Category Archives: Seminaarit

Inspiraatio Joka Ei Tule Koskaan

Kysymys: Miten firman johtaja voi auttaa työntekijöitään tuntemaan yhteisen sisäisen voiman?

Vastaus: Ihmiset voivat vain tuntea kollektiivisen voiman integroidun yhtenäisyyden seminaarien avulla; muuta tapaa ei ole. Tämä muuttuu mahdolliseksi vuorovaikutuksen tuloksena, kun he työskentelevät integroidun ohjelman mukaan ja keskustelevat ehdottamistamme erityisistä aiheista.

Yllättäen he alkavat kuuntelemaan toisiaan. Yksi puhuu ja toinen täydentää, sen sijaan, että väittelisivät, sillä jokaisen on madallettava itsensä muiden mielipiteiden ääressä. Yhdessä he innoittuvat yhteisestä työstään; he etsivät kollektiivista tietämystä, kollektiivisia sensaatioita.

Yllättäen jokin valoisa ja lämmin alkaa muodostua heidän keskuuteensa pyöreässä pöydässä, jotakin lupaavaa, joka saa heidät haluamaan jäämään. He kokevat aivan uuden energian, joka kohottaa heidät kehostaan ja antaa heille uuden latauksen, uutta inspiraatiota, tunne kuin eroaisit kehostasi ja elämäsi on tämä yhteisö. Tämä on se mitä sinun pitää antaa heille seminaareilla.

Tunne ei katoa seminaarin jälkeen. Ihmiset pitävät siitä kiinni, kaipaavat sitä; tämä tunne muuttuu heidän elämäkseen.

Kollektiivinen Tasapaino

Kysymys: Ihmiset ovat eri tavalla herkkiä. Onko mahdollista, että joku ei onnistu integroitumaan yhtenäisyyteen, joka paljastuu seminaarien aikana?

Vastaus: Se on melkein mahdotonta, sillä ihmiset, jotka istuvat keskenään ympyrässä, ovat aina vaikuttuneita toisistaan. Tästä syystä tunteettomin heistä saa lempeyttä, hellyyttä ja herkkyyttä muilta, kun taas herkin tasapainottuu muiden avulla. Kokonaisuus saavuttaa yhteisen nimittäjän.

Heillä ei ole mitään henkilökohtaista, sillä kaikki muuttuu kollektiiviseksi. Sanot, että jotkut heistä tuntevat tällä tavalla ja joku muu eri tavalla. Enää ei ole olemassa “joku” —jokainen heistä sisällyttää itseensä kaikki muut.

Emme Tyrkytä Itseämme Yhteiskunnalle

Kysymys: Pyöreän pöydän keskustelun aikana jotkut ryhmän osallistujat eivät kyenneet voittamaan kasvavaa egoaan, vaan keskustelivat aktiivisemmin kuin tarve vaati. Se näytti keinotekoiselta ja fanaattiselta. Miten tällaisia tapauksia pitäisi työstää?

Vastaus: Meidän pitäisi etukäteen päättää mitkä rajat asetamme, eikä niitä saisi ylittää. Tärkein on mitätöidä itsensä muiden edessä, aivan kuten teemme ryhmässä.

Missään tapauksessa ette saisi näyttää, että olette viisastelijoita tai että teillä on taskussanne kätkettynä jokin menetelmä! Ette saisi pelästyttää ihmisiä näyttämällä, että olette edistyneempiä, koska sillä tavalla vaimennatte ihmiset ja ette anna heidän kasvaa. Teidän ei tulisi menetellä sillä tavalla!

Egoa ei saa olla tässä! Teidän pitää tarkoin suunnitella asiat etukäteen ja selkeästi määrittää miten käsitellä tämä menetelmä keskuudessanne, niin että istutte hiljaa piirissä aivan kuten lasten joukossa.

Hyvä opettaja on henkilö joka patistaa lasta näkymättömästi, jotta lapsi voi edistyä itsekseen jälkeenpäin. Hän olettaa, ymmärtää, rakentaa ja tekee kaiken itse, jopa oivaltamatta, että joku ohjaa häntä; tämä on todellista oppimista.

Joten teidän on valmistauduttava pyöreän pöydän tapahtumaan hyvin vakavamielisesti ja egolle siinä ei löydyy tilaa. Se on pahasta. Tulette sillä  pilaamaan kaiken. Teidän on poistettava sellaiset tapaukset ja oltava esimerkkinä toisillenne. Muutoin työnne tulee olemaan turmeltunut.

Pääasia On Yhtenäisyyteen Pyrkiminen

Kysymys: Mikä on oikea tapa toimia seminaarien aikana?

Vastaus: Henkilön pitäisi toimia Rabashin kirjoitusten mukaan ryhmän kokoontumisten suhteen: Henkilön pitää madaltaa itsensä ryhmälle ja kuvitella itsensä kokonaan korjattujen ihmisten kokouksessa, jotka eivät ehkä hänestä siltä näytä, sillä näen heidät itsekkään suodattimeni läpi erheellisinä siinä määrin kun itse olen rappeutunut.

Minun pitää aktiivisesti osallistua keskusteluun vaikka minulla ei ole mitään sanottavaa. He ymmärtävät ja tukevat minua.

Pääasia on tavoitella sitä, että sielu muuttuu yhdeksi ja kokonaiseksi, ryhmän keskiöön, unohtamatta, että nämä “kymmenen” maailmassa, yhdessä kanssamme, ovat kaikki yhtenäistyneinä henkisessä kehossa ja hakevat ensimmäisen samankaltaisuuden saavuttamista Valon kanssa, saman ominaisuuden, keskinäisen lahjoittamisen saavuttamista.

Heti kun saavutamme sen tason, aistimme täyttymyksen Valolta, keskinäiseltä lahjoittamiselta ja kytkökseltä—olemme syntyneet henkiseksi kappaleeksi.

Onnea!

Jokainen, Jokainen, Jokainen…

Kysymys: Neljä päivää peräkkäin pidimme seminaareja eri ryhmien ja ihmisten kanssa. Kaikkein kiinnostavin asia kuitenkin on, että intensiivinen työmme puhaltaessamme yhteen hiileen yhdisti koko ryhmän. En tiedä ihmisistä, joille pidimme seminaaarit, mutta me muutuimme daramaattisesti näiden tapahtumien aikana.

Vastaus: Voin kertoa sinulle, että näen itseni muuttuvan riippuen ryhmän muuttumisesta. Loppujen lopuksi en käynyt läpi näitä toimintoja siksi, että minulla on erilainen, yksilöllisempi menetelmä ylemmän maailman saavuttamiseksi, jota kabbalistit ovat käyttäneet tuhansia vuosia. Ja nyt kun ryhmä kokee yhtenäistymisen käytännössä ja minä osallistun jotenkin siinä sivussa, tunnen kuinka hyvä ja tuottava työ tämä on.

Samasta syystä ymmärrän sinua ja kehotan kaikkia, jotka kuuntelevat meitä tänään yrittämään tavalla millä hyvänsä osallistua seminaareihimme.

Ryhmän Rooli On Luojan Havaitseminen

Sanoisin, että ryhmän sekä tärkein, että ainoa tehtävä on lisätä  lahjoittamisen ominaisuuden tärkeyttä silmissäni. Monet artikkelit puhuvat tästä. Jos minun pitää saavuttaa tämä  ominaisuus ja kaihota sitä, mutta en voi tehdä sitä itse, koska en tiedä tästä ominaisuudesta, silloin tarvitsen ulkoisen lähteen, joka kannustaa minua siihen  suuntaan. Tämä on ryhmä.

Joten ryhmän rooli on kohottaa lahjoittamisen ominaisuutta minussa, eli  Luojan suuruutta.

Havaitaksemme Luojan meidän on valmisteltava paikka Hänen ilmestymiselleen. Nyt tämä yhteyden tila välillämme on itsekeskeinen, joten Luoja on siinä kätketty. Siksi meidän maailmaamme, meidän tilaamme kutsutaan Luojan kätkeytymiseksi.

Paljastaaksemme Hänet, meidän on luotava keskuudessamme lahjoittamisen ominaisuudet, jotka ovat yhteensopivia Hänen kanssaan. Luojan ilmestymisen paikka on altruistisissa yhteyksissä, lahjoittamisen ominaisuuksissa keskuudessamme. Ne paljastuvat ensin ryhmässä, jossa voimme kehittää niitä alituisesti kohottamalla lahjoittamisen ominaisuutta  ja siten tunnemme vetovoimaa siihen.

Alunperin tämä ominaisuus on nimeltään Shechina, mikä tarkoittaa sijaa, jossa asukas paljastuu (Shochen hepreaksi). Sanan Shechina juuri (hepreaksi) tarkoittaa asuinsijaa (Mishkan) tai astiaa.

Älä Jää Paitsi!

Luojaa lähestyminen on hyvyyttä ja Luojasta etääntyminen on pahuutta. Joten meidän on virittäydyttävä ja havainnoitava kaikki vain tällä tavalla. Tämän rinnastamisen järjestelmän kautta (hyvä, paha), lähestyen tai etääntyen suhteessa Luojaan, meidän tulisi havainnoida elämää. Ja tulet huomaamaan kuinka nopeasti saavutat aivan erilaiset tunteiden puitteet, aivan erilaisen arvomaailman, aivan kuin vaihtaisit kielestä toiseen.

Siksi, huolimatta siitä mitä tapahtuu, sinun pitää arvioida kaikki suhteessa läheisyteen ja etäisyyteen Luojaan. Arviointisi jälkeen hallitset itsesi, lähestyen Luojaa voit hyvin, etääntyessäsi koet pahuuden, tai et aivan vielä.

Seminaari: Kulkuneuvo Henkiseen Maailmaan

Kysymys: Miten tärkeää on jokaiselle, joka saapu Kharkovin konventioon osallistua seminaariin?

Vastaus: Jokaisen pitää osallistua, ilman poikkeusta. Seminaarit ovat tärkeämpiä kuin luennot! Seminaarit ovat henkinen harjoitus, jonka kautta henkilö siirtyy ryhmän avulla, sen kyydissä, kuin kulkuneuvossa henkiseen maailmaan. Hän ei pääse minnekään ilman seminaaria. Ei minnekään! On sääli tulla konventioon osallistumatta seminaariin; se ei toimi.

Jokaisen Aistiminen Ilman Poikkeusta

Kysymys: Tulisisko meidän seminaarin/työpajan aikana ajatella ryhmiä, jotka eivät näy näytöllä?

Vastaus: Se ei ole tarpeen; se häiritsee! Kuinka paljon voit ajatella muita? Sinun pitää vain aistia heidät, siinä kaikki!

Meidän pitää tuntea, että he ovat kanssamme, että olemme yhdessä ajatuksissamme, yhdessä henkisessä tilassa.

Henkinen tila on ajatusten ja tunteiden tila, tietokerros maailmamme ympärillä. Olemme kaikki yhdessä siinä, sillä meillä on yhteinen mieli, yhdessä aistimme samat päämäärät.

Mitä ihmisten kuva näytöllä voisi minulle antaa? Miksi minun täytyisi nähdä kasvoja ja kehoja ja lukea, että on kyse Krasnoyarskasta, Tallinnasta tai jostakin muusta kaupungista? Mitä eroa sillä on missä he istuvat? Aistin halut, jotka tulevat yhtenäistymään ja muodostavat siten suuren yhteisen halun: Tämä on asioista tärkein.

Ajan Vähyys: Hyvä Vai Huono?

Kysymys: Ihmisen psyyke on ohjelmoitu siten että henkilö kykenee arvioimaan tarkasti puhutun ajan: Jos hänelle on annettu kolme minuuttia, hän puhuu kolme minuuttia; jos hänelle on annettu tunti, hän puhuu tunnin. Kumpi ajan jakaminen on parempi: Ajan niukkuus, vai onko parempi antaa kaikkien puhua.

Vastaus: Aikaa tulisi olla hieman liian vähän, mutta vain hieman. Ei ole hyvä jos ihmiset kokevat että nythän he vasta ryhtyivät puhumaan.

Yleensä jokainen kysymys kohoaa kierteenä tullen syvemmäksi, paremmaksi ja suuremmaksi. Tämän takia aikaa ei ole koskaan riittävästi.

Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että se on annettu meille jotta käynnistäisimme yhtenäisyyden välillämme, mutta sen jälkeen kaikki tämä tulisi siirtää päivittäiseen luentoon. Siellä havaitsemme kaiken sen mitä olemme luoneet, synnyttäneet työpajan aikana.

Sivu 1 / 212