Category Archives: Ryhmätyö

Laajeneminen On Lahjoittamista

Kysymys: Puhuttelen Luojaa, jotta saisin apua lahjoittamisessa kanssaihmiselle. Voisitko ystävällisesti kuvailla tätä tieteellisemmällä kielellä, sillä periaatteessa Luoja on luonnon laki?

Vastaus: Niin kuin tiedämme, Malkhutin pitäisi mitätöidä itsensä Zeir Anpinin (ZA) edessä. Silloin ZA hyväksyy halunsa, ja heidän halunsa kohoavat yhdessä äidille, Binaan. Vastaukseksi Binan pitää antaa Zeir Anpinille aikuisuuden tila (jotta ZA aikuistuu) niin kuin myös Valoa Malkhutille.

Tämä on se mitä lahjoittaja saavuttaa. Jos ikinä haluat tosissasi lahjoittaa toverillesi, saat itse kaksinkertaisesti. Sen mitä hänelle annat, tuottaa sinussa aikuisen tilan, korkeamman aseman, jotta sinä tuotat toverisi tilan ja annat sen hänelle.

Hänelle olet henkisesti suuri; olet lahjoittaja. Tässä roolissa vastaanotat häneltä uusia haluja ja ylhäältä saat täyttymyksen.

Tämä on sitä mitä on olla lahjoittaja. Miten tahansa, sinä ”laajennut” lahjoittamisen astioissasi. Tässä psykologinen muuntuminen on kätkettynä. Miten voit kasvaa isommaksi lahjoittamisessa? Missä on hyöty? Miten täytän itseni? Mikä täyttää minut?

Ongelmamme on se, että emme aisti hyötyä lahjoittamisen astioissamme. Mutta tämä on ilmiselvää piirroksessa.

Fyysisesti Olen Ryhmässä. Miten On Sieluni Laita?

Kysymys: Onko totta että tiedostamme pahuuden vasta Machsomin (henkisyyden raja) ylittämisen jälkeen? Mitä voimme tehdä siihen saakka?

Vastaus: Jokaisella asteella on mittansa, standardinsa ja kriteerinsä. Samoin kuten minulla oli erilainen näkemys itsestäni neljän, viiden, kuuden ja seitsemän vuoden iässä.

Minulla on mahdollisuus tunnistaa pahuus jo nyt. Fyysisesti olen ryhmässä, mutta olenko siellä sieluni kanssa? En ole. Mihin tämä tila vie minut? Mitä minulle tapahtuu? En kykene saavuttamaan henkisyyttä näin. Valitettavasti. Olen surullinen menetetystä ajasta, elämästä jolta en saanut mitään.

Alan sitten vihata sitä, mikä estää minua yhdistymästä ystävieni kanssa: eroni heihin. Tämä ilmenee luonnollisesti egoismissa, halussa joka haluaa saavuttaa henkisyyden jottei menettäisi mitään elämässä. Tämä asettaa minut oikeanlaiseen Lo Lishman (itsensä vuoksi) egoistiseen tilaan. Sen jälkeen Valon vaikutus muuttaa sen altruistiseksi Lishman (Luojan vuoksi) tilaksi.

Häpeä on joka tapauksessa esillä myös täällä. Ensin häpeän mahdollisuutta jäädä kiinni varkaudesta, sen jälkeen huomaan että varastaminen ei ole vaivan arvoista, ei ainakaan aina. Lopputuloksena muutun sisäisesti siten, etten halua mitään keneltäkään. Haluan vain lahjoittaa. Tämä on tavoitteeni ja olen tyytyväinen siihen.

Tämä on ihmeellisesti Lo Lishma ja lahjoittamisen halu, lahjoittamisen teko on jo sulautunut siihen. Vaikkakin siellä on palkkio: hyvänolontunne. Yhdistymme näin hyvän kanssa, emmekä vaadi sillä välin mitään.

Seuraavalla tasolla Valo korjaa henkilön hänen itsensä huomaamatta ja hän yhtenäistyy todella Hyvän Joka Tekee Hyvää kanssa. Näin ollen yhdistyn hyvään joka saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Sen jälkeen “vaihdan” todelliseen Luojalle lahjoittamiseen.

Itsekkyys Kärsii Hyvyyden Valosta

Kysymys: Ajatukset henkisyydestä tuottavat ikävän ja kärsimyksen tunteen minussa, koska en aisti Luojaa. Mitä voin tehdä?

Vastaus: Jos henkilö kokee aitoa kärsimystä elämässään, tämä kipu kätkee Luojan häneltä. Tämä tehdään tahallaan, jotta emme vahingoittasi suhdettamme Luojaan ja silti pysyisimme yhteydessä Häneen, sen sijaan, että alkaisimme vihamaan ja torjumaan Hänet.

On olemassa useita tiloja, mutta siinä määrin kun henkilö kokee pahaa oloa, siinä määrin Luoja on kätkeytynyt, mutta meidän tulee saavuttaa keskinäinen tuki ja sitoumus (tae) ympäristöltä. Tässä tapauksessa, jopa suurimpien murheiden aikana, ympäristö auttaa meitä kohoamaan pahan olon yläpuolelle ja löytämään sen aiheuttajan.

Silloin ymmärrän, että pahan aistimus ei tule Luojalta, ylemmältä voimalta, vaan oman itsekkyyteni voimasta. Alan jakamaan tunteeni kahtia: 1) haluni, joita ei ole korjattu ja jotka tuovat minulle pahan tuntemuksen sisässään, ja 2) Luoja, ylempi Valo, joka huokuu hyvyyttä suuntaani.

Juuri siksi, että Luoja säteilee hyvyyttä suuntaani, samalla kun olen Hänen vastakohtansa, koen hyvän pahana, toisin sanoen Hänen hyvyytensä muuttuu vastakohdakseen. Siksi Luoja ei voi paljastua minulle enempää, sillä silloin tulen voimaan niin pahoin, että en voi sitä sietää.

Niin kauan kuin pysymme korjaamattomina ja aistimme Luojan vastakohtaisessa muodossaan, koska itsekkyytemme muuttaa valon pimeydeksi, Luoja paljastuu meille siinä määrin kun voimme sitä sietää. Siinä määrin kun emme sitä siedä, siinä määrin Hän kätkeytyy.

Hän paljastaa Itsensä hivenen, tuodakseen meille esiin vain vähän pahuutta, jotta emme kytkeydy pois mielestämme ja pystymme analysoimaan tunteitamme. Silloin alan tutkia mistä tämä pahuus tulee ja mikä aikaansaa sen. Sen seurauksena tulen ryhmään, kirjoihin ja opettajalle, joka selittää minulle, että kutsun itse pahuuden esiin, johtuen vastakkaisuudestani Luojaan.

Maailman Turvallisin Paikka

Kysymys: Ulkoinen yhteiskunta yllyttää minua jatkuvasti nöyryytyksien uhilla ja Minäni vahingoittamisella. Tuntien tämän ”veitsen” kurkullani, en voi olla ajamatta takaa aneellisia asioita. Miksi en koe samaa ryhmässä?

Vastaus: Todellakin, tietynlaisessa ahdingossa, henkilö tahtoo tulla ulkoisen virikkeen ”pistämäksi”, sillä hän on kykenemätön itse herättämään itsensä. Tälläinen lähestymistapa on kuitenkin väärä. Vain kun henkilö on kykenemätön järjestämään tarvittavan ”häiriön” työllistämällä ryhmän ja kirjat, vasta silloin hän tunee ”veitsen kurkullaan”. Jos hän kuitenkin osaa järjestää asian, silloin hänelle annetaan aikaa, ja vähän lisää, ja vielä vähän lisää. Ryhmän pitäisi  sitäpaitisi pitää huolta henkilöstä ja olla vastuussa hänen herättämisestään.

Kokonaisuudessaan on olemassa kaksi tapaa edistyä: kärsimyksen kautta tai Tooran voiman avulla. Kaikki riippuu yhteydestäni ryhmään: kuinka paljon panostan ja vastaanotan siltä vastineeksi.

Minun tulee jatkaa takeen ja vakuutuksen vastaanottamista tovereilta. Pääasiallisesti minun tulee olla kuin vauva äitinsä sylissä. Maailmassa ei ole olemassa turvallisempaa paikkaa kuin se, vai mitä? Vauva rauhoittuu äitinsä sylissä; hän ei halua kehtoon, tai muualle, vaan ainoastaan jäädä tähän paikkaan, jossa sananmukaisesti ei ole murheita.

Tämä on molemminpuolista omistautumista; se on luontaista sekä vauvassa, että äidissä. He ovat luonnon ohjelmoimia, kun taas meidän tulee saavuttaa tämä luontomme yläpuolella. Kuvittele: Ryhmä on kuin vauva, sinun sylissäsi, samalla kun sinä olet kuin vauva, ryhmän sylissä.

Ole Sekä Viisas Että Naiivi Samanaikaisesti

Kysymys: Mitä tarvitsemme oivaltaaksemme, että kaikki ongelmat ja vastoinkäymiset, joita koemme tässä elämässä, ovat itse asiassa Luojan lähettejä?

Vastaus: Tarvitsemme ympäristön mielipiteen, julkisen paineen. On välttämätöntä yhdistää molemmat vastakohdat: toisaalta tuntea voimakasta pelkoa ja toisaalta olla sankari, olla samanaikaisesti sekä naiivi, että erittäin älykäs, riippuen siitä mistä on keskusteltu.

Yleensä hämmennymme näistä. Kun meidän tulisi olla naiiveja, laskea päämme ja vain luottaa, käyttäydymmekin kuin ”älypäät” ja olemme ylpeitä siitä. Kun meidän tulisi olla älykkäitä, käyttäydymme kuin typerykset.

Iso osa energiastamme ja ajastamme kuluu, kunnes henkilö oikaistaan. Joskus vain pieni virhe, joka on tapahtunut hetkessä, tai muutaman päivän aikana, maksaa meille kymmenen tai kahdenkymmenenkin vuoden rankan työn.

Valmistautuminen Valon Vastaanottamiseen

Baal HaSulam “Vapaus”: Ennen Kabbalan metodin antamista, Israelin lapset olivat odottaneet minkä tahansa “yksityisen omaisuuden” luovuttamisen siihen laajuuteen, johon se oli ilmaistu sanoissa “Pappien Valtakunta” ja koko luomakunnan tarkoitukseen- tarttua Häneen (Hänen ja luotujen) muodon vastaavuuden kanssa. Kuten Hän lahjoittaa eikä ota vastaan, myös he lahjoittavat ottamatta vastaan. Tämä on Dvekutin (adheesion) viimeinen aste, joka on ilmaistu sanoissa, “Pyhä kansa”..

Kuinka poistumme tästä maailmasta? Astumme sisään valmistautumisen jaksoon. Sen jälkeen ylitämme Machsomin (rajan, joka erottaa meidät henkisyydestä) ja kohoamme uudelle “Hafez Hesedin” tasolle, joka on lahjoittamista lahjoittamisen vuoksi. Tämä on Binan aste.

Sen jälkeen kohoamme Keterin asteelle, joka on vastaanottamista lahjoittamisen vuoksi ja vastaanotamme Hochman (viisauden) Valon, kun taas alemmalla tasolla vastaanotamme vain Hassadimin (armon) Valon.

Binan asteella kumoamme “yksityisen omiasuuden”, tarkoittaen sitä, että saavumme Hafez Hesedin tilaan, eikä meidän edellytetä käyttävän vastaanottavia halujamme. Tämä on myös valmistautumista, astioiden korjaamisen vaihe. Valon vastaanottamisen vaihe tulee seuraavalla asteella.

Paikka Jossa Olemme Yhdessä

Kysymys: Mitä tarkoitetaan sisäisellä työllä?

Vastaus: Henkilön tulee tehdä sisäistä työtä 24 tuntia päivässä. Voi olla, että henkilö on niin uppoutunut, että tullessaan luennolle, hän ei näe sanaakaan siitä mitä kirjoisa lukee, mutta se ei tee mitään. Tärkeintä on se mitä hänen sisässään tapahtuu.

Älä syytä itseäsi. Sisäinen työ on sitä, kun yrität pysyä adheesiossa ryhmän sisäisen olemuksen kanssa. Sen tuloksena, kun avaat kirjan, mitä näet, ei ole vain jokin ulkoinen tieto, vaan paremminkin tieto, joka kuvaa yhtenäistymisen eri muotoja tovereiden kanssa ryhmässä ja vielä sen lisäksi, yhtyneessä sielussa.

Alat oivaltaa että Kymmenen Sefirotien opiskelu, Zoharin Kirja ja muut kabbalistiset kirjoitukset, kuvailevat vain kytköksen eri muotoja, sinun ja toisten välillä. Jos tosissasi tarvitset selvityksen tästä kytköksestä, silloin todellakin opiskelet Tooraa (Toora tulee heprean sanasta ”Ohr”, valo ja ”Ora’a”, opettaminen).

Kysymys: Näin ollen, työni on löytää sisäinen verkko keskuudesamme, vai mitä? Miten silti voimme hyödyntää aineellista maailmaa tähän tarkoitukseen?

Vastaus: Koko maailmamme on sisäinen kytköksen verkko, mutta se on tämän kaikkein ulkoisin ilmentymä. Siksi koemme sen turmeltuneena.

Koskien sisäistä kytköksen verkkoa, koemme 125 peräkkäistä, aina suuremman kytköksen astetta, yhtenäisen yhdistymisen välillämme. Silti olemassa oleva tilamme ulkoisessa maailmassa on pakollinen: Juuri täällä alamme olla olemassa, jotta voimme kaivautua yhä syvemmälle tähän kytkökseen.

Tarvitsemme perustan, joka ei viittaa sisäämpäin liikumiseen ja juuri tätä ulkoinen kytköksen verkko välillämme on. Vasta nyt paljastuu miten turmeltunut tämä kytkös on, kun taas aikaisemmin emme kertakaikkiaan ajatelleet asiaa. Tämä velvoittaa meitä tekemään korjauksia.

Et Tiedä Ennen Kuin Maistat

Kysymys: Rabash (Rav Baruch Shalom HaLevi Ashlag) kirjoittaa, että henkilöllä pitää olla uskoa. Mitä hän tarkoittaa uskolla?

Vastaus: Oivallamme automaattisesti kabbalan tekstien sanat perinteisessä merkityksessä tottumuksemme mukaan. Toisaalta se hämmentää meitä loputtomasti, kun taas toisaalta meidän tulee ymmärtää, että se ei ole sattumaa: Meidän tulee yksinkertaisesti selvittää näiden sanojen henkinen merkitys.

Epäjohdonmukaisuus ja hämmennys perinteisten selitysten välillä sanan ”usko” suhteen, jotka yleisesti hyväksytään tässä maailmassa, johtuu siitä tosiasiasta, että meiltä vielä puuttuu sisäinen havainnointi. Heti kun alamme elää henkisyyttä, tämä maailma ei hämmennä meitä enää.

Olen esimerkiksi saattanut kuulla sanan ”suolainen” tuhat kertaa, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa, ennen kuin maistan sitä. Tietoni perustuu tuntemukseen. Halun vastaanottaa nautintoa pitää tuntea täyttymyksen maku, siihen asti tulen vain kokemaan hämmennystä.

Kysymys: Miksi on olemassa ihmisiä, jotka voivat heti uskoa mitä heille sanotaan?

Vastaus: Tämä on kehitystaso henkilölle liikkumattomalla, vegetatiivisella tai elollisella asteella. Kun hän saavuttaa ”puhuvien” (ihmisen) tason, siitä eteenpäin tulee edistyä itsenäisesti.

Henkilön koko edellinen tila mitätöityy. Jos hän menneisyydessä uskoi kaikenlaisiin tarinoihin, uskomuksiin ja uskontoihin, tänään hän kokee tyhjyyttä. Hän ei myöskään luota ryhmään tai kirjoihin. Hänelle on kerrottu, että viisaat ovat kirjoittaneet kirjat, entä sitten?

Henkilö ei enää hyväksy sokeasti asioita. Mitä hänen siis tulee tehdä? Hänen tulee edistyä uskoen viisaisiin – järkeilyn yläpuolella. Tämä tarkoittaa, että henkilö ei hyväksy mitään ”uskossa”, vaan häneltä edellytetään, että osoittaa todeksi sen mitä Kabbalistit kuvailivat.

Tehdäkseen sen, hänen tulee kuitenkin täyttää pari ehtoa: avata kirjat, liittyä ryhmään, tutkia sen periaatteet ja selvittää miten todenmukaisia ja järjellisiä ne ovat suhteessa voimiin, ominaisuuksiin ja luonnon lakeihin. Henkilön tulee tehdä tämä analyysi, jotta voi saavuttaa toisen luonteen, joka tällä hetkellä on kätketty häneltä.

Kysymys:  Tässä tapauksessa hän kuitenkin edistyy tietämyksen avulla. Missä siinä on ”usko järkeilyn yläpuolella”?

Vastaus: Totta. Järkeilyn yläpuolella on sitä, että henkilö hyväksyy nämä ehdot ja toteuttaa ne sisäisesti. Toisin sanoen, hän näkee kaikki epäilyt, hämmennyksen ja esteet kulkuvälineenä, alustana henkiselle kasvulleen.

Henkilön koko henkinen työ sijaitsee järkeilyn yläpuolella, mutta jokaisella uudella tasolla, hän selvittää nämä ehdot järkeilemällä. Miten muuten tietäisimme, että edistymme?

Hitler, Stalin, Ahmadinejad…

Kysymys: Mikä on ryhmä? Onko se idea, ihmisiä vai jotain muuta? Miksi on niin vaikeaa yhtenäistyä ihmisten kanssa, jotka eivät ole niin kuin minä?

Vastaus: Jokainen henkilö maailmassa on oman sielunsa kautta kyketty muihin sieluihin. Sinun tulee astua sisään tähän yhdistyneiden sielujen sisäiseen järjestelmään, aivan kuin sukeltaisit meren pohjaan. Siellä löydät kytkösten verkon, joka sitoo kaikki ihmiset.

Kaikki kuuluvat tähän verkkoon: Hitler, Stalin, Ahmadinejad, Mooses, Abraham ja sinä. Kaikki ihmiset jotka vain tunnet ulkoisen muodon perusteella, aivan kuten myös he, jotka tunnet syvemmällä tasolla, ovat kaikki yhtenäistyneitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ulkoisessa maailmassa, jokainen heistä täyttää tarkan roolin, havahduttaakseen muut siirtymään lähemmäksi verkkoa, sukeltaakseen siihen, löytääkseen itsensä sieltä, sidoksissa kaikkiin muihin sydämessä ja sielussa. Sinun tulee löytää sisäinen yhteys heihin. Ryhmä on sielujen sisäinen yhtenäistyminen. Sinun pitää sisällyttää itsesi yhdessä toisten kanssa.

Kun puhun ryhmästä, tarkoitan tietenkin ensisijaisesti heitä, jotka opiskelevat kanssamme. Mutta, jos astut sisään tähän kytkökseen, tulet näkemään , että tuo verkko, yhtenäistää jokaisen, jopa suurimman vihollisemme.

Meidän tulee ymmärtää, että ulkoinen kuori, jossa sijaitsemme tässä maailmassa, on annettu meille, pakottaaksemme toinen toisemme sisäiseen työhön. Tämä koko leikki on sinulle välttämätön, jotta Luoja, voima , joka yhdistää meidät sisäisesti, paljastuisi, myös ulkoisessa ilmentymässään.

Sisäisesti tämä kytkös on Hänen ylläpitämänsä, mutta ulkoisesti se on sinusta kiinni toteuttaa se. Jos pystys poistamaan kuilun sisäisen ja ulkoisen välillä, tämä tulee olemaan perusta koko korjauksellesi.

Salli Zoharin Kirjan Puhua Minusta

Kysymys: Toisaalta, koko työmme perustuu henkilön ja hänen lähimmäisensä yhteyden korjaamiseen. Toisaalta korjaus tehdään Zoharin Kirjan avulla. Miten sen kaiken voi yhdistää?

Vastaus: Korjaus aiheutuu Valosta, joka kätkeytyy kabbalistien kirjoittamiin teksteihin. Silti se tapahtuu sillä ehdolla, että tahdomme havaita, tahdomme käsittää todellisuutta, jota he kuvailevat, jotta kaikki teksteissä kirjoitettu pukisi meitä ja olisimme samassa keskinäisten suhteiden järjestelmässä.

Se vihjaa yhteydestä sielujen välillä siinä määrin, että saavutamme yhtenäistymisen ja muutumme yhtenäiseksi järjestelmäksi: äärettömyyden Malkhut. Jos pyrin saavuttamaan yhtenäistymisen, niin kuin ”rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi”, jos tahdon tätä, silloin Zoharin Kirja alkaa puhua minusta.

Tuloksena vastaanotan korjauksen voiman Zoharilta ja edistyn vähitellen lukemalla sitä. Kirja itsessään ei oikeastaan sisällä mitään, mutta sitä lukemalla ja tahtomalla olla osa sitä järjestelmää, kutsun energian voimakentästä, joka oleskelee Äärettömyyden Malkhutissa – ja siten saavutan järjestelmän.