Category Archives: Kärsimys

Kaikkien Maailman Pelkojen Vaimentaminen

Maailman nykyinen tila on paljon huonompi kuin mitä tunnemme, näemme ja tiedämme. On totta ettemme puhu siitä, sillä poliitikot ja ekonomistit eivät ole kiinnostuneita luomaan paniikkia. Heillä ei ole vastauksia kriisiin. Heillä ei ole vastauksia, etkä voi sille mitään. Miksi meidän pitäisi panikoida turhaan? He ovat oikeassa.

Meidän kuitenkin täytyy tarjota tukea ihmisille joita uhkaa nälkä, tulvat, kylmyys, järkytys ja kaikki ne ennalta-arvaamattomat tapahtumat jotka ympäröivät heidät. Meidän pitäisi pyrkiä vaimentamaan kaikki animaalisen tason, selviytymisen pelot maailmasta.  Net auttavat meitä kokoamaan ja paljastamaan sen voiman, Ympäröivän Valon (Ohr Makif), joka kulkee kauttamme maailmaan ja kaikki rauhoittuu. Kaikki maat, yhteiskunnat ja ihmiset ryhtyvät kommunikoimaan, koska he ymmärtävät että tämä on ainoa keino tasapainottaa maailma, ei sen liikkumaton, vegetatiivinen, animaalinen, vaan vain sen humaani-ihmisen taso aiheuttaa häiriöitä tasapainoon ja kaikki muu on häiriintynyt sen (ihmisen) egoistisista teoista.

Meiltä puuttuu pelko; sisäinen hysteria. Jos se olisi meissä, kaikki olisi helpompaa.

Ongelmamme on, että olemme irtaantuneet tästä maailmasta ja yritämme löytää hiljaisen nurkkauksen jostain korkeammasta paikasta. Tämä on huono asia. Päinvastoin, meidän tulisi löytää toisaalta pämäärän suuruus ja toisaalta sisäiset pelot, sillä egoismimme on ruokittu vain niillä. Pelko ja päämäärän suuruus ovat kaksi suurta voimaa jotka liikuttavat meitä. Pelko takaa päin ja päämäärän suuruus vetää meitä edestä päin. Ne auttavat meitä yhtenäistymään.

Meidän pitäisi painostaa itseämme vaimentamaan kaikki maailman negatiiviset tunteet jotka nousevat kriisin yhteydessä ja kääntää ne kehittymisen voimaksi. Kehitys todellakin tapahtuu “Vastakohdan vastakohdasta”-periaatteen mukaisesti. Niin kauan kuin tunnemme olomme jotakuinkin normaaliksi, emme saavuta seuraavaa tasoa. Vain kärsimys tai päämäärän suuruus, kun kärsin etten omista sitä, saa meidät kasvamaan.

On olemassa kahdenlaista kärsimystä: tunteiden puutteen ja täyttämättömän rakkauden kärsimystä.

Vaadin Todisteita!

Kysymys: Integroitu menetelmä on epäluonnollinen ihmisen egoismiin nähden ja sen vuoksi ihmiset yrittävät vältellä sitä. Ihmiset tarvitsevat todisteita.

Vastaus: Todiste voi olla kaksiosainen. Joko näytämme henkilölle hyvän tulevaisuuden joka loistaa hänelle kaukaa jos hän tulee integroiduksi osaksi yhteiskuntaa ja saavuttaa siinä harmonian ja tasapainon tai hän kokee kärsimyksen joka ei ole kaukana edessä.

Samaan aikaan meidän täytyy osoittaa ihmisille että kärsimys on välttämätöntä vain siksi jotta henkilö ymmärtää sosiaalisen kehityksen tarpeen. Vain nämä kaksi ovat kehityksen voimia: kärsimys joka työntää meitä takaa päin ja hyväntahtoinen pyrkimys edessä päin. Siinä kaikki!

Tarpeetonta Kärsimystä

Jotkut ihmiset luulevat että Luojan voi saavuttaa kärsimyksen kautta, kiduttamalla itseään. Luoja ei tarvitse kärsimystämme eikä Hän lähetä niitä meille. Tunnemme ne, koska luotujen luonteen mukaisesti Valo ja halu ovat vastakkaisia toisiinsa nähden. Tämän vastakohtaisuuden paljastuessa henkilön täytyy ymmärtää että tämä tunne on annettu hänelle vain sen vuoksi että henkilö nousisi sen yläpuolelle. Se on vain merkki, jotta tuntisimme vastakohtaisuutemme ja eromme Luojasta.

Meidän tulisi ensinnäkin olla kiitollisia noista merkeistä ja siirtyä pois siitä katkeruudesta niin pian kuin mahdollista. Loppujen lopuksi, halusimme tai emme, tietoisesti tai tiedottomasti syytämme Luojaa, kaikkien näiden tapahtumien lähdettä näiden epämiellyttävien tapahtumien kautta. Näin ollen löydän itseni vastakohtaisena ja erkaantuneena Hänestä. Tätä kutsutaan synniksi.

Meidän tulee pyrkiä kevyempien tunteiden suuntaan, kohti läheisyyttä Luojan kanssa. Henkilön kärsimyksen etsintä tulee ylpeydestä. Hän olettaa olevansa palkittu ja nostettu kärsimyksestä. Tämä juontaa juurensa koko todellisuuden järjestelmän väärinymmärryksestä.

Luojaa kutsutaan hyväksi joka tekee hyvää ja Hän myös toivoo sitä meille. Luotujen tarkoitus on vastaanottaa mielihyvää ja Luoja loi luodut ilahduttaakseen heitä. Jos tunnet joskus jotain epämiellyttävää, sinun tulisi käyttää tätä tunnetta siityäksesi eteen päin ja oikeuttaaksesi Luojan pysymällä ehdottoman hyvässä tilassa.

Emme voi suudella ja rakastaa meitä lyövää keppiä; se on vilpillistä ja tekopyhää. Jos henkilö työskentelee oikealla tavalla, hän kohoaa ympäristön avulla ja uusii arvojensa skaalan, sillä hän arvostaa lahjoitamisen ominaisuutta enemmän ja enemmän joka kerta. Hän käyttää jokaisen hetken; siellä missä on kohoamisen mahdollisuus, hän näkee ettei ole saavuttanut vielä täydellisyyden aistimusta; hän on vangittuna Luojan ehdottoman hyvään lahjoittamiseen. Hän (henkilö) ei rauhoitu hetkeksikään, sillä hänen päämääränsä on antaa mielihyvää Luojalle omista hyvistä ja huonoista aistimuksista huolimatta. Hän edistyy käyttämällä hyviä ja huonoja vaikutelmia löytääkseen mitä muuta voitaisiin parantaa lahjoittamisen saavuttamiseksi.

Joten henkilö jatkaa etenemistä kohoten pimeyden ja epämiellyttävien tunteiden yläpuolelle joka kerta niiden ilmentyessä. Ne  osoittavat henkilön eron ja yhteneväisyyden puuteen Luojaan. Näin ollen henkilö on kiitolinen kaikista näistä löydöksistä; nämä ovat hänessä paljastuneita syntejä, jotka hän voi ylittää ja saavuttaa yhtäläisyyden Luojan kanssa.

Sen jälkeen kaikki paljastunut pahuus muuttuu siunaukseksi, lahjaksi. Henkilö vastaanottaa pimeyden ilolla valmistautuen siihen etukäteen oikeanlaisessa ympäristössä.  Pimeys tulee paljastumaan joka hetki hänen aisteissaa ja mielessään. Hän etsii jotain mitä ei ole vielä korjattu.

Henkilö ei etsi kärsimystä; hän etsii mustia yksityiskohtia todellisuudestaan korjatakseen ne. Hän valmistautui tulemaan korjatuksi etukäteen eikä hän kärsi turhaan, se olisi hölmä.

Tämä on täysin erilainen laskelma kaikesta ihmiselle tässä maailmassa tapahtuvista ilmiöistä. Hän näkee kaiken keinona kohtoa häiriötekijöiden yläpuolelle sulautuaksen Luojaan. Tämä tarkoittaa että henkilö on kiipeämässä Luojan vuorelle. Tällä matkalla hän varoo yhdenkään epämiellyttävän tunteen kestävän liian kauaa ja pyrkii kohoamaan niiden yläpuolelle sen tärkeyden vuoksi. Henkilö aistii tämän nousun merkkinä tai ponnahdulautana, mahdollisuutena oikeuttaa Luoja kohoten tämän tuntee yläpuolelle kohti lahjoittamista. Tämä riippuu määränpään tärkeydestä ja Luojan suuruudesta. Silloin henkilö tulee arvostamaan suuresti keinoja, jotka paljastuivat hänelle vastakkaisella tavalla, negatiivisessa muodossa, antaen henkilölle mahdollisuuden rakentaa itseään.

Mustan Kuilun Yli

Kuinka voimme kuvitella ylemmän tilan jossa Luoja paljastaa rakastavansa kaikkia niitä jotka vihavat sinua ja vihaavan niitä jotka rakastavat sinua, itsesi mukaan lukien? Se ei näyttäisi tuovan sinulle mitään hyvää eikä ole olemassa mitään pahempaa. Ennen kuin olet  Faarao, Bilam, Balak, Amalek ja Hitler-kaikki yhdessä ja tiedät kuinka ylittää vaikeudet, myös se tulee Luojalta, vaikkakin epäsuorasti.

Mitä enemmän edistymme rakkauden suuntaan sitä suurempia esteitä kohtaamme. Ylität ne ja “kuoleman enkeli” muuttuu “pyhäksi enkeliksi” silmissäsi.

Kysymys: En ymmärrä tätä tilaa. Luoja on loppujen lopuksi koettu hyvänä ja hyväntahtoisena. Näenkö sen yhdessä toisten kärsimysten ja omien menneisyyden kärsimyksieni kanssa?

Vastaus: Näet kaiken kärsimyksen mikä on todellisuudessa. Tämä on karmea kuva: hirvittävää kärsimystä, ei grammaakaan mielihyvää, ei päivänkään lepoa, vain kipua ja kärsimystä tuhansien valovuosien ajan. Tämä kärsimys on kaikkialla. Vastaanottamisen halussa on täydellinen tyhjyys, ei vain siellä täällä eikä ajoittain vaan jatkuvaa 100%:sta kärsimystä.

Tätä tilaa kutsutaan Schehinan valaistukseksi ja sen yläpuolella tulet paljastamaan hyväntahtoisuuden. Miten muuten voisit löytää Hänet? Jos Luoja tuo sinulle vain hyvyyttä, löydät häne egoistisissa astioissasi. Jos taas löydät Hänet edessäsi olevan mustan pohjattoman kuilun syvyyksistä, löydät hänet lahjoittamisen astioistasi jotka ovat olemassa sitä (lahjoittamista) varten.

Sen lisäksi tulet huomaamaan että Hän on hyvä vain niitä kohtaan jotka ovat yhtä pahoja kuin Hän ja paha niitä kohtaan jotka ovat hyviä. Näin tilanne tulee sinusta näyttämään.

Työmme on vain nousta vastaanottamisen astioiden yläpuolelle. Jos huomaat että Luojan teot eivät täsmää lahjoittamisen kanssa, tämä ilmenee sinulle tarkoituksellisena esteenä polullasi. Sinun tulee kiivetä sen yli.

Kysymys: Ja mitä tulen löytämään tämän kohoamisen jälkeen?

Vastaus: Vastaanottamisen halu, Ein Sofissa olevan Malchutin yleinen astia on täysin tyhjä pimeydestä, epätoivosta, huolesta, pelosta ja  Jobin hirvittävistä koettelemuksista. Tulet täyttämään tämän astian Hassadimin Valolla ja rakkaudella.

Kysymys: Tämä tarkoittaa että korjattuani itseni tunnen silti oloni hyväksi, vaikka kuinka paljon pimeyttä paljastuisi minulle. Kun sitte katson taakse päin mitä tulen näkemään? Olenko kärsinyt vai en?

Vastaus: Tämä on jo seuraava taso joka sinun täytyy määrittää. Gmar Tikkunissa (Korjauksen Lopussa) et tietenkään tule näkemään kärsimystäsi.

Kysymys: Mitä nyt tuntemani kärsimys on?

Vastaus: Et ole sama henkilö joka saavuttaa Gmar Tikkunin. Loppujen lopuksi et tule tunnistamaan itseäsi nykyisessä tilassasi. Tunteet jotka jätimme taaksemme eivät ole osa sinua.

Kysymys: Mitä sitten olen nyt?

Vastaus: Jotain virtuaalista.

Kysymys: Miksi sitten tarvitsemme kaikki nykyiset tilat?

Vastaus: Tunnet ne sen vuoksi, jotta voit valmistella itseäsi, kun teet kaiken mitä pystyt. On sanottu: “Olen tehnyt ponnistuksia ja löysin.” Valmistaudut kunnes löydät, kunnes kohoat Machsomin (esteen) yläpuolelle. Sitä ennen “sinua” ei ole olemassa.

Saattaa Maailma Yhtenäisyyteen

Lukiessa Zoharin Kirjaa, meidän tulisi pitää mielessä, että kaikki korjaukset kerääntyvät keskinäiseen yhtenäistymiseemme. Meidän tulisi nähdä kaiken maailmassa tänään tapahtuvan irtikytkennän paljastumisena. Lopulta viha, epäjärjestys ja kaikki ongelmat jotka ilmaantuvat, paljastuvat, jotta me ja koko maailma tuntisimme, että meidän täytyy korjata kytkökset  välillämme.

Siinä määrin kun työskentelemme levittämisen kanssa ja puhumme kytköksestä kaikkien välillä separaation ja vastarinnan yläpuolella, jokaisen kansan osan ja maailman välillä, siinä määrin me valmistelemme ja vaadimme yhtenäistymistä opiskelun aikana.

Siitä syystä, mitä enemmän pyrimme ja vaikutamme ja levitämme tätä tietämystä, sitä enemmän puhumme yhtenäistymisestä, yrittäen saattaa kansan yhtenäistymiseen, sitä enemmän vaadimme sitä opiskelun aikana, ja silloin ansaitsemme Valon ohjauksen meihin ja meistä – kansalle ja maailmalle.

Valinnan Alueella

Menneisyydessä egoismi vauhditti meitä niin sivuilta kuin takaakin päin, jättäen eteen päin vievän tien vapaaksi. Kuitenkin tänään tiellemme kohoavat esteet eivät kohoa sivuille vaan eteemme. Aivan kuin muuri kohoaisi eteemme, jätteän meidät ilman pakoiteitä. Emme voi tehdä mitään.

Tämä tila on tulossa enemmän ja enemmän silminnähtäväksi: En oikeastaan halua mitään. En tunne että kykenisin kasvamaan egoisimissani. Se ei kykene tänä päivänä antamaan vastauksia kysymyksiini. Olen kasvanut ulos edellisistä vaiheista ja astunut sisään uudelle kysymysten tasolle, aikuisuuden ja uusien välttämättömyyksien tasolle.

Ruoka, seksi, perhe-kaikki nämä ovat hajoamassa, ottaen omituisia “mutaatioita”. Rikkaus, kuuluisuus ja tieto eivät nekään näytä lupaavan miulle paljoa.

Tiede (maailma) on kriisissä eikä vastaa kysymyksiini, vaikkakin vielä 50-60 vuotta sitten näytti siltä, että se antaa vastuksen kaikkiin kysymyksiin. Voimasta on tullut mitätöntä silmissämme: Näemme että sen ainoa objektiivi, päämäärä on raha. Ja raha…Onko se todella sen arvoista että hukkaisit elämäsi sen vuoksi? Kysymykseni ovat kasvaneet jo ulos kaikista nollista joita pankkitilini voi näyttää.

Kun henkilö menettää tarpeelisen “polttoaineensa”, tyhjyys ilmenee ja hän kysyy itseltään, “Mikä on elämisen arvoista? Minulle?”. Minulta puuttuu täyttymyksen tunne. “Onko elämäni lapsiani varten? Entä kun he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa?”. “Ja itse asiassa, miksi kasvattaa lapsia ylipäätään? Millainen tulevaisuus heillä on edessään? Hajoavat perheet ja mädäntyvä yhteiskunta?” Henkilö ei tunne olevansa kiinnittyneenä mihinkään. Eikä hän ole toiveikas minkään suhteen. Kysymyksemme ovat johdattaneet meidät tällaiseen umpikujaan.

On kuitenkin olemassa täysin erilainen syy tälle umpikujalle: Kulutamme luonnonvarat loppuun. Tänä päivänä on jo selvää, etttä ihmisen prosessi ei ole ikuinen, sekä vaatimustemme että koko olemassaolomme näkökulmasta katsottuna. Jos jatkamme luonnonvarojen haaskaamista nykyistä tahtia, meillä ei pian ole jäljellä raaka-materiaalia edes välttämättömimpiin tarpeisiin.

90% tuottamistamme tuotteista sisältävät öljyä, olkoon se energiaa, muovituotteita ja niin edelleen. Kun öljylähteet ehtyvät meille ei jää mitään Siitäkin huolimatta jatkamme kuluttamista.

Näin ollen, toisaalta luonto asettaa eteemme esteitä, luonnon, ilmaston ja luonnonvarojen suhteen, toisaalta taas egomme ei enää työnnä meitä eteen päin. Se kysyy kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia täältä, tästä maailmasta, tstä pienestä lasten leikkihuoneesta jossa meillä oli niin hasukaa leikkiä tähän saakka.

Nykytilanne muistuttaa itsemurhaa: Olemme kuluttamassa luonnonvaorja loppuun aivan järjettömästi. Meidän täytyy ymmärtää, että tämän vuoksi löydämme itsemme nyt valinna alueelta. Täällä ilmenee tahdonvapaus, vapaus ymmärtä kehityksemme ohjelmaa: “Minkä vuoksi olemme?” “Miksi olemme täällä” ja “Mitä varten?”. Juuri nyt, yhdessä maailman kanssa, on aika ratkaista tämä haaste. Muutoin ihmiskunt löytää itsensä täysin toivottomasta umpikujasta.

Todellisuudessa ongelman ydin ei ole taloudellinen kriisi tai kriisit perheiden sisällä. Me itse olemme kriisissä. Meidän täytyy ymmärtää, keitä olemme ja minkä vuoksi olemme täällä, sekä meitä velvoittavan luonnon että itsemme näkökulmista. Vain tällöin voimme järjestää asiat oikein sekä sisällämme että maailmassa.

Ratkaisun Tarjoaminen Maailmalle

Kysymys: Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa haluavat kasvaa henkisesti. Entä loput, mitä heistä?

Vastaus: Kaikki kärsivät, kaikki voivat pahoin. Katso vain kuinka levottomuus lisääntyy ympäri maailmaa. Eikö ole ilmiselvää että sijaitsemme vastoinkäymisten äärirajoilla? Tämä prosessi kiihtyy uskomatonta vauhtia. Sain hiljattain kirjeen espanjasta missä tavalliset ihmiset kohtaavat vakavia ongelmia. Työttömyys on ennätyksellisen korkea.

Tällä tavalla Luoja tönii ja kääntää jokaisen katsomaan Häntä. Haluavat sitten tai ei, ihmiset alkavat kysyä: ”Mitä meidän tulisi tehdä? Miten selviämme tästä vaikeudesta?” Ensinäkin vaikeuksien välttäminen on avain: Jos henkilöllä ei ole mitään syötävää tai rahaa, jolla maksaa vuokra, jos häneltä puuttuu välttämättömyystarvikkeet, silloin tuskin henkiset asiat kiinnostavat häntä. Mutta voit näyttää heille ratkaisun.

Lue analyytikoiden kirjoituksia, etsi mistä ikinä haluat: Tänä päivänä kellään ei ole ratkaisuja maailman ongelmiin. Se on ainakin ilmiselvää. He jotka edelleen ovat vallassa, niin kuin myös poliittiset kommentaattorit, ovat täysin tietoisia siitä, että sijaitsemme umpikujassa. Kenelläkään ei ole rohkeutta nostaa kättään ja tarjota omaa ratkaisua. On liiankin selkeästi nähtävissä kuinka epärealistista ja epäkäytännöllistä se mitä he tarjoavat on. Tällaisessa tilanteessa vain me osaamme ottaa kantaa.

Parhaimmiston Tietoisuuteen Pääseminen

Kysymys: Miten muutokset kasvatusjärjestelmässä tulevat tapahtumaan  – hallituksen aloitteesta yläpuolelta vai massojen paineesta alapuolelta?

Vastaus: Johtajat pelkäävät vain ”tuolejensa” puolesta, ei muuta. Jos massat tulevat ulos kaduille ja alkavat heilutella noita tuoleja, eivätkä vain sytytä autoja tuleen, vaan ryhtyvät vakavempiin tekoihin, silloin johtajat alkavat kuuntelemaan heidän vaatimuksiaan. Lopulta heidän on myönnyttävä. Kysymys kuuluu: Tulemmeko olemaan kykeneväisiä tarjoamaan heille selityksiä välttämättömistä toimenpiteistä? Meidän pitää pyrkiä tekemään niin mahdollisimman paljon.

Tavalla tai toisella meidän pitää  päästä johtajien tietoisuuteen, mutta molemmilta puolilta: alhaaltapäin, massojen kautta, jotka menevät ulos kaduille ja suoranaisesti ylhäältäpäin. Loppujen lopuksi puhumme globaalia maailmaa käsittelevistä opinnoista, muutoksista opetuksessa ja maailmanlaajuisen kasvatusjärjestelmän rakentamisesta, jossa jokainen tulee opiskelemaan saaden siitä määrättyä palkkaa, joka tulee olemaan ylläpitokeino.

Tämä oppiminen tulee tapahtumaan työn sijasta, mutta todellisuudessa se tulee olemaan ihmisten työtä henkisessä mielessä. Jokainen henkilö tulee houkuttelemaan valoa puoleensa voimiensa ja kykyjensä mukaan ja tämä tulee olemaan hänelle palkkio. Loppujen lopuksi, valo pitää sisällään kaiken mahdollisen olemassa olevan runsauden.

Kuinka monta ihmistä tarvitaan jotta elintärkeät tarvikkeet voidaan taata kaikille maapallon asukkaille? Vaatteita, ruokaa, rakennetta, palveluja – kaikkea sitä mikä on välttämätöntä normaalin elämisen puitteissa? Ihminen työskentelee esimerkiksi puoli päivää ja opiskelee toisen puolen päisvästä. Näin kaikki toimivat.

Kaikki tämä voidaan kuitenkin vain saavuttaa johtajien avulla, tai tarkemmin sanottuna yleisen mielipiteen avulla, ajattelijoiden kautta, mukaan lukien tiedemiehet, yhteiskuntatieteilijät, poliittiset tiedemiehet ja kaikki ne jotka kohoavat massojen yläpuolelle, mutta eivät liian ylös. Loppujen lopuksi huipulla olevat ovat pääasialliosesti ”tuhoajia”, kun taas me puhumme etupäässä yliopistoympyröistä.

Kriisi Henkisen Edistymisen Apukeinona

Meidän tulee määritellä kunnolla nykyinen tilamme maapallomme asioissa. Epäkohdat ovat tarkoitettuja korjattavaksemme, jotta käyttäisimme niitä apukeinoina kohota ylempään maailmaan. Miksi muuten elän täällä? Miksi koen kaikki nämä vaikeudet ja yritän vastustaa niitä. Haluan päästä niiden yli. Tiedostan tilanteen ja olen kiitollinen kriisistä, sillä korjaamalla sen pääsen ylempään maailmaan. Jos kriisiä ei olisi, missä silloin työskentelisin, missä muuntaisin itseni voidakseni kohota ylemmälle tasolle?

Puhumme apukeinosta joka sallii meidän kehittyä ja korjata itsemme. Paljastamme sairauden, mutta nyt, työskentelemällä hoidon kanssa, saavutamme luonteemme ja ymmärrämme mitä meiltä puuttuu saadaksemme Luojan luonteen.

Kriisi ei tietenkään ole se asia josta pitää innostua, vaan pahuuden paljastaminen. Meillä tulisi kuitenkin olla käytännöllinen suhtautuminen siihen. Yllättäen huomaan että olen ilkeä, ahne ja haluan vain hallita muita, enkä välitä vähääkään kenestäkään muusta – ja arvioin nämä huomiot apukeinona reitillä. Olen kiitollinen vioista jotka paljastuvat, sillä ymmärrän niiden tarkoituksen.

Tästä syystä meidän ei tulisi vaijentaa tai peittää maailman ongelmat itseltämme. Päinvastoin, meidän tulee paljastaa ne muille, emme pelottaksemme heitä, vaan parantaaksemme sairauden. Meidän tulisi näyttää kaikille että on vain yksi ulospääsy: käsitellä kriisiä käytännöllisesti, käyttää sitä tehdäksemme laadukkaita muutoksia.

Silloin tulemme yllättäen tuntemaan että olemme tekemässä mahtavaa korjauken työtä, jonka tulos tulee olemaan ikuinen, täydellinen elämä. Mikä voisi olla sen parempaa? Emme haluaisi jäädä elolliselle tasolle, syntyen ja kuollen yhä uudelleen. Se on sitä paitsi mahdotonta, kehityksemme kautta olemme jo saavuttaneet tarpeen kohota seuraavalle tasolle, korkeampaan ulottuvuuteen.

Emme pelkästään yritä selittää kriisin luonnetta ihmisille, vaan osoitamme sen ylevämmän päämäärän. Ei ole kyse siitä että se kasvattaa meitä ja tuo meidät lähemmäksi, pakottaen meidät yhtenäistymään. Kaikki nämä ovat vain apukeinoja, tikkaat joiden avulla kiipeämme uudelle olemassaolon tasolle.

Sieluni Liikennevalot

Kysymys: Kohdistuuko kärsimys välttämättömän korjauksen alueelle suorasti vai epäsuorasti?

Vastaus: Meidän täytyy erottaa tarkasti se, mikä aiheuttaa kivun, tarkoittaen mitä Luoja odottaa meiltä. Kun saan ajatuksen, halun tai intention joka ei ole yhteydessä toisten rakastamiseen, minun pitäisi tuntea välittömästi punaisen valon syttyminen sisälläni!

On ajatuksia, haluja ja intentioita joissa tämä varoitussignaali on aluksi keltainen, sitten oranssi ja lopulta punainen-aivan kuin kuin todellinen katastrofi. Se riippuu tilanteesta.

Minun pitäisi nähdä se kuten katsoisin kaikkea rakkaudella. Jos näkemäni on vähemmän kuin tämä, haluan punaisen valon syttyvän. Silloin näen edessäni punaisten valojen kentän. Tämä auttaa minua ymmärtämään ja tulemaan tietoiseksi todellisesta tilasta, jotta voin saada otteen itsestäni ja haluta vaihtaa vihreään valoon. Etsin kuinka sen voi tehdä ja näin ollen alan työskennellä Luojaa varten.

Hän sytytti minussa punaisen valon ja muutti sen vihreäksi. Kun pystyin tekemään niin, etsin syyn miksi se syttyi punaiseksi ja kuinka kääntää se vihreäksi. Tästä työssämme on kysymys, prosessista joka meidän tulee käydä läpi.

Sivu 1 / 3123