminen, tässä on kaikki keinomme.

Lakkaa Katsomasta Maailmaa Repeytyneen Verhon Läpi!

Kysymys: Minkä lauseen voisin asettaa eteeni suurilla kirjaimilla, jotta aina kun kiinnitän huomion johonkin muuhun ja ajatukseni alkavat harhailla, voisin taas palata takaisin ja keskittää huomioni uudestaan?

Vastaus: Kuvittele tila, jota alituisesti kannattaisi tavoitella ja kuvaile se niin, että tämä lause oitis muistuttaa sinua siitä, että havainnoit todellisuutesi jakautuneena ja pilkkoutuneena eri osiin siitä syystä, että sijaitset itsekkyydessä.

Heti kun hylkäät tämän näkemyken itsekkyytesi kautta, kaikki muuttuu yhdeksi kokonaiseksi. Aivan kuin katsoisit todellisuutta repeytyneen verhon läpi, jossa on pieniä reikiä ja sen minkä näet, näyttää koostuvan erillisitä osista. Sitten siirrät verhon sivuun ja todellisuutesi muuttuukin yhtenäiseksi.

Palkkionasi 310 Maailmaa

Talmud Eser Sefirot. Nidos nro 1, Osa 1 ”Sisäinen Katselmus”. Merkintä nro 7: Viisaamme ovat sanoneet: Luojan on määrä luovuttaa jokaiselle okeamieliselle 310 maailmaa.”…

Aivan kuten henkilö joka sanoo ystävälleen, ”Työskentele kanssani vain tovin ja vastineeksi annan sinulle jokaisen nautinnon ja aarteen maailmassa lopun elämääsi”. Ei tosiaankaan löydy suurempaa ilmaista lahjaa kuin tämä, sillä palkkio on kerta kaikkiaan huikea työhön verrattuna, sillä työ on tässä maailmassa, ohikiitävässä, kelvottomassa maailmassa verrattuna palkkioon ja nautintoon iankaikkisessa maailmassa.

Kysymys: Onko siis kuoleman jälkeen palkkiota vai ei?

Vastaus: Minkä kuoleman jälkeen? Jos elollinen keho kuolee, se haudataan. Mutta jos itsekäs, egoistinen halu kuolee, silloin se ei ole loppu. Sen jälkeen pitää ”herättää kuolleet”, eli kuolleen halun.

Ensin pitää ”haudata” egoistinen halu ja lukea muistorukous sille (Kadish), ylistää Luojaa siitä että egoismini on kuollut. Sanon, ”Olet tappanut itsekkään haluni ja olen erittäin kiitollinen Sinulle siitä! Jatketaan siis työntekoa. Herättäkäämme kuolleet ja antakaamme sille intentio lahjottamisen vuoksi”.

Halu Yhtenäistyä

Tänä päivänä ihmiskunta pyrkii yhtenäistymään. Vaistonvaraisesti ihmiset ymmärtävät että yhdessä on parempi kuin yksin. Eri maat yrittävät laatia sopimuksia yhä uudelleen, solmiakseen unionin joka vahvistaa heitä ja tekee heistä menestyvämpiä. Mutta onnistuvatko he siinä? Lopulta näemme että tämä vain johtaa konflikteihin ja jopa sotaan. Ongelma pysyy ennallaan: Emme tiedä miten yhtenäistyä.

Kuitenkin halu yhdistää on luonnostaan täyttänyt ihmiskunnan jo vuosien ajan. Tämä on kumppanuus joka on synnynäinen valtioille ja kansoille: Suojaan itseäni, mutta silti huomaan että kannattaa yhtenäistyä muiden kanssa. Yhdessä luomme monopolin ja muutumme vahvemmiksi kuin kaikki muut.

Tämä tarmo joka ei ole heikentynyt,  saattaa meidät lopulta sellaisiin ongelmiin että luonto itse osoittaa meille yhtenäistymisen tarpeen. Se paljastaa meille että meidän tulee sulautua yhdeksi, globaaliksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa täydennämme toisemme tyystin ja muuttumme täydelliseksi, kokonaiseksi ja ”pyöreän maailman” hyväksyväksi, jossa kaikki osat ovat yhdistettyinä.

Jos luonto haastaa meitä tällä tavalla, miten silloin rakennamme ihmisyhteiskuntaamme? Itsekkyys on siis vain keskittynyt ihmisyhteiskuntaan. Tämä on ainoa paikka jossa itsekkyys työskentelee vastoin yhtenäisyyttä. Tuloksena huomaamme että olemme kykenemättömiä yhtenäistymään.

Miksi Luoja asetti eteemme kompastuskiven, tehden meistä erilaisia ja toisistamme poikkeavia? Jos olisimme samanlaisia, kaikki olisi selkeää: Jokainen henkilö antaisi tietyn määrän ja vastaanottaisi tietyn määrän ja asia olisi sillä selvä.

Poikkeamme kuitenkin toisistamme ja siitä syystä meidän tulee kohota egoismin yläpuolelle ja aktivoida intentio lahjoittamisen vuoksi, ilman pienintäkään yhteyttä henkilökohtaiseen hyötyyn. Vain sellaisessa tilassa ihminen voi olla tyystin kykeneväinen yhtenäistymään muiden kanssa. Silloin hän voi saavuttaa ”lahjoittamisen lahjoittamisen vuoksi” ja sen jälkeen ”vastaanottamisen lahjoittamisen vuoksi”. Vain jos jokainen henkilö valitsee tämän reitin, voi täydellinen yhtenäistyminen tapahtua joukossamme.

Tästä syystä meitä ei luotu samanlaisiksi: muutoin ratkaisisimme pulman aineellisella, elollisella tasolla, joka merkitsisi samaa kuin muurahaiset muurahaiskeossa.

Murhe Muuttuu Iloksi

Baal HaSulamin kirjoituksia, Kirje 19: Henkilö ei ole valmis adheesioon Luojan kanssa yhdellä kerralla, vaan vähitellen, niin kuin on kirjoitettu: ”Hyvyys ja armeliaisuus tulevat seuraamaan minua”. Siitä syystä hän luo kaipuut jotka ovat alkua adheesiolle, niin kuin on kirjoitettu: ”oikeamielinen joka kärsii”. Hän kärsii koska Luoja ei halua adheesiota hänen kanssaan. Siksi henkilö kokee kaipuuta ja murhetta ilman rakkautta, joka on välttämätöntä adheesiossa. Hän kokee murhetta joka muuttuu adheesion iloksi.

Kysymys: Miten voimme tavoitella kytköstä Luojaan kärsimysten tiloissa jotka Hän meille lähettää?

Vastaus: Luoja ei lähetä meille kärsimystä. Häneltä tulee vain hyvyyttä, mutta egoismissani tunnen Hänen ystävällisen suhtautumisensa vastakohtaisella tavalla, tarkoittaen että koen kärsimystä. Tämä on juuri ”havahtuminen” joka on välttämätön päämäärän saavuttamiseksi, egoismini muuntamisen lahjoittamiseksi. Silloin kärsimys muuttuu nautinnoksi.

Mikään ei muutu paitsi asenteeni maailmaa kohtaan, niin kuin on kirjoitettu: ”Syöt sitä mikä on vanhentunutta”. Olet muuntanut itsesi ja asenteesi sille mitä tapahtuu. Olet kohonnut ”halusi nauttia” yläpuolelle ja siksi kärsimyksen sijaan koet nautintoa.

Aikaisemmin tavoittelit kuvitteellisia täyttymyksen lähteitä, mutta nyt tavoittelusi Luojaan saa murheesi ja kärsimyksesi muuttumaan täyttymykseksi, sillä et halua tämän lisäksi mitään. Haluat vain haluta Häntä ja tämä itsessään täyttää sinut.

Rakkaudesta Ei Voi Tulla Tapaa

Kysymys: Muuttuuko tovereista välittäminen koskaan minun luonteenlaadukseni?

Vastaus: Vastaus on ei. Vain minua hallitseva itsekkyys (ego) on luonteenlaatuni. Kaikki tulevat tilat sijaitsevat sen yläpuolella ja ne voidaan vain saavuttaa yhtäjaksoisen ponnistuksen ansiosta.

Siirtyminen henkisyyteen on sama kun leijuisit maan yläpuolella tässä maailmassa. Et voi ripustaa itseäsi ilmaan, vaan se vaatii voimaa joka pitää sinua siellä maan vetovoimasta riippumatta. Maan vetovoima on kuin sinun itsekkyytesi joka aina vetää sinua alaspäin. Tästä syystä tipun heti maahan kun unohdan päämäärän.

Toivon yhtenäistyväni muiden kanssa, mutta ennen sitä minun tulee pyrkiä yhtäjaksoiseen ponnistukseen voidakseni ”riippua ilmassa” pyrkimyksessäni yhtenäistyä. Oikoteitä ei ole, heti kun unohdan, putoan.

Siitä syystä toisista välittämisestä ei voi tulla tapaa tai luonteenlaatua. Tästä meidän tulisikin olla kiitollisia, sillä näin oivallamme ”vapaan tahtomme” jokaisella seuraavalla hetkellä.

Jos tapa olisi se joka saa minut liikkeelle, olisin ”enkeli”. Enkeli tottelee luonteenlaatuaan, lahjoittamisen luonnettaan. Se roikkuu ilmassa koska se on ”ilmaakin kevyempi” eikä ole egoistisen aineellisen vetovoiman hallitsema. Mutta ihminen on.

Egyptissä Virtaa Hunaja ja Maito

Ihmiset näkevät pääsiäisen pyhäpäivät (Pessahin) historiallisen Egyptistä ulospääsyn tapahtumana. ”Olimme orjia ja rakensimme useita kaupunkeja ja pyramiideja faaraolle ja sitten pääsimme vapauteen”. Todellisuudessa emme kuitenkaan vietä päivämäärää historiallisessa kalenterissa. Tilanne tänään on paljon pahempi kuin noina aikoina.  Riittää että vertaamme Israelin ja muinaisen Egyptin tilannetta tämän päivän tilanteeseen ja haluamme oitis palata faaraon luokse ja suudella hänen käsiään, anellen että hän päästää meidät takaisin.

Juutalaiset asuivat Goshenin maassa, joka oli suosiollisin paikka Egyptissä ja jossa oli hedelmällisin maaperä ja runsain karja. Oli mahdollista tehdä mitä tahansa, sillä faarao ei vain hallinnut siellä, hän myös suojeli. Kukaan ei olisi voinut koskettaa edes hiusta päälaellasi, lihaa oli vadeittain, verkot olivat täynnä kalaa ja varastot olivat täynnä tuotteita. Olit orja vain siitä syystä että sinun oli kuunneltava faaraota. Tämä tarkoittaa: Toimia itsekkyytesi/egosi käskyjen mukaan, eikä mitään muuta.

Juutalaisilla oli hyvä elämä, joten ei ole sattuma että he valittivat Moosekselle aavikossa, ”Missä on liha ja kala, missä on sipuli ja valkosipuli jota söimme Egyptissä? Elimme hyvää elämää, minne olet meidät tuonut?”

Joten mistä muistutamme itseämme tämän pyhän aikana? Olimmeko vihollisten ympäröimiä noina päivinä, niin kuin olemme tänään? Päinvastoin, meillä oli kaikki suosio puolellamme ja faaraon mahti suojeli meitä vihollisilta. Hän antoi meidän elää maassaan haluamallamme tavalla, jopa erillisellä alueella, omine lakeinemme. Eli mikä oli niin kamalaa verrattuna tämän päivän tilanteeseen?

Baal HaSulam kirjoitti että jos kaikki juutalaiset tänään voisivat hajaantua ympäri diasporan maita, silloin tuskin kukaan jäisi israeliin. Meidän on tärkeä ymmärtää: Egypti muuttuu vankityrmäksi vasta silloin kun alat ajatella henkistä eksodusta, kun sinulta puuttuu Luoja. Jos ei henkisen pelasuksen tarpeen tähden, niin Egypti itsessään on maa jossa hunaja ja maito virtaa. Siellä on kaikkea, paitsi Luoja, paitsi vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Kaikkea muuta on yltäkylläisesti. Elät kuninkaan elämää ja vain yksi asia puuttuu, ”Haluan lahjoittamista ja lähimmäisen rakkautta”.

Kun haluat juuri tätä, silloin Egypti on kuin eksodus sinulle. Tämä on ainoa puuttuva asia – lähimmäisen rakkaus. Siten vietämmekin pääsiäistä kunniottaaksemme hyvää elämäämme Egyptissä, emmekä pelastumista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. Egyptistä ulospääsy tarkoittaakin kaiken sen poisheittämistä mitä meillä on rakkauden lisäksi.

Koemmeko olevamme karkoitettuja? Päinvastoin, ihmiset eivät ymmärrä mistä tämä kertoo. Lähimmäisen rakkauden pitää muuttua ainoaksi haluksesi. Mooses vaatii faaraolta, ”Anna kansani lähteä! Haluan lähteä!” Tähän faarao vastaa, ”Mitä olet vailla, Mooses? Kasvoit isoksi sylissäni. Jää Egyptin prinssiksi. Ole prinssi! Miksi haluat vallankumousta? Lähimmäisenrakkauden tähden? Olet seonnut!”

Vain polun loppuvaiheessa Egypti muuttuu meille karkoituksen maaksi. Siihen asti olemme kylläisiä kaikesta muusta paitsi lahjoittamisesta.

Osittautuukin että vietämme tätä pyhää kunnioittaaksemme sitä tosiasiaa että kerran meiltä puuttui lähimmisenrakkaus. Jospa voisimmekin selittää tämän ihmisille ja näyttää heille todellisen tämänpäivän tilanteen. Olemme tänään valmiita edeltämään rikkaita elämiämme Luojan rakkauden tähden, lähimmäisen, tovereiden, keskinäisen lahjoittamisen ja empatian tähden. Olemmeko lähellä tätä?  Olemmeko pelastuksen juhlan viettämisen arvoisia?

Puhumme egosta vapautumisesta, kun egolla on kaikki mahdollinen, ja silti haluan paeta sitä. Vihaan yltäkylläisyyttä enkä halua sitä. En tarvitse täyttävää ruokaa, en turvallisuutta, en mukavuutta, en terveyttä – en mitään. Olen valmis hukkumaan reunamereen tai nääntymään janosta aavikossa – mitä vain jotta vapautuisin sitoumuksesta.

Joten haluammeko todellakin päästä ulos vapauteen?

Henkisen Ulottuvuuden Paljastaminen

Oikea intentio on tärkein asia lukiessamme Zoharin Kirjaa. Jos henkilö menettää intentionsa, silloin kirja ei vaikuta häneen. On olemassa useita sanontoja sekä kabbalistisia artikkeleita jotka käsittelevät tätä asiaa, mutta lyhyesti sanottuna Baal HaSulam kirjoittaa seuraavaa:

Luoja loi tarkoituksella egomme, joka erottaa meidät toisistamme. Jos kohoamme egomme yläpuolelle ja yhtenäistymme muiden kanssa, silloin ego jää ennalleen. Emme työstä sitä, vaan yhtenäistymme keskenämme sen yläpuolella. Silloin egomme koko  voima ja vastus, joka estää meitä yhtenäistymästä, muuttuu yhtenäistymisen kyvyksi.

Näin vastus (resistori) toimii sähköisessä virtapiirisä. Kun päästämme sähkövirran sen lävitse, silloin juuri tämä vastus on siinä missä luomme paineen joka käynnistää moottorin tai jonkin sähkölaitteen.

Tarvitsemme vastuksen jotta vastakkaisuudessa siihen voimme antaa yhtenäistymisemme voiman läpäistä sen. Silloin yhtenäistymisemme kyky jonka saavutamme, paljastaa meille henkisen maailman.

Jos meillä ei olisi tätä vastusta välillämme, niin kuin luomisen alussa kun olimme suorasti  yhtenäistyneitä, silloin jäisimme samalle tasolle – emme pystyisi havainnoimaan itseämme.

Täsmälleen johtuen tästä vastuksesta välillämme, eli egosta joka erottaa meidät toisistamme ja nyt alamme yhtenäistyä, kyky jonka vastaanotamme antamalla yhtenäistymisemme voiman läpäistä vastuksen, on kuitenkin se seikka joka paljastaa meille henkisen maailman. Silloin kohoamme 125 yhtenäistymisemme tasoa, egoa vastaan, kunnes saamme äärettömän kyvyn tästä yhteisestä vastuksesta.

Zoharin kirja pitää sisällään Valon joka voi antaa voiman päästä vastuksen yli, yhtenäistyä toistemme kanssa ja kytköksessä toisiimme paljastaa henkisen ulottuvuuden kokonaisuudesaan. Juuri siinä onkin työkenttämme Zoharin kirjan kanssa.

Sivu 1 / 41234