Category Archives: Päivittäinen Kabbala Luento

Ateria Henkisen Elämän Kunniaksi

Baal HaSulam ”Selitys Haggadat Pessahille” (artikkelista ”Tämä on Juudalle”): ”Leipä jota esi-isämme söivät Egyptin maassa”! (Haggadat Pessah): …näin ollen Mitzva (käsky), joka velvoittaa syömään Matzaa, annettiin heille kun he vielä olivat orjuutettuja ja Mitzva oli  tarkoitettu pelastuksen aikakaudelle, koska he lähtivät kiirehtien.

Tämä tapahtuu aina silloin kun siirrymme tilasta tilaan, kun jätämme senhetkisen asteen, eli Egyptin orjuuden, egomme hallinnoiman, Faaraon, itsepäisen ”taipumuksemme pahuuteen”, joka pitää meitä vankinaan eikä anna meidän kohota kateuden, vihan, halun ja kunnianhimon yläpuolelle.

Vaikka yritämmekin, emme kykene kohoamaan itsekkäiden ominaisuuksiemme yläpuolelle sitoaksemme itsemme toisiin, siteisiin jotka vastaavat Egyptin eksoduksen jälkeistä astetta. Olemme vielä kykenemättömiä muuttumaan ”yhdeksi mieheksi, yhdeksi sydämeksi”, saavuttamaan keskinäisen takeen, jotta yhtenäinen rakkauden ja lahjoittamisen voima, jota pidetään Luojana, voi paljastua.

Näin ollen, vaikka edelleen olemme orjuutettuja Egyptissä, meidän tulee visualisoida seuraava aste, ”leikkiä” sillä, aivan kuten lapsi leikkii aikuista varttuessaan. Näin meidänkin tulee leikkiä ”aikuisen” elämää, eli henkisen aikuisen elämää.

Edistyminen Vastakkaisuudesta

Halumme on ottamassa oikean muodon. Haluamme yhtenäisyyttä, haluamme paljastaa vetovoiman kohti jokaisen henkilön sisäistä yhtenäisyyttä egoismistamme huolimatta. Tämä on hyvin tärkeää: Egoismistani huolimatta teen tekoja tavoitellakseni ja tullakseni lähemmäs ystäviäni, pitääkseni heidät kaikki tiiviissä yhteydessä, kuten ihmiset jotka ovat lähellä minua henkisyydessään ja pyrkimyksessään.

Kaikkein tärkein asia on nyt, että voin luottaa heihin: Jos olemme yhtenäistyneitä, silloin he varmistavat etten unohda tietämme ja tulen aina vahvemmaksi yhteytemme lujittamisessa.

Pyrin yhdistymään ystävieni kanssa ja toivon että tämä pyrkimys auttaa minua saamaan heiltä sammumattoman halun yhtenäistymiseen. Tämä on kaikki mitä tarvitsemme. Aivan alusta alkaen aina korjauksen loppuun, tämä on ainoa asia jota meiltä vaaditaan.

Tämän vuoksi on kirjoitettu, että lähimmäisen rakastaminen (kuten itsensä rakastaminen) on koko Tooran päättävä ja yhteenvetävä sääntö. Ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä ja meidän täytyy pyrkiä suuntaamaan polkumme vain tähän suuntaan. Ei ole väliä kuinka paljon tämä “jäähdyttää” intoamme. Jos haluamme toteutaa luomisen ohjelman nopeutetu skenaarion, silloin on olemassa vain yksi vaihtoehto: aloittaa vastakkaisuudesta, kaikkein vihatuimmasta ja vastenmielisimmästä tilasta ja ottaa sieltä askel kohti lähimmäisenrakkautta.

Rakkaudesta Ei Voi Tulla Tapaa

Kysymys: Muuttuuko tovereista välittäminen koskaan minun luonteenlaadukseni?

Vastaus: Vastaus on ei. Vain minua hallitseva itsekkyys (ego) on luonteenlaatuni. Kaikki tulevat tilat sijaitsevat sen yläpuolella ja ne voidaan vain saavuttaa yhtäjaksoisen ponnistuksen ansiosta.

Siirtyminen henkisyyteen on sama kun leijuisit maan yläpuolella tässä maailmassa. Et voi ripustaa itseäsi ilmaan, vaan se vaatii voimaa joka pitää sinua siellä maan vetovoimasta riippumatta. Maan vetovoima on kuin sinun itsekkyytesi joka aina vetää sinua alaspäin. Tästä syystä tipun heti maahan kun unohdan päämäärän.

Toivon yhtenäistyväni muiden kanssa, mutta ennen sitä minun tulee pyrkiä yhtäjaksoiseen ponnistukseen voidakseni ”riippua ilmassa” pyrkimyksessäni yhtenäistyä. Oikoteitä ei ole, heti kun unohdan, putoan.

Siitä syystä toisista välittämisestä ei voi tulla tapaa tai luonteenlaatua. Tästä meidän tulisikin olla kiitollisia, sillä näin oivallamme ”vapaan tahtomme” jokaisella seuraavalla hetkellä.

Jos tapa olisi se joka saa minut liikkeelle, olisin ”enkeli”. Enkeli tottelee luonteenlaatuaan, lahjoittamisen luonnettaan. Se roikkuu ilmassa koska se on ”ilmaakin kevyempi” eikä ole egoistisen aineellisen vetovoiman hallitsema. Mutta ihminen on.

Pesach-yön mysteeri

Kysymys: Pääsiäs(Pesach)yönä luemme Pesach Haggadaa  sen sijaan että lukisimme otteita TaNaKh:sta (Toora, Nevi’im ja Ktuvim) kuten teemme kaikkina muina pyhäpäivinä. Mikä on tälle se syy?

Vastaus: Menneisyyden Kabballistit ovat vahvistaneet jokaiselle pyhä(päivä)lle tietyn järjestyksen. Jos henkilö haluaa ymmärtää tietyn henkisyyden tason tai henkisen asteen sisällään, vaikka se olisikin vain aistimus henkisyydestä, silloin nämä Kabbalistien ohjeet kertovat henkilölle mitä tehdä tietyssä tilassa.
Henkisyyden juuri kosketti aineellisen maailman oksaa Kabbalistisessa ryhmässä, joka tuli ulos muinaisesta Babyloniasta ja heidän välisen yhteyden kautta he kykenivät toteuttamaan kaikki aineelliset perinteet henkisten toimien sisällä-lopullisen lunastuksen hyväksymisen- joka toteutettiin aineellisessa maailmassa henkisten toimien kanssa.

Henkilö voisi tappaa eläimen ja samalla hän “tappaisi” halun vastaanottaa mieihyvää. Hän paistaisi eläimen alttarilla ja korjaisi samalla egoistisen halunsa. Sitten hän söisi eläimen ja vastaanottaisi mielihyvää lahjoittamisen vuoksi hänen Aviutin (halun “paksuuden”) kolmannella tasolla. He (Kabbalistit) toteuttivat kaikki aineelliset käytännöt ja samaan aikaan he toteuttivat toimet (käskyt) ja henkisyyden halut sekä Ympäröivän- että Sisäisen Valon kanssa.
Egyptistä poistumisen juhlapyhä on poistumista  vastaanottamisen halusta lahjoittamisen haluun. Me suoritamme täällä tiettyjä ulkoisia toimia merkkinä poistumisesta egoismista rakkauteen, vihasta ja erossaolosta välillämme olevaan yhteyteen ja yhtenäisyyteen.

Tämän vuoksi kun luemme Haggadah:a käymme läpi kaikki ne toimet jotka heijastavat henkisiä tekoja, jotka auttavat meitä poistumaan Egyptistä: “Kiddush” (siunaus), “Urchatz” (käsien peseminen), “Karpas” (Vihannesten upottaminen suolaveteen), “Yachats” ( keskimmäisen Matzan rikkominen), “Magid” (maastapaon tarina) ja niin edelleen. Jos toteutamme näiden tekojen järjestyksen Pesach-yönä  (sansta “Pasach” ylittää, harpata yli), harppaamme nykyisen tilamme yli ja astumme sisään uudelle tasolle joka on henkisyyden ensimmäinen taso.
Tämä järjestys ei kuitenkaan vastaa tasojemme normaalia kehitystä (“hedelmöitys”, “ruokinta” ja “kypsyminen”) joita opiskelemme Kymmenen Sefiran opinnoissa, osassa 12: Siemennesteen kiinnittymisen kolme päivää, sikiön 40 päivän muodostuminen, sikiön yhdeksän kuukauden kehitys, sen kääntyminen pää alaspäin, veri joka kohoaa kohdusta rintoihin ja muodostaa maitoa, lapsen kahden vuoden ruokinta ja sitä seuraavat vaiheet aikuisuuteen saakka (Gadlut): 3 vuotta, 6,9,12,13,20 ja 70.

Egyptistä poistuminen ei ole normaali kehityksen järjestys. Suuren tilan Valo (Gadlut) tulee ennen pienemmän tilan Valoa (Katnut). Astut ensin sisään uuteen maailmaan mahtavan Valon avulla ja alat sitten kehittää sitä.
Emme ymmärrä “syntymisen” olemusta, emme edes omassa maailmassamme. Olemme yksinkertaisesti tottuneet tarkastelemaan sitä luonnollisena prosessina: Sikiö kehittyy eläimellisen organismin sisällä ja jatkaa kasvuaan sen ulkopuolella. Emme edes kyseenalaista miksi nämä äidin sisällä olleet kolme kiloa lihaa tulevat nyt ulos? Miksi sikö tulee ulos kokonaisena? Loppujen lopuksi kehityksen seuraavalla tasolla sen olisi pitänyt aloittaa kasvu jonkinlaisesta pisarasta. Kehityksen edellinen taso on yli kolme kilogrammaa ja nyt, seuraavalla asteella näiden kolmen kilogramman tulisi muuttua pisaraksi….Missä olet nähnyt, että kaikki mitä saavutettiin edellisellä tasolla, halu (Kli) ja sen täydellinen täyttäminen kehittivt kokonaisuuden seuraavalle tasolle sellaisenaan? Kuinka se on mahdollista?

Jos lopetan kehittymisen NRNHY de Nefeshin tasolle, saavutan Nefesh de Ruachin tason. Mutta täällä en saavuta Nefesch de Ruachin tasoa, vaan sen sijaan poistu äidin kohdusta kolmen kilogrammani kanssa ja jatkan kasvua. Teoriassa minun olisi pitänyt aloittaa kehitykseni ulkopuolella yhtenä soluna, pisarasta siemennestettä, aivan kuten aloitin äidin sisällä mutta vain seuraavalla tasolla.

Kaikki tämä alleviivaa Pesachin ainutlaatuista järjestystä, Egyptistä poistumista, joka tulee mahdolliseksi vain koska suuremman tilan Valot tulevat ennen pienemmän ttilan Valoja ja sen vuoksi teemme harppauksen.

Vihasta Rakkauteen

Kysymys: Mikä intentio tai vaatimus meillä pitää olla viettäessämme Pessahia?

Vastaus: Ei ole muuta intentiota tai ajatusta kuin yhtenäisyys. Yhtenäisyydessämme haluamme paljastaa Luojan, kun Luoja on lahjoittamisen ja rakkauden ominaisuus, maailmankaikkeuden perustavaa laatua oleva voima jonka haluamme paljastaa välillämme.

Ei ole kyse rakkaudesta jota ”suoritamme”, vaan voimasta joka toimii egoismimme yläpuolella. On sanottu: ”Rakkaus peittää kaikki synnit”. Rakkaus sijaitsee vihan yläpuolella ja yhdessä ne luovat aistimuksen Luojasta minulle.

Samanaikaisesti vain yksi voima näistä kahdestä voi hallita sisälläni, mutta eivät yhtä aikaa. Mitä isompi ero rakkauden ja vihan välillä, sitä suurempi Luoja on silmissäni.

Kutsu Machsomin Ylittämiseen

laitman_043Seisomme suurten yhteisten ponnistusten kynnyksellä. Mahdollisuudet avautuvat edessämme henkisyyden aikataulun mukaan, joten toteuttakaamme ne. Kykenemme suorittamaan “hyökkäyssarjoja” ja lähettämään ne-kuten luodit- kohteen keskelle kunnes saavutamme lopputuloksen.

Näen selvästi todellisia mahdollisuuksia edessämme. Meidän ei pidä ajatella, ettemme olisi vielä valmiita, että meiltä puuttuisi jotain tai ettemme vielä ymmärrä kaikkea. Egyptissä mikään ei ole selvää: Valumme täällä vain pimeyteen ja sekamelskaan. Mitä enemmän laitamme asioita järjestykseen, sitä enemmän kaikki hajoaa seuravan sekaanuksen iskiessä.

On tärkeää, ettei (henkilö) vajoa tästä kaaoksesta epätoivoon. Seuraavan vuorossa olevan teon arvioinnin kautta näen, että kykenemme tekemään jotain nyt. Saatat kysyä “Kuinka pystymme tekemään mitään?” Se pitää paikkansa, mutta kun huomaamme ettemme kykene tekemään mitään, juuri silloin, yhtäkkiä pelastus saapuu.

Minulla ei ole epäilystäkään ettemmekö olisi nyt erittäin hyvässä, upeassa tilassa. Meidät on kutsuttu henkiseen maailmaan. Pääsiäisen aika tulee auttamaan meitä.

Meidän tulee sen lisäksi tuntea velvollisuutta koko maailmasta joka toisaalta on vaikeuksissa. Jos emme saavuta henkistä läpimurtoa, vastoinkäymiset odottavat meitä edessämme. Valtaisat romahdukset eri maissa lähestyvät. Tilanteesta on tulossa entistä sekavampi ja meidän täytyy palauttaa tasapaino-ei se edellinen (fyysinen), vaan henkinen tasapaino.

Egypti On Välillämme

Kysymys: Mitä voimme saada irti koko tästä Egyptistä ulospääsyn prosessista suhteessa päivittäiseen sisäiseen työhömme?

Vastaus: Meidän tulee tavoitella vain yhtä asiaa: yhtenäistymistä ryhmässä. Ryhmä on pienoisihmiskunta. Emme voi heti toimia globaalissa mittakaavassa, ihmiskunnan massojen kanssa, mutta ryhmässä voimme selvittää kaikki ihmisten välisten kytkösten periaatteet.

Siellä tulemme paljastamaan kaikki tilat: ”Egyptiin putoaminen”, ”Egyptiin uppoutuminen” ja ”Egyptistä poispääsy”. Tulemme tuntemaan vihan faaraota (egoamme) kohtaan, iskut jotka tulevat häneltä ja luonteenlaatumme tarkastelun.

Tämä kaikki tarkastellaan yhdessä kohdassa: kytköksessäni tovereihin. Tarvitsen ryhmää, ”tovereitani”, koska minusta ei ole rakastamaan koko maailmaa. Minulle ryhmä edustaa koko ihmiskuntaa ja ryhmässä voin selvittää kaikki sisäiset ominaisuuteni.

Aina kun yritän yhtenäistyä tovereiden kanssa paljastan sisäisen murtumisen, vihan ja toisten hylkimisen, ja teen uusia sisäisiä tarkasteluja. Voi olla että nämä tarkastelut vielä liittyvät työhön ”Egyptissä” tai jopa ”ennen” sitä. Mutta sillä ei ole väliä.

Emme vielä kykene selkeästi ymmärtämään näitä vaiheita. Kaiken kaikkiaan emme kykene näkemään mitään selkeästi ennen kuin lähdemme Egyptistä. Vasta jälkeenpäin alamme ymmärtää mitä oikeasti olemme käyneet läpi. Työ on kuitenkin tehty pimeydessä, egoistisen halun hallinnoimana, yrittäessäni jotenkin olla olemassa siinä, sen kanssa tai ilman sitä. Siksi nämä tarkastelut ovat epäselviä meille.

Lentämään Opetteleminen

Elintärkeä periaate henkisessä työssä on se että kaikki työ tehdään vastoin tahtoamme, toisin kuin egoistinen työ tässä maailmassa. Kun olen pakoitettu tekemään työtä tässä maailmassa, punnitsen tarkoin jos se on ollenkaan sen arvoista. Jos kuitenkin pidän itse työstä, silloin sitä ei voi kutsua työksi, vaan ennemminkin sekkailuksi, matkaksi jolloin nautin itse prosessista. Vaihtoehtoisesti voi olla kyse rankastakin työstä, mutta nautin sen tuloksesta, kun saan palkkion, eli palkan työstäni.

Minun pitää aina voida nähdä työn hyöty, jonka mieleni ja sydämeni voi tajuta. Kaikki riippuu siitä miten paljon arvostan odotettua palkkiota ja sen mukaan olen valmis pyrkimään ponnistukseen.

Henkisellä taipaleella teemme työtä luontoamme vastaan ja mikään ei tue meitä. Siksi meiltä puuttuu into, ”polttoaine” toimiaksemme jonkin vuoksi joka näyttää turhalta.

On selvää että edistymme vähän kerrallaan, ”Lo Lismasta” (itsesi tähden) ”Lishmaan” (lahjoittamisen tähden). Siteeraten Rambamin sanoja ”naisille, lapsille ja orjille”, joka tarkoittaa meitä jotka toistaiseksi olemme näillä tasoilla, salaisuudet (todelliset tarkoitusperät) paljastuvat vähitellen. Niitä pidetään salaisuuksina, sillä toistaiseksi henkilö ei ole kykeneväinen kuvittelemaan mistä saada energiaa ja intoa työhön.

Lentämään opetteleminen on minulle mahdotonta! Näinollen käymme läpi pitkällisen kehityksen taipaleen, siirtyen tasolta tasolle, vähitellen saavuttaen ymmärryksen, tuntemuksen joka tulee meille Uudistavan Valon avulla.

Se ei ilmaannu luonnostaan, järkevällä tavalla; päinvastoin, mitä enemmän ponnistan, sitä kauemmas joudun päämäärästä – siten arvioin sen havainnoinnissani! Vain aniharvoin huomaan että se vain vaikutti siltä itsekkäässä havainnoinnissani, aivan kuin kävelisin takaperin, samalla kuin lahjoittamisen halujen näkökulmasta itse asiassa siirryneteenpäin. Näin me etenemme.

Egyptissä Virtaa Hunaja ja Maito

Ihmiset näkevät pääsiäisen pyhäpäivät (Pessahin) historiallisen Egyptistä ulospääsyn tapahtumana. ”Olimme orjia ja rakensimme useita kaupunkeja ja pyramiideja faaraolle ja sitten pääsimme vapauteen”. Todellisuudessa emme kuitenkaan vietä päivämäärää historiallisessa kalenterissa. Tilanne tänään on paljon pahempi kuin noina aikoina.  Riittää että vertaamme Israelin ja muinaisen Egyptin tilannetta tämän päivän tilanteeseen ja haluamme oitis palata faaraon luokse ja suudella hänen käsiään, anellen että hän päästää meidät takaisin.

Juutalaiset asuivat Goshenin maassa, joka oli suosiollisin paikka Egyptissä ja jossa oli hedelmällisin maaperä ja runsain karja. Oli mahdollista tehdä mitä tahansa, sillä faarao ei vain hallinnut siellä, hän myös suojeli. Kukaan ei olisi voinut koskettaa edes hiusta päälaellasi, lihaa oli vadeittain, verkot olivat täynnä kalaa ja varastot olivat täynnä tuotteita. Olit orja vain siitä syystä että sinun oli kuunneltava faaraota. Tämä tarkoittaa: Toimia itsekkyytesi/egosi käskyjen mukaan, eikä mitään muuta.

Juutalaisilla oli hyvä elämä, joten ei ole sattuma että he valittivat Moosekselle aavikossa, ”Missä on liha ja kala, missä on sipuli ja valkosipuli jota söimme Egyptissä? Elimme hyvää elämää, minne olet meidät tuonut?”

Joten mistä muistutamme itseämme tämän pyhän aikana? Olimmeko vihollisten ympäröimiä noina päivinä, niin kuin olemme tänään? Päinvastoin, meillä oli kaikki suosio puolellamme ja faaraon mahti suojeli meitä vihollisilta. Hän antoi meidän elää maassaan haluamallamme tavalla, jopa erillisellä alueella, omine lakeinemme. Eli mikä oli niin kamalaa verrattuna tämän päivän tilanteeseen?

Baal HaSulam kirjoitti että jos kaikki juutalaiset tänään voisivat hajaantua ympäri diasporan maita, silloin tuskin kukaan jäisi israeliin. Meidän on tärkeä ymmärtää: Egypti muuttuu vankityrmäksi vasta silloin kun alat ajatella henkistä eksodusta, kun sinulta puuttuu Luoja. Jos ei henkisen pelasuksen tarpeen tähden, niin Egypti itsessään on maa jossa hunaja ja maito virtaa. Siellä on kaikkea, paitsi Luoja, paitsi vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Kaikkea muuta on yltäkylläisesti. Elät kuninkaan elämää ja vain yksi asia puuttuu, ”Haluan lahjoittamista ja lähimmäisen rakkautta”.

Kun haluat juuri tätä, silloin Egypti on kuin eksodus sinulle. Tämä on ainoa puuttuva asia – lähimmäisen rakkaus. Siten vietämmekin pääsiäistä kunniottaaksemme hyvää elämäämme Egyptissä, emmekä pelastumista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. Egyptistä ulospääsy tarkoittaakin kaiken sen poisheittämistä mitä meillä on rakkauden lisäksi.

Koemmeko olevamme karkoitettuja? Päinvastoin, ihmiset eivät ymmärrä mistä tämä kertoo. Lähimmäisen rakkauden pitää muuttua ainoaksi haluksesi. Mooses vaatii faaraolta, ”Anna kansani lähteä! Haluan lähteä!” Tähän faarao vastaa, ”Mitä olet vailla, Mooses? Kasvoit isoksi sylissäni. Jää Egyptin prinssiksi. Ole prinssi! Miksi haluat vallankumousta? Lähimmäisenrakkauden tähden? Olet seonnut!”

Vain polun loppuvaiheessa Egypti muuttuu meille karkoituksen maaksi. Siihen asti olemme kylläisiä kaikesta muusta paitsi lahjoittamisesta.

Osittautuukin että vietämme tätä pyhää kunnioittaaksemme sitä tosiasiaa että kerran meiltä puuttui lähimmisenrakkaus. Jospa voisimmekin selittää tämän ihmisille ja näyttää heille todellisen tämänpäivän tilanteen. Olemme tänään valmiita edeltämään rikkaita elämiämme Luojan rakkauden tähden, lähimmäisen, tovereiden, keskinäisen lahjoittamisen ja empatian tähden. Olemmeko lähellä tätä?  Olemmeko pelastuksen juhlan viettämisen arvoisia?

Puhumme egosta vapautumisesta, kun egolla on kaikki mahdollinen, ja silti haluan paeta sitä. Vihaan yltäkylläisyyttä enkä halua sitä. En tarvitse täyttävää ruokaa, en turvallisuutta, en mukavuutta, en terveyttä – en mitään. Olen valmis hukkumaan reunamereen tai nääntymään janosta aavikossa – mitä vain jotta vapautuisin sitoumuksesta.

Joten haluammeko todellakin päästä ulos vapauteen?

(Pääsiäis)Loman Käyttäminen Trampoliinina

Kysymys: Mihin maailman Klin tulisi nyt keskittyä tunteakseen sen, että olemme Egyptissä ja haluta todella päästä sieltä pois?

Vastaus: Meidän täytyy pysyä kohoamisen tilassa putoamisen sijaan. Jokaisen meistä ja meidän kaikkien yhdessä ei tulisi koskaan pudota tai erkaantua vallitsevasta järjestyksestä, sillä tämä heittää meidät varmasti alas.

Meidän täytyy kääntyä nopeasti pääsiäisviikkoa kohti ja valmistautua ymmärtämään mitä Egyptistä poistuminen tarkoittaa. Meidän täytyy valmistautua kaikin voimin tähän inspiraatioon ja aaltoon. Mitä voimakkaampi pyrkimyksemme on, sitä enemmän Pääsiäisen Valot tulevat vaikuttamaan meihin.

Meidän täytyy toteuttaa tämä juuri nyt. Ensinnäkin miedän täytyy olla yhtenäistyneitä. Ei ole niin, että yksi henkilö lähtee Egyptistä, vaan jokainen ilman poikkeusta; naiset, miehet, lapset ja vanhukset. Tämä on yhtenäistyminen kohti yhteistä (Egyptistä) postumista. Meidän täytyy jatkuvasti pitää yllä ja miettiä pyrkimystämme.

Lomaan on vajaa viikko. “(Pääsiäis) Loma” on ulkoinen merkki, mutta käyttämällä nämä seitsemän päivää, kykenemme yhtenäistymään, luomaan sellaisen yhteyden ja luomaan sellaisia pyrkimyksiä luennoilla, että saamme “nosteen” eteenpäin.

Toiset ihmiset kokevat putoamisen-toiset taas kohoamisen. Toiset käyvät kuumeisesti läpi muutoksia. Tarvitsemme näitä kaikkia tiloja. Henkilön täytyy arvostaa putoamista aivan kuten kohoamista, koska yhtä ei voi olla ilman toista.