Category Archives: Työpajat

Halu Rentoutumiselle

Kysymys: Kohtaamme ilmiön, jossa ihmiset tulevat ja osallistuvat mielellään ja järjestelmällisesti integroituun kasvatukseen ja työpajoihin, mutta irrottautuvat yhteydestä vapaa-aikanaan kunnes seuraava työpaja alkaa. He viettävät aikansa katsellen televisiota tai surffaillen internetissä jne, jne. Mikä tämä ilmiö on? Kuinka voimme työstää sitä?

Vastaus: Se on jokseenkin ymmärrettävää. Asian laita on niin, että henkilö ei tunne jatkuvasti tarvetta tarkastella elämäänsä luonnon täydellisyyden tunteen kautta. Hän ei loppujen lopuksi ole yhteydessä luontoon. Hän makaa sohvalla ja katsoo televisiota. Se on yksinkertaisesti eläimellisen tason tila.

En missään nimessä halua nöyryyttää ihmisiä; puhun yksinkertaisesti siitä, mikä on luonnollista (animaaliselle) ruumiillemme. Henkilö haluaa rentoutua: istua sohvalla ja juoda olutta. Ruumis vetää henkilöä tähän.

Jos hän olisi jossain yhteisössä tänä aikana, erinäisiä mielleyhtymiä ilmenisi hänelle siitä, mitä hän koki työpajojen aikana. Koska tämä kuitenkin on henkilön oma, henkilökohtainen tila ja hän irrottautuu maailmasta (katsoen kuvia ruudulta), hän yksinkertaiseti niin sanotusti lepää kaikesta, erkanee, astuu sisään animaaliseen tasoon. Se menee vähitellen ohi.

Toivon että jossain vaiheessa työpajat tulevat televisioon. Niistä tulee mielenkiintoisempia, houkuttelevamoia ja terävämpiä, erinäisten televisiosarjojen kaltaisia. Ehkä ne on rakennettu siten, että katsojat voivat ottaa niihin aktiivisesti osaa: laulaa yhdessä työpajoihin osallistujien kanssa, ottaa osaa erinäisiin näytelmiin samanaikasesti lähetyksen kanssa ja niin edelleen.

Kaikesta tuosta voi tulla tietynlaista taidetta jolla on selkeä suunta: luoda sopusointuinen yhteiskunta kaikista näistä tilanteista. Kaikki tämä tulisi tapahtumaan katsojien edessä, vetäen heidät sisään yhteiseen toimintaan. Olemme vasta aloittamassa tätä työtä ja toivon että jos me emme, niin meidän jälkeemme tulevat, rikastuttaisivat meidän välisiä suhteista, jotka ovat enemmän ja enemmän olennaisia ja integroituja.

Inspiraatio Joka Ei Tule Koskaan

Kysymys: Miten firman johtaja voi auttaa työntekijöitään tuntemaan yhteisen sisäisen voiman?

Vastaus: Ihmiset voivat vain tuntea kollektiivisen voiman integroidun yhtenäisyyden seminaarien avulla; muuta tapaa ei ole. Tämä muuttuu mahdolliseksi vuorovaikutuksen tuloksena, kun he työskentelevät integroidun ohjelman mukaan ja keskustelevat ehdottamistamme erityisistä aiheista.

Yllättäen he alkavat kuuntelemaan toisiaan. Yksi puhuu ja toinen täydentää, sen sijaan, että väittelisivät, sillä jokaisen on madallettava itsensä muiden mielipiteiden ääressä. Yhdessä he innoittuvat yhteisestä työstään; he etsivät kollektiivista tietämystä, kollektiivisia sensaatioita.

Yllättäen jokin valoisa ja lämmin alkaa muodostua heidän keskuuteensa pyöreässä pöydässä, jotakin lupaavaa, joka saa heidät haluamaan jäämään. He kokevat aivan uuden energian, joka kohottaa heidät kehostaan ja antaa heille uuden latauksen, uutta inspiraatiota, tunne kuin eroaisit kehostasi ja elämäsi on tämä yhteisö. Tämä on se mitä sinun pitää antaa heille seminaareilla.

Tunne ei katoa seminaarin jälkeen. Ihmiset pitävät siitä kiinni, kaipaavat sitä; tämä tunne muuttuu heidän elämäkseen.

Emme Tyrkytä Itseämme Yhteiskunnalle

Kysymys: Pyöreän pöydän keskustelun aikana jotkut ryhmän osallistujat eivät kyenneet voittamaan kasvavaa egoaan, vaan keskustelivat aktiivisemmin kuin tarve vaati. Se näytti keinotekoiselta ja fanaattiselta. Miten tällaisia tapauksia pitäisi työstää?

Vastaus: Meidän pitäisi etukäteen päättää mitkä rajat asetamme, eikä niitä saisi ylittää. Tärkein on mitätöidä itsensä muiden edessä, aivan kuten teemme ryhmässä.

Missään tapauksessa ette saisi näyttää, että olette viisastelijoita tai että teillä on taskussanne kätkettynä jokin menetelmä! Ette saisi pelästyttää ihmisiä näyttämällä, että olette edistyneempiä, koska sillä tavalla vaimennatte ihmiset ja ette anna heidän kasvaa. Teidän ei tulisi menetellä sillä tavalla!

Egoa ei saa olla tässä! Teidän pitää tarkoin suunnitella asiat etukäteen ja selkeästi määrittää miten käsitellä tämä menetelmä keskuudessanne, niin että istutte hiljaa piirissä aivan kuten lasten joukossa.

Hyvä opettaja on henkilö joka patistaa lasta näkymättömästi, jotta lapsi voi edistyä itsekseen jälkeenpäin. Hän olettaa, ymmärtää, rakentaa ja tekee kaiken itse, jopa oivaltamatta, että joku ohjaa häntä; tämä on todellista oppimista.

Joten teidän on valmistauduttava pyöreän pöydän tapahtumaan hyvin vakavamielisesti ja egolle siinä ei löydyy tilaa. Se on pahasta. Tulette sillä  pilaamaan kaiken. Teidän on poistettava sellaiset tapaukset ja oltava esimerkkinä toisillenne. Muutoin työnne tulee olemaan turmeltunut.

Ryhmän Rooli On Luojan Havaitseminen

Sanoisin, että ryhmän sekä tärkein, että ainoa tehtävä on lisätä  lahjoittamisen ominaisuuden tärkeyttä silmissäni. Monet artikkelit puhuvat tästä. Jos minun pitää saavuttaa tämä  ominaisuus ja kaihota sitä, mutta en voi tehdä sitä itse, koska en tiedä tästä ominaisuudesta, silloin tarvitsen ulkoisen lähteen, joka kannustaa minua siihen  suuntaan. Tämä on ryhmä.

Joten ryhmän rooli on kohottaa lahjoittamisen ominaisuutta minussa, eli  Luojan suuruutta.

Havaitaksemme Luojan meidän on valmisteltava paikka Hänen ilmestymiselleen. Nyt tämä yhteyden tila välillämme on itsekeskeinen, joten Luoja on siinä kätketty. Siksi meidän maailmaamme, meidän tilaamme kutsutaan Luojan kätkeytymiseksi.

Paljastaaksemme Hänet, meidän on luotava keskuudessamme lahjoittamisen ominaisuudet, jotka ovat yhteensopivia Hänen kanssaan. Luojan ilmestymisen paikka on altruistisissa yhteyksissä, lahjoittamisen ominaisuuksissa keskuudessamme. Ne paljastuvat ensin ryhmässä, jossa voimme kehittää niitä alituisesti kohottamalla lahjoittamisen ominaisuutta  ja siten tunnemme vetovoimaa siihen.

Alunperin tämä ominaisuus on nimeltään Shechina, mikä tarkoittaa sijaa, jossa asukas paljastuu (Shochen hepreaksi). Sanan Shechina juuri (hepreaksi) tarkoittaa asuinsijaa (Mishkan) tai astiaa.

Älä Jää Paitsi!

Luojaa lähestyminen on hyvyyttä ja Luojasta etääntyminen on pahuutta. Joten meidän on virittäydyttävä ja havainnoitava kaikki vain tällä tavalla. Tämän rinnastamisen järjestelmän kautta (hyvä, paha), lähestyen tai etääntyen suhteessa Luojaan, meidän tulisi havainnoida elämää. Ja tulet huomaamaan kuinka nopeasti saavutat aivan erilaiset tunteiden puitteet, aivan erilaisen arvomaailman, aivan kuin vaihtaisit kielestä toiseen.

Siksi, huolimatta siitä mitä tapahtuu, sinun pitää arvioida kaikki suhteessa läheisyteen ja etäisyyteen Luojaan. Arviointisi jälkeen hallitset itsesi, lähestyen Luojaa voit hyvin, etääntyessäsi koet pahuuden, tai et aivan vielä.

Seminaari: Kulkuneuvo Henkiseen Maailmaan

Kysymys: Miten tärkeää on jokaiselle, joka saapu Kharkovin konventioon osallistua seminaariin?

Vastaus: Jokaisen pitää osallistua, ilman poikkeusta. Seminaarit ovat tärkeämpiä kuin luennot! Seminaarit ovat henkinen harjoitus, jonka kautta henkilö siirtyy ryhmän avulla, sen kyydissä, kuin kulkuneuvossa henkiseen maailmaan. Hän ei pääse minnekään ilman seminaaria. Ei minnekään! On sääli tulla konventioon osallistumatta seminaariin; se ei toimi.

Jokaisen Aistiminen Ilman Poikkeusta

Kysymys: Tulisisko meidän seminaarin/työpajan aikana ajatella ryhmiä, jotka eivät näy näytöllä?

Vastaus: Se ei ole tarpeen; se häiritsee! Kuinka paljon voit ajatella muita? Sinun pitää vain aistia heidät, siinä kaikki!

Meidän pitää tuntea, että he ovat kanssamme, että olemme yhdessä ajatuksissamme, yhdessä henkisessä tilassa.

Henkinen tila on ajatusten ja tunteiden tila, tietokerros maailmamme ympärillä. Olemme kaikki yhdessä siinä, sillä meillä on yhteinen mieli, yhdessä aistimme samat päämäärät.

Mitä ihmisten kuva näytöllä voisi minulle antaa? Miksi minun täytyisi nähdä kasvoja ja kehoja ja lukea, että on kyse Krasnoyarskasta, Tallinnasta tai jostakin muusta kaupungista? Mitä eroa sillä on missä he istuvat? Aistin halut, jotka tulevat yhtenäistymään ja muodostavat siten suuren yhteisen halun: Tämä on asioista tärkein.

Ajan Vähyys: Hyvä Vai Huono?

Kysymys: Ihmisen psyyke on ohjelmoitu siten että henkilö kykenee arvioimaan tarkasti puhutun ajan: Jos hänelle on annettu kolme minuuttia, hän puhuu kolme minuuttia; jos hänelle on annettu tunti, hän puhuu tunnin. Kumpi ajan jakaminen on parempi: Ajan niukkuus, vai onko parempi antaa kaikkien puhua.

Vastaus: Aikaa tulisi olla hieman liian vähän, mutta vain hieman. Ei ole hyvä jos ihmiset kokevat että nythän he vasta ryhtyivät puhumaan.

Yleensä jokainen kysymys kohoaa kierteenä tullen syvemmäksi, paremmaksi ja suuremmaksi. Tämän takia aikaa ei ole koskaan riittävästi.

Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että se on annettu meille jotta käynnistäisimme yhtenäisyyden välillämme, mutta sen jälkeen kaikki tämä tulisi siirtää päivittäiseen luentoon. Siellä havaitsemme kaiken sen mitä olemme luoneet, synnyttäneet työpajan aikana.

Tunteiden Uudistaminen

Kysymys: Useiden seminaarien jälkeen tunne ilmenee, että kaikki on jo sanottu ja ei ole enää mistä puhua, samat sanat vain toistetaan. Onko tämä normaalia?

Vastaus: Se ei ole normaalia. Meidän pitäisi yrittää nähdä aina täysin uusia tunteita, uuden merkityksen samoille sanoille.

Tosiasia on, että kymmenen Sefirot  toistetaan jatkuvasti, mutta muuttamalla olosuhteita, koemme aivan uuden tason, eli uuden täyttymyksen, uusia kokemuksia, tapahtumia ja sisäisiä yhteyksiä kaiken sen keskellä. Se ei voi olla samanlaista, vaikka puhun aina samasta aiheesta. Sen täytyy olla aivan erilaista, koska muutun jatkuvasti. Jos se näyttää minusta muuttumattomalta, vika on minun. Jos henkilö ei muutu, hänen pitäisi kysyä itseltään, missä vika?

Miten Workshop Aloitetaan?

Aloittaessamme workshopin, meidän tulee keskittyä ja ajatella vain sitä mikä yhdistää meitä – sydämemme pisteet. Meidän täytyy yhtenäistää ne. Silloin jokainen meistä ja ryhmä yhtenä kokonaisena saavuttaa voimaa moninkerroin.

Tärkeintä on, että tämä voima suunnataan kytkökseen tovereiden kanssa ja silloin se kykenee havahduttamaan Ylemmän Valon, joka alkaa manifestoitua tuossa kytköksessä. Meidän on tunnettava, että keskinäisessä kytköksessämme yhteinen Valo paljastuu.