Category Archives: Todellisuuden käsitys

Ystävät Joiden Joukossa Elän

Kysymys: Kuinka voin muuttua “minusta” “meiksi”? Mitä tarkoittaa Luojan oikeuttaminen vain silloin kun henkilö on onnellinen oman menestyksen sijaan ystävien menestyksestä?

Vastaus: Asia on niin, että henkilön tulisi kiinnittyä ystävään ja tuntea todellisuus hänen kauttaan. Kuinka voin tarkistaa ystävilleni omistautumisen? Se on suhteessa siihen kuinka onnellinen olet heidän ollessaan onnellisia ja kuinka surullinen heidän ollessaan surullisia. Pyrin tuomaan itseni ryhmään auttameen heitä saavuttamaan hyvän ja onnellisen tilan.

Tässä kohdassa minulle alkaa paljastumaan missä laajuudessa itse asiassa haluan vastakohtaista: mikä vihan palo ja kateus heitä kohtaan minussa paljastuu ja missä laajuudessa en halua heille mitään hyvää, sillä pidän siitä että olen heistä erillään.

Paljon työtä on tehtävä, jotta nämä tutkiskelmat tuovat minulle oikeita johtopäätöksiä: Minulla ei ole mitään muuta kuin ystävät joiden joukossa elän!

Jos ystävälläni on ongelma, työstän sitä niin kuin se olisi este minun ja Luojan välillä. Tällä ei ole mitään eroa. Pystyn mitätöimään siinä itseni “minut” ja toisaalta voin hyvin suhteessa ystäviini, tarkoittaen sitä että teen kaikkeni jotta he voisivat hyvin, kuten äidit tekevät.

Luoja On Keskiössä

Kysymys: Kuinka voimme tulla Luojan kaltaisiksi, jos tunnemme joskus että hänen tekonsa ovat vääriä?

Vastaus: Ei vain joskus, vaan jatkuvasti! Mitä hyvää tässä maailmassa on? Pahimmat rikollisetkaan eivät kestä sitä mitä maailmassa on tapahtumassa, vaikka Luoja loi tämän maailman.

Asian laita on kuitenkin niin, että näemme maailman 100%:sti Luojan vastakohtana. Tämä on näin, sillä olemme Luojan vastakohta. Luoja valaisee sisintämme ja Hänen Valonsa on täydellinen hyvyys. Kun Valo laskeutuu “valoherkälle filmillemme”, se muodostaa negatiivin, joka on alkuperäisen vastakohta. Eli, mitä enemmän Valoa vastaanotamme, sitä suuremmaksi pimeys kasvaa ja päinvastoin. Näin me näemme maailman.

Valo piirtää erinäisiä muotoja vastaanottamisen halun sermiimme ja kaikki nämä muodot piirtyvät negatiivisina. Ne ovat Valon vastakohtia. Näin maailma on hahmoteltu meissä.

Kuinka voimme saavuttaa samankaltaisuuden Luojan kanssa? Kuinka voimmme nähdä Hänet vastakohtaisuudestamme piirtämättä mielikuvitteellista kuvaa? Tehdäksemme sen, meidän täytyy muodostaa “kehykset” ja kääntää sen kontrastit. Jos teemme sen ensimmäisellä “kehyksellä”, saavutamme henkisyyden ensimmäisen asteen. Sitten työstämme toista, kolmatta ja kaikkia myöhempiä “kehyksiä”.

Näin ollen, koko Toora elää ja korreloi henkilössä itsessään. Jokainen ihminen on pieni maailma.

Kaikki tulee tehdä näin, “teknologian” avulla: kuinka työskennellä sisäisesti, jotta muuttaisi kuvitteellisen pimeyden valoksi ja kuvitteellisen valon piemydeksi. Tätä varten minun täytyy kääntää omat ominaisuuteni niiden vastakohdiksi: muuttaa negatiivinen positiiviseksi. Tämä sisäinen muutos on Toora, Uudistava Valo. Tämä on kaikki se mitä tarvitsemme.

Tunnen Luojan itsessäni. Jopa nyt aistin Hänet liikkumattoman, vegetatiivisen ja animaalisen luonnon tasoilla, aistin Hänet myös ihmisissä. Kaikki ympärilläni oleva on Luoja, joka “kääntää” itsensä minua varten ja kopioi Hänet minussa. Minun täytyy vain tulkita se kuva.

En työskentele maailman, ystävien tai Luojan kanssa, vaan ennemminkin itseni kanssa ja itsessäni. Näin tekemällä minulla  on mahdollisuus käyttää näennäisen ulkoisia kuvioita tulkitakseni alkuperäisen kuvan.

Valo Valaisee Verhojen Takaa

Kysymys: Miksi Valo tarvitsee minua? Olenko todella niin tärkeä?

Vastaus: Meiltä puuttuu halu löytää ylempi, kokonainen, henkisyyden maailma. Valo ei tarvitse sinua; se olet sinä joka tarvitset Valoa, jotta se voisi rakentaa sinuun oikeanlaisen puutoksen tilan. Kun todella lahjoitat, tulet tuntemaan sen.

Olemme nyt Valon meressä, mutta emme tunne mitään sillä meillä ei ole oikeanlaista puutosta. Jos kuitenkin kerään yhteen Valon vaikutukutuksen, se rakentaisi minuun oikeanlaisen vajeen. Silloin tuntisin lopulta mitä minulta puuttuu.

Sanotaan, yksinkertaisena esimerkkinä, en halua mitään elämässä. Olen välinpitämätön. Ystävä tule kuitenkin kutsuen minut matkalle. Myönnyn vastahakoisesti ja lähdemme, kuljemme ravintolan ohi. Haistan tuoksut ja tulen hieman nälkäiseksi. Menemme sisään ravintolaan ja syödessämme se usien tapahtuu, ruokahalu tulee ruoan mukana. Silloin minulla on todellinen ruokahalu.

Meidän täytyy avata verho vähitellen. Ensin vain “haistamme” Valon, kutsuen sitä kaukaa. Sitten maistamme sitä. Näin ollen meihin on luotu astia.

Sanon lapselle, “Maista tätä, tulet pitämään siitä”.  Lapsi toteaa, “Ei, en halua! En maista sitä! Vastaan hänelle “Tee se minun vuokseni”.

Valon Aalloissa Seilaava Musta Laatikko

On hyvin vaikeaa selittää, mitä henkisyys on, sillä se on tunteen asia. Jos henkilö jakaa sellaisen tunteen, hän ymärtää mitä on kuvattu. Jos hän ei taas ole samalla tasolla saatika tunne mistä kirjoittaja puhuu, hän ei tule ymmärtämään yhtään mitään.

Kaikki työmme tapahtuu “Egyptissä”, maastapaossa, kun emme vielä tunne Luojaa, ylempää voimaa joka auttaa meitä kohoamaan vastaanottamisen halumme yläpuolelle. Tämä on valinnan aika, se on paras aika sillä siellä opimme kuinka työstämme itseämme omia halujamme vastaan.

Minun täytyy jatkuvasti kuvitella olevani jo lahjoittamisen tilassa, henkisyyden maailmassa, puhtaudessa, enkä luo yhtää jakavaa estettä Valolle joka täyttää koko todellisuuden. Kumoan persoonani, “itseni”ja vaikka tunnen erilaisia tiloja jotka kulkevat lävitseni, kerään yhteen erilaisia egoni reaktioita, minun tulee pyrkiä vain olemaan lahjoittamisessa.

Aivan kuten olisin jo henkisyyden maailmassa, olen upotettuna Valom mereen, jossa olen täysin sulautuneena siihen. Tämä on sen vuoksi, koska kaikki se joka erottaa minut Valosta on oma vastaanottamisen haluni, egoni, jota kuvastaa laatikko joka ei päästä lainkaan valoa läpi. Laitan tielleni esteitä, olen itse ainoa joka seisoo egonsa kanssa Valossa. Kaikki muu on korjattu ja valmiina, paitsi minä.

Vain minä näen tämän todellisuuden vääristyneenä ja että Luoja on paha kohtelee minua huonosti. Tämän lisäksi, koen että on olemassa toinen voima Luojan lisäksi.

Työmme on kuvitella tilamme oikealla tavalla, kuten se oikeasti on ei siten kuinka egomme sen näkee. Ei ole olemassa mitään muuta kuin Luoja, mutta egoni kertoo minulle että on olemassa useita muita voimia jotka tekevät päätöksiä, ja että siellä olen myös minä.

Minusta näyttää että tunnen ja päätän jotain itse, mutta tämäkään ei ole totta. Luoja lähettää minulle kaikki nämä tuntemukset, jotta näiden vaikutelmien kautta vastaanottaisin Hänet joka hetki, sitten kykenen kumoamaan itseni, ajatukseni jotka näennäisesti kuuluvat minulle ja jotka tunnen itsenäisesti. Jotta vastaanotaisn jotain ympäristöltä, ryhmältä ja koko ulkoiselta maailmalta. Sen sijaan minun tulee kuvitella että olen täysin Ylemmän Valon kontrollin alla, joka täyttää koko todellisuuden.

Kaikkien Viisauksien Viisaus

Kysymys: Kuinka voin vakuuttaa itselleni henkisen työn kiireellisyydestä jos jatkuvasti  menetämme suunnan ja voimat matkallamme?

Vastaus: Päinvastoin, minun täytyy olla jatkuvasti huolissani oikeasta suunnasta ja voimista työn tekemiseen. Meidän tulee vain selkeyttää nämä asiat luomakunnan lakien mukaisesti. Tämä on se asia joka meidän tulee oppia.

Kabbalan viisaus kätkee sisäänsä kaikki viisaudet. Se tutkii henkilön yleistä luontoa. Kuitenkin tällä välin ihmiskunta ei ymmärrä että se on olemassa globaalissa verkostossa. Se sijaitsee pimeydessä ja on vajonneena täydelliseen tietämättömyyteen.
Ymmärtääkseen ympäröivän maailman, ihmiset jakavat sen erilaisiin osiin ja liittävät ne eri tieteenaloihin; fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, eläintieteisiin jne. Tällä tavoin olemme „raapaisseet“ tiedonjyväsiä pimeyden vuoresta jossa nyt olemme.

Kabbalan viisaus taas selittää jokaisen alan yhden lain kautta. Se ei kumoa yleisiä, perinteisiä tieteitä. Kaikki lait jotka löydämme perinteisten tieteenalojen avulla kuuluvat vain pieneen osaan käsitystämme, egoistiseen haluun, joka on luodun luonteen vastakohta. Sen vuoksi meidän täytyy ymmärtää että Gmar Tikkunissa (korjauksen päätöksessä) tämä halu katoaa ja löydämme muita lakeja jotka voittavat ajan, liikkeen ja paikan. On olemassa toisenlaista fysiikkaa ja kemiaa; kaikki on erilaista. Tämä todellisuus on olemassa vain väliaikaisesti, kunnes astumme sisään todelliseen laajempaan maailmankäsitykseen.

Koko maailmamme on olemassa vain jotta jätämme sen ja löydämme itsenäisyyden. Se antaa meille perustason, alkupisteen, keskuksen ja itsenäisyyden ja erottaa meidät Luojasta. Se on kaukaisin paikka Ikuisuuden maailmasta, kaikkein syvimmälle pimeyteen upotettu, mutta tämä on erityisesti se piste josta kehityksemme alkaa.

Mustan Kuilun Yli

Kuinka voimme kuvitella ylemmän tilan jossa Luoja paljastaa rakastavansa kaikkia niitä jotka vihavat sinua ja vihaavan niitä jotka rakastavat sinua, itsesi mukaan lukien? Se ei näyttäisi tuovan sinulle mitään hyvää eikä ole olemassa mitään pahempaa. Ennen kuin olet  Faarao, Bilam, Balak, Amalek ja Hitler-kaikki yhdessä ja tiedät kuinka ylittää vaikeudet, myös se tulee Luojalta, vaikkakin epäsuorasti.

Mitä enemmän edistymme rakkauden suuntaan sitä suurempia esteitä kohtaamme. Ylität ne ja “kuoleman enkeli” muuttuu “pyhäksi enkeliksi” silmissäsi.

Kysymys: En ymmärrä tätä tilaa. Luoja on loppujen lopuksi koettu hyvänä ja hyväntahtoisena. Näenkö sen yhdessä toisten kärsimysten ja omien menneisyyden kärsimyksieni kanssa?

Vastaus: Näet kaiken kärsimyksen mikä on todellisuudessa. Tämä on karmea kuva: hirvittävää kärsimystä, ei grammaakaan mielihyvää, ei päivänkään lepoa, vain kipua ja kärsimystä tuhansien valovuosien ajan. Tämä kärsimys on kaikkialla. Vastaanottamisen halussa on täydellinen tyhjyys, ei vain siellä täällä eikä ajoittain vaan jatkuvaa 100%:sta kärsimystä.

Tätä tilaa kutsutaan Schehinan valaistukseksi ja sen yläpuolella tulet paljastamaan hyväntahtoisuuden. Miten muuten voisit löytää Hänet? Jos Luoja tuo sinulle vain hyvyyttä, löydät häne egoistisissa astioissasi. Jos taas löydät Hänet edessäsi olevan mustan pohjattoman kuilun syvyyksistä, löydät hänet lahjoittamisen astioistasi jotka ovat olemassa sitä (lahjoittamista) varten.

Sen lisäksi tulet huomaamaan että Hän on hyvä vain niitä kohtaan jotka ovat yhtä pahoja kuin Hän ja paha niitä kohtaan jotka ovat hyviä. Näin tilanne tulee sinusta näyttämään.

Työmme on vain nousta vastaanottamisen astioiden yläpuolelle. Jos huomaat että Luojan teot eivät täsmää lahjoittamisen kanssa, tämä ilmenee sinulle tarkoituksellisena esteenä polullasi. Sinun tulee kiivetä sen yli.

Kysymys: Ja mitä tulen löytämään tämän kohoamisen jälkeen?

Vastaus: Vastaanottamisen halu, Ein Sofissa olevan Malchutin yleinen astia on täysin tyhjä pimeydestä, epätoivosta, huolesta, pelosta ja  Jobin hirvittävistä koettelemuksista. Tulet täyttämään tämän astian Hassadimin Valolla ja rakkaudella.

Kysymys: Tämä tarkoittaa että korjattuani itseni tunnen silti oloni hyväksi, vaikka kuinka paljon pimeyttä paljastuisi minulle. Kun sitte katson taakse päin mitä tulen näkemään? Olenko kärsinyt vai en?

Vastaus: Tämä on jo seuraava taso joka sinun täytyy määrittää. Gmar Tikkunissa (Korjauksen Lopussa) et tietenkään tule näkemään kärsimystäsi.

Kysymys: Mitä nyt tuntemani kärsimys on?

Vastaus: Et ole sama henkilö joka saavuttaa Gmar Tikkunin. Loppujen lopuksi et tule tunnistamaan itseäsi nykyisessä tilassasi. Tunteet jotka jätimme taaksemme eivät ole osa sinua.

Kysymys: Mitä sitten olen nyt?

Vastaus: Jotain virtuaalista.

Kysymys: Miksi sitten tarvitsemme kaikki nykyiset tilat?

Vastaus: Tunnet ne sen vuoksi, jotta voit valmistella itseäsi, kun teet kaiken mitä pystyt. On sanottu: “Olen tehnyt ponnistuksia ja löysin.” Valmistaudut kunnes löydät, kunnes kohoat Machsomin (esteen) yläpuolelle. Sitä ennen “sinua” ei ole olemassa.

Kun Muistamme Kaiken

Kysymys: Henkilö unohtaa paljon, karkottaa paljon unohduksiin, jättäen taakseen loppuunsaattamattomat alut ja korjaamattomat viat. Kuinka voimme välttää unohduksen henkisellä polulla?

Vastaus: Se on mahdotonta nyt. Vain lopussa kaikki irrallaan olevat tapahtumat tulevat kerätyiksi ja ohjatuiksi yhteiseen “Rav Paalim u-Mekabtzielin” korjaukseen. Kerättyämme kaikki astiat yhteen ne ryhtyvät yhdistäytymään samanaikaisesti yhtenäisyyden tilaan ja silloin tämä teko tulee täytetyksi. Se summaa yhteen kaikki biljoonien ihmisten sukupolvet ja kerää kaikkien niiden suhteet yhteen. Tällöin täyden korjauksen aika saapuu, joka tulee yhdistämään meidät kaikki yhdeksi haluksi, täydelliseksi ja täytetyksi ikuisuuden valolla.

Tätä ennen olemme kiellettyjä havainnoimasta menneisyyttä, koska emme kykenisi sietämään kaikkea kokemaamme. Meillä toki on rohkeutta tähän, toisin sanoen sermi (Masach). Emme kykenisi oikeuttamaan kokemiamme tiloja tänään.

Tämän vuoksi olemme taipuvaisia unohtamaan. Suljemme itsemme aika ajoin. Tämä säännöllisesti tapahtuva “blackout” ei oikeastaan ole muuta kuin kahden hetken välinen muutos, eilisen päivän ja tämän päivän välillä, menneen ja nykyisen elämän välillä kunnes lopulta ne kaikki tulevat kerätyiksi yhteen.

Miksi Ihmiset Unohtavat Minkä Vuoksi Jättivät Huoneen

Uutisissa (Discovery-lehdessä): “Uusi tutkimus esittää että jo pelkkä ovea kohti kävely auttaa ihmisiä unohtamaan. Tämä voisi selittää kaikki ne miljoonat hämmentävät tilanteet joita tapahtuu päivittäin ympäri maailmaa. Hiljattain julkaistu tutkimus The Quarterly Journal of Experimental Psychology- lehdessä antoi ymmärtää, että ne osallistujat jotka kävelivät oviaukon läpi virtuaalitodellisuudessa, unohtivat todennäköisemmin muistoja joita olivat luoneet toisessa huoneessa. Verrakkaisryhmässä, joka kulki saman matkan ilman oviaukkoja, ei samankaltaista ilmiötä havaittu.

“Notre Damen Yliopiston tutkija Gabriel Radvansky sanoo oviaukkojen tarjoavan eräänlaisen “tapahtuma-rajan” jota aivot käyttävät erottaakseen  ja taltioidakseen muistoja. Kun saavut huoneeseen, aivosi päivittävät ymmärryksesi ympärilläsi olevista asioista, tämä vaatii jonkin verran ajattelutyötä. Tämä hienovarainen muistojen jäsentäminen, koodaa tiedon astuttaessa toiseen huoneeseen (ts.’ Nyt menen huoneeseeni hakemaan housuja’) vähemmän saatavilla olevaksi uudessa sijainnissa.”

Kommenttini: Kabbalassa tätä kutsutaan “muuta sijaintisi, muuta voima, hallitse sitä.” Kolme tekijää määrittävät henkilön tilan; aika, liike ja tila, jotka voimme muuttaa vaikuttamalla niihin Valolla.

Todellisuuden Kaava Yhdellä Muuttujalla

Nykyinen tilamme on kuvitteellinen. Kabbalistit vertaavat tämän maailman käsitystämme henkilöön, joka on menettänyt tajuntansa ja kokee erinäisiä värinöitä aivoissa, tiettyjä satunnaisia impulsseja jotka aiheuttavat illuusion ja harhaanjohtavan kuvan hänessä. Tämän vuoksi henkilö kokee olevansa elossa ja olevansa olemassa todellisessa maailmassa, havainnoiden sen kuten joskus tapahtuu unissa. Todellisuudessa, tässä (illuusiossa) ei ole mitään todellisesta todellisuudesta.

On olemassa useita erinäisiä keinoja, joilla voimme auttaa itseämme tässä tilassa, herättää itsemme tai pyrkiä kohti heräämistä. Kun olemme mielikuvitusmaailmassamme, idea on, että pyrimme kuvittelemaan todellisen tilan, joka on täysin riippumaton maailmastamme.

Olemme olemassa siinä todellisessa tilassa liittyneinä yhden halun kautta. Kukaan ei havainnoi itseän yksilönä, vaan jokainen havaitsee tämä ykseyden. Ei ole kumpaakaan, “minua” tai “meitä”, koska “me” on useiden “yksikköjen” (yksilöiden)summa.

Ei kuitenkaan ole olemassa summaa; on vain yksi ykseys, jossa sijaitsemme ilman eroja välillämme! Meidän täytyy nousta nyt havaitsemastamme  (harha)kuvitelmasta “Ei ole ketään muuta kuin Hän” tilaan, jossa on vain Yksi, ei mitään muuta. Kaikki mikä on Hänen ulkopuolellaan on seuraus tajunnanmenetyksestä. Meidän täytyy pyrkiä kuvittelemaan tämä tilanne.

“Kaikki mitä on olemassa on yksi sielu.” Tämä on todellisuuden kaava ja se määrittää työmme sijannin ja elämämme muodon, joka meidän täytyy saavuttaa. Ryhdymme piirtämään käytäytymistämme tästä pisteestä, suhteista ja teoista, kaikki nämä asiat ovat vain opittu maailmassa, jossa olemme tällä hetkellä. Ei ole olemassa fyysisiä kehoja, koko tätä maailmaa ei ole olemassa; sydämemme ja mielemme kohoaa tälle ykseyden tasolle.

Jokaisen (yksilön) pyrkimyksen seurauksena, ryhdymme havaitsemaan sitä todellisuutta ja mit siellä tapahtuu. Perustamme sen mukaisen yhteyden välillemme ja ymmärrämme opiskelemamme materiaalin sekä asenteemme maailmaa ja levitystyötä kohtaan.

Päämme täytyy olla tämän Ykseyden sisäpulella, kun kehomme täytyy olla erotettuna Hänestä ja sen tulee vain seurata ohjeita. Silloin näemme kuika yksinkertainen tämä polku todella on. Tärkein asia on ensikosketus todellisuuden ja voiman kanssa, jota kutsutaan; “Ei ole muuta kuin Hän.”

Halujen Yhdessä Kentässä

laitman_423_03Elämme egoistisessa maailmassa ja jokainen henkilö näkee sen suhteessa siihen, kuinka paljon täyttymystä ja mielihyvää ja hyötyä he voivat siitä saada; sekä henkilökohtaiseti että suhteessa toisiin. Henkilö mittaa itseän jatkuvasti suhteessa toisiin; Joskus on parempi vastaanottaa vähemmän, mutta kuitenkin enemmän kuin muut, joskus on parempi vastaanottaa paljon, kun muut vastaanottavat vielä enemmän. Olemme tottuneet käyttäytymään näin maailmassamme ja kehityimme aina tämän mukaisesti.

Kuitenkin nyt,edessämme on täysin uusi maailma. Se pakottaa meidät toimimaan eri tavalla. Otetaan esimerkiksi muurahaiset, jotka työskentelevät aina yhdessä kuten yksi suuri organismi tai vaikkapa linnut, jotka tuntevat toisensa lentäessään. Kun linnut matkaavat, koko parvi kääntyy samaan aikaan, kuten yksi kokonaisuus; Ei ole niin että pelkästään ensimmäinen lintu kääntyy ja kaikki muut seuraavat, vaan kaikki linnut kääntyvät yhdessä.

Myös kalaparvi liikkuu samanaikaisesti ja niin edelleen. Niiden välillä on tarkasti määritelty yhteys, yksi yhteinen kenttä, alue joka kontrolloi niitä. Jokainen tuntee ehdottomasti jokaisen huolimatta siitä ovatko ne parven etu- vai takaosassa. Tänän vuoksi ne kaikki kääntyvät samanaikaisesti. Yhteisössä jokainen yksilö tuntee yhteisen kokonaisuuden sen sijaan että havaitsisi vain itsenä ja toteuttaa yhteisen tahdon, yhteisen suunnitelman.

Luonto velvoittaa meitä toimimaan samalla tavalla, mutta sen sijaan että toimisimme vaistonvaraisesti kuten muurahaiset, kalat ja linnut, meidän täytyy toimia tietoisesti. Tämä tila on meille hyvin hämmentävä. Kuinka voin aistia koko maailman yhtenä suurena parvena ja toimia yhdessä sen kanssa, yhtenä kokonaisuutena, yhtenä päänä ja yhtenä sydämenä? Olemme kuitenkin saavuttamassa tämän tilan vastentahtoisesti ja haluistamme huolimatta. Olemme jo olemassa siinä, kuten yksi valtava lintu-, kala-, tai muurahaisparvi, mutta emme ymmärä sitä vielä.

Olemme kuitenkin lopulta ymmärtämässä sen. Näemme ettemme voi enää kontrolloida itseämme ja vaikuttaa asiohin entisellä tavalla, koska nyt täysin uusi yhteinen työsuunnitelma on paljastettu, jossa sinun tulee tuntea jokainen ja kaikkien ihmisten täytyy yhdessä tuntea yhteinen liike, käänteet ja kulkea yhteen, samaan suuntaan. Meidän täytyy jakaa kaikki välillämme suhteessa tähän: kuluttaa ja hallita näennäisesti yksityisiä asioita, joista yht’äkkiä tuleekin julkisia. Henkilöllä ei ole mitään yksityistä. Kaikki mitä hän tekee on osa kokonaisuutta. Lopussa hänen pienen panoksensa täytyy sisällyttää yleinen suunnitelma. Henkilön täytyy tuntea olevansa parven osa, joka toimii yleisen ajatuksen, mielen ja suunnitelman mukaisesti.

Sivu 1 / 41234