Category Archives: Rakkaus

Kolme Kongressia Edeltävää Päivää

Kysymys: Puhuit kolmen viimeisen Joulukuun kongressia edeltävän päivän tärkeydestä. Mikä on paras keino valmistautua näinä kolmena päivänä?

Vastaus: On olemassa kolmen päivän muutoksen käsite (siirryttäessä) tilasta toiseen. Näiden kolmen päivän aikana henkilön täytyy jättää mennyt tila ja muuntautua vähitellen neutraalista tilasta uuteen.

Tämän vuoksi neuvomme ihmisiä jotka pyrkivät yhdistymään kunnolla kongressissa (pohjimmiltaan, kongressi on yhtenäistymisemme), pitämään tämä ajatus, tämä tunne ja odottaa yleistä yhtenäistymistä erityisesti kolmen kongressia edeltävän päivän aikana. Tämä auttaa heitä kokemaan yhtenäisyyden korkeammalla intensiteetillä ja paljastamaan ainakin osan ylemmästä maailmasta heille itselleen. Odotamme juuri tätä keskinäisiltä toimiltamme.

Kongressi ei ole tavallinen tapahtuma, johon kokoonnumme laulamaan, osallistumaan luennoille, tanssimaan ja kokoontumaan ystävien kanssa. Kongressi on ennen kaikkea yhtenäistymisemme yhteen keskinäisen takeen haluun. Kun muodostamme tämän halun, tunnemme siinä välittömästi seuraavan kehityksemme tason, joka on olemassa maailmamme ulkopuolella. Pohjimmiltaan tämä on se mihin pyrimme.

Jos Rakkaus On Niin Tärkeää, Mitä Odotamme?

Periaate, rakasta lähimmäistä kuten itseäsi on tuttu kaikille. Sen ympärillä on kuitenkin paljon epäselvyyksiä. Jokainen hyväksyy, että heidän täytyy rakastaa toinen toistaan, vaikkakin jotkut ovat valmiita jättämään suuren osan ihmiskunnasta rakkautensa ulkopuolelle, ajatellen “Nuo viheliäiset ihmiset! Miksi heidän pitäisi kärsiä?” On vielä yllättävämpää kuinka heikosti tämä periaate on heijastnut eri uskonnoissa.

Tuloksena olemme “jäähtyneet”, emmekä ole huolissamme siitä ettemme rakasta lähimmäisiämme. Kasvatus ja ympäristömme ovat torjuneet tämän kysymksen täysin. Sen vuoksi on aika pysähtyä ja miettiä; Onko se todellakin niin tärkeää? Ehkä on riittävää antaa moraalikasvatusta lapsille ja osoittaa perustasoista kunnioitusta aikuisten välillä? Vai pitäisikö lähimmäisenrakkauden olla kaikesta huolimatta joka hetki elämän päämäärä, jokaiselle ja kaikille yhdessä? Pitäisikö meidän elää saavuttaaksemme tämän päämäärän niin pian kuin mahdollista?

Tämä kohtaamamme kysymys on erittäin tärkeä. Jos puhumme elämän tarkoituksesta, päämäärän saavuttamisesta jonka vuoksi tulimme tähän maailmaan, miksi sitten torjumme niin voimakkaasti tämän periaatteen? Pohjimmiltaan, olemme erittäin kaukana siitä että ymmärtäisimme tämän periaatteen olevan luonnon universaali laki. Kaikki muut tuntemamme lait ja erityisesti ne joita emme tunne, kiertävät tätä akselia.

Jos haluamme ymmärtää itseämme ja maailmaa jossa olemme, meidän täytyy saavuttaa luomakunnan yleinen laki. Jos emme saavuta lähimmäisenrakkautta, emme pysty löytämään itseämme emmekä sitä missä olemme. Tämä on se avain, joka antaa meille mahdollisuuden nähdä koko kuva oikealla tavalla, ymmärtää sitä, tuntea se ja tulla sisällytetyksi siihen ja käyttä sitä täydelliseen itsensä ymmärtämiseen.

Saavuttamalla lähimmäisenrakkauden käytännössä, saavutamme Luojan ominaisuuden. Kaikki muut lait ovat vain puolikkaita, osittaisia ilmaisuja tästä perusteellisesta todellisuuden laista, aivan kuten painovoima voidaan ilmaista eri tavoin.Kuitenkin kokonaisuudessa se määrittää aina sen kuinka objekti on suhteessa toisiin.

On olemassa yleinen ilmiö sekä osia siitä. On olemassa universaali lahjoittamisen laki ja meille se ilmenee ensimmäsenä sosiaalisena periaatteena, “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Toteuttamalla tämän periaatteen yhteiskunnassa, toteutamme universaalin lain. Se kontrolloi meitä ja jos haluamme järjestää elämämme hyvin, meidän täytyy pyrkiä toteutamaan se.

Tapahtuma Keskinäisyyden Tiimoilta Jerusalemissa

Tässä kuvia “Keskinäisyys: Kaikki Yhdessä” tapahtumasta Jerusalemissa 20 syyskuuta, 2011.

[Show as slideshow]
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-01
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-02
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-03
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-04
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-05
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-06
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-07
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-08
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-09
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-10
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-11
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-12
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-13
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-14
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-15
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-16
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-17
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-18
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-19
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-20
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-21
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-22
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-23
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-24
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-25
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-26
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-27
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-28
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-29
mutual-guarantee-jerusalem-20-09-2011-30

Miksi Kadehdin Luojaa?

Kysymys: Miten on mahdollista, että voi kadehtia Luojaa?

Vastaus: Kadehdin Luojaa siitä syystä, että hän lahjoittaa. Loppujen lopuksi opin Häneltä nämä ominaisuudet ja miten muuten voisin oppia?

Ongelma on siinä, että meille kateus on suorassa kytköksessä itsekkyyteen. Ja jos kadehdin jotakuta se on sama kuin en toivoisi hänelle mitään hyvää. Tämä on pahaa kateutta.

Hyvä kateus on sitä, että haluan muuttua henkilöksi jota kadehdin. Ongelma havainnoimisemme kanssa on se, että emme näe eroa itse ominaisuuksien välillä, jotka eivät ole huonoja, eivätkä hyviä, ja niiden toteuttamisen välillä, joka määrittävät kaiken. Me siirrämme itsekkään halumme näihin ominaisuuksiin alusta alkaen, sillä olemme tottuneet työskentelemään sillä tavalla, että kaikki ominaisuudet, kaikki ”9 ensimmäistä Sefiraa” on puettu itsekkään halun päälle, eli turmeltuneen Malkhutin.

Jos kuitenkin kuvittelemme nämä ominaisuudet puettuna korjatun Malkhutin päälle, silloin kateus, himo ja kunnia vaikuttavat suotuisilta ominaisuuksilta, jotka auttavat meidät ulos tästä maailmasta ja kohoamaan korkeammalle. Kaikki riippuu siitä, että käytämmekö niitä lahjoittamisen saavuttamiseen.

Ei Rakkautta Ilman Vihaa

Henkisistä käsitteistä puhuttaessa, jos alussa ei ole vihaa, ei myöhemmin tule olemaan myöskään rakkautta. On kirjoitettu “Loin pahuuden ilmentymän ja loin Tooran mausteeksi, sillä siinä oleva Valo palauttaa henkilön takaisin lähteelle, alkuperään.”

Hyvä alkuperä on rakkaus, mutta sitä ei voida paljastaa ennen kuin viha ja torjunta ovat ensin tuotu esiin. Meidän tulisi tottua siihen tosiasiaan, että viha ja rakkaus ovat aina sekä paljastettu että työstetty yhdessä.

Sen vuoksi löydämme yhteiskunnastamme sekä vihaa että rakkautta. Meidän tulisi ymmärtää. että toinen on mahdotonta ilman toista. Emme ole täydellisiä enkeleitä, ollen pelkästään elottomalla tasolla, vaan olemme ihmisiä julman egoismimme kanssa.

Siinä päärin missä kaipaat rakkauden tuntemista, tulet löytämään vain suurempaa vihaa. Tämä on ainoa keino tulla”Egyptistä poistumisen” arvoiseksi ja saapua “Siinain Vuorelle.” Vihan vuori, “Siinai” on edellisen työmme tulos.

Baabelin torni on vain alku; siellä ei oltu paljastettu mitään. Sen vuoksi 20 sukupolvea Adam HaRishonista Aabrahamiin saakka olivat ensimmäisiä Kabbalistien sukupolvia, sillä voimakas halu ei ollut vielä paljastunut siellä.

Ensimmäinen kerta kun halu paljastettiin tapahtui Babyloniassa, josta Kabbalan tiede on lähtöisin. Siellä oli jo pieni vihan vuori: “Baabelin Torni”, jonka yli oli mahdollista nousta. Kabbalan, yhteyden tiede syntyi siellä ja ihmiset jotka kykenivät yhdistymään ilmestyivät myöskin siellä. Näin ollen se ilmenee aina vihan yläpuolella.

Sen vuoksi ei ole mitään tarvetta pelätä sitä, että tänä päivänä maailma on paljastamassa vihaa. Meidän täytyy vain antaa sen paljastua luonnollisesti ja edeltää iskua parannuskeinolla, jotta viha tulee paljastetuksi tietoisesti. Meidän tulee olla luottavaisia, että meillä on olemassa tarkat ohjeet kuinka käyttää sitä (parannuskeinoa) oikein.

Tule Konventioon ”ME Olemme Maailmaa Varten!”

Kutsumme teidät kaikki konventioon

”ME olemme maailmaa varten!”

Torontossa, Kanadassa, 16-18 Syyskuuta, 2011.

Fyysinen läsnäolo on suotavaa. Osallistu virtuaalisesti, jos et voi olla paikalla. Vastaukset kaikkiin kysymyksiisi löydät täältä.

Nähdään siellä!

Murhe Muuttuu Iloksi

Baal HaSulamin kirjoituksia, Kirje 19: Henkilö ei ole valmis adheesioon Luojan kanssa yhdellä kerralla, vaan vähitellen, niin kuin on kirjoitettu: ”Hyvyys ja armeliaisuus tulevat seuraamaan minua”. Siitä syystä hän luo kaipuut jotka ovat alkua adheesiolle, niin kuin on kirjoitettu: ”oikeamielinen joka kärsii”. Hän kärsii koska Luoja ei halua adheesiota hänen kanssaan. Siksi henkilö kokee kaipuuta ja murhetta ilman rakkautta, joka on välttämätöntä adheesiossa. Hän kokee murhetta joka muuttuu adheesion iloksi.

Kysymys: Miten voimme tavoitella kytköstä Luojaan kärsimysten tiloissa jotka Hän meille lähettää?

Vastaus: Luoja ei lähetä meille kärsimystä. Häneltä tulee vain hyvyyttä, mutta egoismissani tunnen Hänen ystävällisen suhtautumisensa vastakohtaisella tavalla, tarkoittaen että koen kärsimystä. Tämä on juuri ”havahtuminen” joka on välttämätön päämäärän saavuttamiseksi, egoismini muuntamisen lahjoittamiseksi. Silloin kärsimys muuttuu nautinnoksi.

Mikään ei muutu paitsi asenteeni maailmaa kohtaan, niin kuin on kirjoitettu: ”Syöt sitä mikä on vanhentunutta”. Olet muuntanut itsesi ja asenteesi sille mitä tapahtuu. Olet kohonnut ”halusi nauttia” yläpuolelle ja siksi kärsimyksen sijaan koet nautintoa.

Aikaisemmin tavoittelit kuvitteellisia täyttymyksen lähteitä, mutta nyt tavoittelusi Luojaan saa murheesi ja kärsimyksesi muuttumaan täyttymykseksi, sillä et halua tämän lisäksi mitään. Haluat vain haluta Häntä ja tämä itsessään täyttää sinut.

Rakkaudesta Ei Voi Tulla Tapaa

Kysymys: Muuttuuko tovereista välittäminen koskaan minun luonteenlaadukseni?

Vastaus: Vastaus on ei. Vain minua hallitseva itsekkyys (ego) on luonteenlaatuni. Kaikki tulevat tilat sijaitsevat sen yläpuolella ja ne voidaan vain saavuttaa yhtäjaksoisen ponnistuksen ansiosta.

Siirtyminen henkisyyteen on sama kun leijuisit maan yläpuolella tässä maailmassa. Et voi ripustaa itseäsi ilmaan, vaan se vaatii voimaa joka pitää sinua siellä maan vetovoimasta riippumatta. Maan vetovoima on kuin sinun itsekkyytesi joka aina vetää sinua alaspäin. Tästä syystä tipun heti maahan kun unohdan päämäärän.

Toivon yhtenäistyväni muiden kanssa, mutta ennen sitä minun tulee pyrkiä yhtäjaksoiseen ponnistukseen voidakseni ”riippua ilmassa” pyrkimyksessäni yhtenäistyä. Oikoteitä ei ole, heti kun unohdan, putoan.

Siitä syystä toisista välittämisestä ei voi tulla tapaa tai luonteenlaatua. Tästä meidän tulisikin olla kiitollisia, sillä näin oivallamme ”vapaan tahtomme” jokaisella seuraavalla hetkellä.

Jos tapa olisi se joka saa minut liikkeelle, olisin ”enkeli”. Enkeli tottelee luonteenlaatuaan, lahjoittamisen luonnettaan. Se roikkuu ilmassa koska se on ”ilmaakin kevyempi” eikä ole egoistisen aineellisen vetovoiman hallitsema. Mutta ihminen on.

Egyptissä Virtaa Hunaja ja Maito

Ihmiset näkevät pääsiäisen pyhäpäivät (Pessahin) historiallisen Egyptistä ulospääsyn tapahtumana. ”Olimme orjia ja rakensimme useita kaupunkeja ja pyramiideja faaraolle ja sitten pääsimme vapauteen”. Todellisuudessa emme kuitenkaan vietä päivämäärää historiallisessa kalenterissa. Tilanne tänään on paljon pahempi kuin noina aikoina.  Riittää että vertaamme Israelin ja muinaisen Egyptin tilannetta tämän päivän tilanteeseen ja haluamme oitis palata faaraon luokse ja suudella hänen käsiään, anellen että hän päästää meidät takaisin.

Juutalaiset asuivat Goshenin maassa, joka oli suosiollisin paikka Egyptissä ja jossa oli hedelmällisin maaperä ja runsain karja. Oli mahdollista tehdä mitä tahansa, sillä faarao ei vain hallinnut siellä, hän myös suojeli. Kukaan ei olisi voinut koskettaa edes hiusta päälaellasi, lihaa oli vadeittain, verkot olivat täynnä kalaa ja varastot olivat täynnä tuotteita. Olit orja vain siitä syystä että sinun oli kuunneltava faaraota. Tämä tarkoittaa: Toimia itsekkyytesi/egosi käskyjen mukaan, eikä mitään muuta.

Juutalaisilla oli hyvä elämä, joten ei ole sattuma että he valittivat Moosekselle aavikossa, ”Missä on liha ja kala, missä on sipuli ja valkosipuli jota söimme Egyptissä? Elimme hyvää elämää, minne olet meidät tuonut?”

Joten mistä muistutamme itseämme tämän pyhän aikana? Olimmeko vihollisten ympäröimiä noina päivinä, niin kuin olemme tänään? Päinvastoin, meillä oli kaikki suosio puolellamme ja faaraon mahti suojeli meitä vihollisilta. Hän antoi meidän elää maassaan haluamallamme tavalla, jopa erillisellä alueella, omine lakeinemme. Eli mikä oli niin kamalaa verrattuna tämän päivän tilanteeseen?

Baal HaSulam kirjoitti että jos kaikki juutalaiset tänään voisivat hajaantua ympäri diasporan maita, silloin tuskin kukaan jäisi israeliin. Meidän on tärkeä ymmärtää: Egypti muuttuu vankityrmäksi vasta silloin kun alat ajatella henkistä eksodusta, kun sinulta puuttuu Luoja. Jos ei henkisen pelasuksen tarpeen tähden, niin Egypti itsessään on maa jossa hunaja ja maito virtaa. Siellä on kaikkea, paitsi Luoja, paitsi vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Kaikkea muuta on yltäkylläisesti. Elät kuninkaan elämää ja vain yksi asia puuttuu, ”Haluan lahjoittamista ja lähimmäisen rakkautta”.

Kun haluat juuri tätä, silloin Egypti on kuin eksodus sinulle. Tämä on ainoa puuttuva asia – lähimmäisen rakkaus. Siten vietämmekin pääsiäistä kunniottaaksemme hyvää elämäämme Egyptissä, emmekä pelastumista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. Egyptistä ulospääsy tarkoittaakin kaiken sen poisheittämistä mitä meillä on rakkauden lisäksi.

Koemmeko olevamme karkoitettuja? Päinvastoin, ihmiset eivät ymmärrä mistä tämä kertoo. Lähimmäisen rakkauden pitää muuttua ainoaksi haluksesi. Mooses vaatii faaraolta, ”Anna kansani lähteä! Haluan lähteä!” Tähän faarao vastaa, ”Mitä olet vailla, Mooses? Kasvoit isoksi sylissäni. Jää Egyptin prinssiksi. Ole prinssi! Miksi haluat vallankumousta? Lähimmäisenrakkauden tähden? Olet seonnut!”

Vain polun loppuvaiheessa Egypti muuttuu meille karkoituksen maaksi. Siihen asti olemme kylläisiä kaikesta muusta paitsi lahjoittamisesta.

Osittautuukin että vietämme tätä pyhää kunnioittaaksemme sitä tosiasiaa että kerran meiltä puuttui lähimmisenrakkaus. Jospa voisimmekin selittää tämän ihmisille ja näyttää heille todellisen tämänpäivän tilanteen. Olemme tänään valmiita edeltämään rikkaita elämiämme Luojan rakkauden tähden, lähimmäisen, tovereiden, keskinäisen lahjoittamisen ja empatian tähden. Olemmeko lähellä tätä?  Olemmeko pelastuksen juhlan viettämisen arvoisia?

Puhumme egosta vapautumisesta, kun egolla on kaikki mahdollinen, ja silti haluan paeta sitä. Vihaan yltäkylläisyyttä enkä halua sitä. En tarvitse täyttävää ruokaa, en turvallisuutta, en mukavuutta, en terveyttä – en mitään. Olen valmis hukkumaan reunamereen tai nääntymään janosta aavikossa – mitä vain jotta vapautuisin sitoumuksesta.

Joten haluammeko todellakin päästä ulos vapauteen?

Onko Tässä Maailmassa Rakkautta?

Mitä on rakkaus materialistisessa maailmassamme? Se on “eläimellistä”, materialistista, egoistista rakkautta jonka ansioista voimmme nauttia toinen toisistamme. Vanhemmat rakastavat vaistomaisesti lapsiaan ja lapset vaistomaisesti vanhempiaan siihen pisteeseen saakka johon he molemmat vastaanottavat haluttuja asioita toisiltaan. Kaikki tämä on täytetty egoistisella intentiolla.

Vaimentaakseen materialistisen äidinvaistonsa lastaan kohtaan äiti kohtelee lastaan kuten kaikkia muitakin lapsia. Lapsi saattaa nälkiintyä, äiti ei välitä. Tämä tarkoittaa, että vanhempien tunteet ovat vaisto eivät rakkautta.

Rakkaus sukupuolten välillä on hormonaalista. Ruiskuta henkilöön tietty yhdistemä ja hänen rakkautensa häviää yllättäen tai vaihtoehtoisesti heräävät kuin tyhjästä. Tämä viittaa hormonaaliseen viehätykseen.

Kaikki tämä koskee elollista tasoa, ei enempää kuin sitä. Geneetikot ja biologit voivat selittää tälle yksityiskohtaiset syyt, mutta ylistämme luonnollisesti tätä tunnetta ja luemme sen henkiseksi ominaisuudeksi, olemukseksi, vain koska saamme siitä eniten nautintoa ja haluamme kohottaa sitä sen mukaan silmissämme.

Sen lisäksi voi olla äärimmäistä rakkautta joka aiheuttaa paljon vahinkoa. Tämä on silloin kun rakastamisessa ei ole mitään rajoja, kun siitä puuttuu väreily, se johtaa vihaan. Kun joku rakastaa minua, minun täytyy varmistaa etten salli heidän rakastavan minua liikaa ja myös heidän täytyy varmistaa tämä sama asia. Kaikella täytyy olla todellinen mitta ja oikea paino. Kun rakkaus “kuohuu yli rajojen” se kumoaa minut ja sitten alan vihata henkilöä joka rakastaa minua, torjun hänet.

Näemme tämän vanhempien ja lapsen esimerkissä: Äärimmäinen rakkaus lasta kohtaan aiheuttaa hänessä vihaa ja halveksuntaa. Eikä lasta voi syyttää; Se on aikuisen vika, sillä hän ei rajoita rakkauttaan, mikä tarkoittaa ettei hänelläole suodatinta, sermiä (masach) jonka mukaan edetä. Meidän täytyy kontrolloida aina vuorovaikutuksen laajuutta. Voimme saavuttaa “rajoittamattomia” suodattimia henkisyydessä vain Äärettömyyden maailmassa, korjauksen lopussa.

Joten ei ole mitään hyötyä puhua rakkaudesta maailmassamme, sillä käytämme vain toisiamme-niin kuin aina. Ei ole mitän tarvetta torjua tai halveksia sitä, tämä on elämäämme. Esimerkiksi, pariskunta elää yhdessä ja huolehtii toinen toisistaa useiden vuosien ajan. On kuitenkin tarpeellista vetää ero: Viime kädessä teen siitä tavan josta tulee toinen luonteeni, halusta ja egoistisista impulsseista jotka heräävät minussa ja täyttyvät sillä.

Mutta rakkaus henkisessä maailmassa on täydellinen lahjoittaminen.