Category Archives: Historia

Tänään, Kaikki Tiet Vievät New Jerseyhin

Kysymys: Onko eroa sen välillä, että katsoo kongressia kotona, tietokoneen näytöltä tai että on henkilökohtaisesti paikalla? Saavuttaako henkilö jotakin ylimääräisiä olemalla siellä henkilökohtaisesti?

Vastaus: Tiedät varmaan, että 1800-luvulla oli suosittua varakkaiden luokassa ostaa oma istuin tai aitio oopperassa tai teatterissa. Jos henkilö halusi kuulla suosikki ariansa  oopperassa, hän saattoi tulla vain nuo 15 minuuttia, nauttia siitä ja lähteä sitten takaisin kotiin. Silloin ei ollut nauhureita tai tallenteita, joten kansan oli pakko tulla paikalle henkilökohtaisesti kuulemaan sinfoniaa tai oopperaa.

Myöhemmin nauhurit ja televisiot keksittiin, joten miksi teattereita ei suljeta tänä päivänä? Esimerkiksi lippu Italialaiseen oopperan kuuluisan laulajan kera maksaa paljon. Kerran menin oopperan Lontoossa ja halvin paikka parven yläreunassa maksoi 40 puntaa. Mutta ihmiset menevät edelleen sinne, koska on mahdotonta siirtää vaikutelma näytön kautta.

Saadaksesi täyden vaikutelman, sinun täytyy olla kyseisessä paikassa henkilökohtaisesti. “Paikka” on henkinen käsite, joka myös esiintyy maailmassamme.

Ja tämä on jopa todempaa kabbalistien kongressissa, koska kokoonnumme yhtenäistyäksemme! Ja siihen ei riitä  ruutu tai  mikrofonin. Jos edes äänitetty ooppera ei anna sinulle samaa vaikutelmaa kuin elävä esitys, niin tämä pitää vielä enemmän paikkansa yhtenäisyyden tunteessa.

Koko kongressin tarkoitus on yhtenäisyys. Kaikki tapahtumat, seminaarit ja keskustelut on omistettu tälle. Tämä on vain yksittäinen, elävä prosessi, jota ei voi välittää missä tahansa muodossa. Olen valmis matkustamaan jokaisen ryhmän luo, mihin tahansa maailmassa, vaikka se on hyvin hankalaa minulle. Mutta ei ole valinnanvaraa, en voi suorittaa tehtävääni muussa muodossa ja sinä et voi saavuttaa tavoitetta muulla tavoin.

Vain jos joku asuu hyvin etäällä, eikä hänellä ole mahdollisuutta osallistua, eikä todellakaan voi (ja hänen on todistettava tämä Luojalle, ei meille), niin ilmeisesti on olemassa henkilökohtainen, erityinen laskelma hänen suhteen. Mutta en antaisi mahdollisuuden osallistua kongressiin ohittaa minua mistään hinnasta.

On olemassa kuuluisa esimerkki henkilöstä, joka asui tuhansia vuosia sitten Negevin autiomaassa ja työskenteli maataloudessa ja meni kävellen kerran vuodessa opiskelemaan Jerusalemiin. Hänelle jäi aikaa opiskeluun  siellä vain päivän verran, koska tie oli niin pitkä, että hän joutui heti lähtemään takaisin, jotta hän voisi palata ajoissa, aloittaakseen työn pellolla. Mutta tämä päivä on edelleen erityinen päivä vuoden aikana, joka nimettiin hänen kunniakseen (“yhden päivän opiskelija”), jolloin kaikki istuvat ja opiskelevat.

On mahdotonta siirtää energiaa yhdeltä ihmiseltä toiselle ilman henkilökohtaista, fyysistä kontaktia, kun olemme kaikki yhdessä. Siksi olemme olemassa tässä maailmassa! Tämä maailma on erikoinen, koska olemme kaikki egoisteja ja voimme siksi aloittaa kytkeytymisemme vain tällä tavalla.

Loppujen lopuksi emme vielä ole henkisessä yhteydessä. Siksi meille on annettu toinen, alempi taso , jota kutsutaan “täksi maailmaksi” – kuvitteellinen todellisuus, jossa yhteytemme syntyy. Ja sen jälkeen se alkaa jo kasvaa henkisyyteen.

Se on kuin kukka, joka ei kasva ennen kuin vilja mätänee maahan ja verso kasvaa siitä, joka sitten kasvaa,  muuttuakseen kukaksi. Näin meidän täytyy kylvää yhteytemme alku. Ja vaikka olemme itsekäässä maailmassa, viljamme on mädännyttävä tässä egoistisessa maaperässä, jotta uutta versoa pääsee tulemaan esiin.

Tässä alustavassa vaiheessa fyysinen yhteytemme  on välttämätön ja siksi tämä koko maailma on olemassa.

Uskon, että näiden sanojen jälkeen, räjähdyksen tulisi tapahtua  ja jokaiselle, joka ei vielä ole ilmoittautunut, tulee kiire rekisteröityä kongrssiin. Jos olisin Amerikassa asuva henkilö, en haluaisi jäädä kotiin …

Voit asettua suurimman television näytön eteen ja järjestää mitä ihanteellisemmat, mukavat olosuhteet, ottaa lomaa töistä, jotta kukaan ei häiritse sinua katsomisessa, mutta silti se ei tule antamaan sinulle todellista yhteyttä. Jäät vaille tärkeimmän: sisäisen tunteen ja näet vain ulkoisen kuvan.

Opettajani Muistolle

Tänään Opettajani kuolemasta on kulunut 20 vuotta. Baruch Shalom Halevi Ashlag oli viimeinen suuri kabbalisti viisaiden ketjussa, Aatamista meidän päiväämme asti: Aatami – Abraham – Mooses – Rashbi – Ari – Baal haSulam – Rabash ja vielä tuhansia muita heidän välillään.

Rabash osoitti suurta rohkeutta välittäessään meille kabbalistisen menetelmän käyttötavan, jotta tässä sukupolvessa voisimme levittää sen koko maailmalle. Ilman hänen panostustaan meillä ei olisi tätä mahdollisuutta. Näin miten vankasti hän säilytti tämän periaatteen: Kabbalan tieteen paljastuminen maailmalle on kaikkien muiden laskelmien yläpuolella.

Aamuhämärän tunteina nousimme ylös Jerusalemiin ja kävimme hänen hautapaikallaan. Tämä paikka ei tietenkään ole meille muuta kuin tapojen symboli, sillä kytköksemme Opettajaamme on elävä ja vankkumaton. Toivomme kaikki tulevamme hänen kelvollisiksi lapsikseen (pojikseen), jonka takia nimesimme liikkeemme nimellä ”Bnei Baruch” — Baruch Ashlagin pojat.

Ei Rakkautta Ilman Vihaa

Henkisistä käsitteistä puhuttaessa, jos alussa ei ole vihaa, ei myöhemmin tule olemaan myöskään rakkautta. On kirjoitettu “Loin pahuuden ilmentymän ja loin Tooran mausteeksi, sillä siinä oleva Valo palauttaa henkilön takaisin lähteelle, alkuperään.”

Hyvä alkuperä on rakkaus, mutta sitä ei voida paljastaa ennen kuin viha ja torjunta ovat ensin tuotu esiin. Meidän tulisi tottua siihen tosiasiaan, että viha ja rakkaus ovat aina sekä paljastettu että työstetty yhdessä.

Sen vuoksi löydämme yhteiskunnastamme sekä vihaa että rakkautta. Meidän tulisi ymmärtää. että toinen on mahdotonta ilman toista. Emme ole täydellisiä enkeleitä, ollen pelkästään elottomalla tasolla, vaan olemme ihmisiä julman egoismimme kanssa.

Siinä päärin missä kaipaat rakkauden tuntemista, tulet löytämään vain suurempaa vihaa. Tämä on ainoa keino tulla”Egyptistä poistumisen” arvoiseksi ja saapua “Siinain Vuorelle.” Vihan vuori, “Siinai” on edellisen työmme tulos.

Baabelin torni on vain alku; siellä ei oltu paljastettu mitään. Sen vuoksi 20 sukupolvea Adam HaRishonista Aabrahamiin saakka olivat ensimmäisiä Kabbalistien sukupolvia, sillä voimakas halu ei ollut vielä paljastunut siellä.

Ensimmäinen kerta kun halu paljastettiin tapahtui Babyloniassa, josta Kabbalan tiede on lähtöisin. Siellä oli jo pieni vihan vuori: “Baabelin Torni”, jonka yli oli mahdollista nousta. Kabbalan, yhteyden tiede syntyi siellä ja ihmiset jotka kykenivät yhdistymään ilmestyivät myöskin siellä. Näin ollen se ilmenee aina vihan yläpuolella.

Sen vuoksi ei ole mitään tarvetta pelätä sitä, että tänä päivänä maailma on paljastamassa vihaa. Meidän täytyy vain antaa sen paljastua luonnollisesti ja edeltää iskua parannuskeinolla, jotta viha tulee paljastetuksi tietoisesti. Meidän tulee olla luottavaisia, että meillä on olemassa tarkat ohjeet kuinka käyttää sitä (parannuskeinoa) oikein.

Valinnan Alueella

Menneisyydessä egoismi vauhditti meitä niin sivuilta kuin takaakin päin, jättäen eteen päin vievän tien vapaaksi. Kuitenkin tänään tiellemme kohoavat esteet eivät kohoa sivuille vaan eteemme. Aivan kuin muuri kohoaisi eteemme, jätteän meidät ilman pakoiteitä. Emme voi tehdä mitään.

Tämä tila on tulossa enemmän ja enemmän silminnähtäväksi: En oikeastaan halua mitään. En tunne että kykenisin kasvamaan egoisimissani. Se ei kykene tänä päivänä antamaan vastauksia kysymyksiini. Olen kasvanut ulos edellisistä vaiheista ja astunut sisään uudelle kysymysten tasolle, aikuisuuden ja uusien välttämättömyyksien tasolle.

Ruoka, seksi, perhe-kaikki nämä ovat hajoamassa, ottaen omituisia “mutaatioita”. Rikkaus, kuuluisuus ja tieto eivät nekään näytä lupaavan miulle paljoa.

Tiede (maailma) on kriisissä eikä vastaa kysymyksiini, vaikkakin vielä 50-60 vuotta sitten näytti siltä, että se antaa vastuksen kaikkiin kysymyksiin. Voimasta on tullut mitätöntä silmissämme: Näemme että sen ainoa objektiivi, päämäärä on raha. Ja raha…Onko se todella sen arvoista että hukkaisit elämäsi sen vuoksi? Kysymykseni ovat kasvaneet jo ulos kaikista nollista joita pankkitilini voi näyttää.

Kun henkilö menettää tarpeelisen “polttoaineensa”, tyhjyys ilmenee ja hän kysyy itseltään, “Mikä on elämisen arvoista? Minulle?”. Minulta puuttuu täyttymyksen tunne. “Onko elämäni lapsiani varten? Entä kun he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa?”. “Ja itse asiassa, miksi kasvattaa lapsia ylipäätään? Millainen tulevaisuus heillä on edessään? Hajoavat perheet ja mädäntyvä yhteiskunta?” Henkilö ei tunne olevansa kiinnittyneenä mihinkään. Eikä hän ole toiveikas minkään suhteen. Kysymyksemme ovat johdattaneet meidät tällaiseen umpikujaan.

On kuitenkin olemassa täysin erilainen syy tälle umpikujalle: Kulutamme luonnonvarat loppuun. Tänä päivänä on jo selvää, etttä ihmisen prosessi ei ole ikuinen, sekä vaatimustemme että koko olemassaolomme näkökulmasta katsottuna. Jos jatkamme luonnonvarojen haaskaamista nykyistä tahtia, meillä ei pian ole jäljellä raaka-materiaalia edes välttämättömimpiin tarpeisiin.

90% tuottamistamme tuotteista sisältävät öljyä, olkoon se energiaa, muovituotteita ja niin edelleen. Kun öljylähteet ehtyvät meille ei jää mitään Siitäkin huolimatta jatkamme kuluttamista.

Näin ollen, toisaalta luonto asettaa eteemme esteitä, luonnon, ilmaston ja luonnonvarojen suhteen, toisaalta taas egomme ei enää työnnä meitä eteen päin. Se kysyy kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia täältä, tästä maailmasta, tstä pienestä lasten leikkihuoneesta jossa meillä oli niin hasukaa leikkiä tähän saakka.

Nykytilanne muistuttaa itsemurhaa: Olemme kuluttamassa luonnonvaorja loppuun aivan järjettömästi. Meidän täytyy ymmärtää, että tämän vuoksi löydämme itsemme nyt valinna alueelta. Täällä ilmenee tahdonvapaus, vapaus ymmärtä kehityksemme ohjelmaa: “Minkä vuoksi olemme?” “Miksi olemme täällä” ja “Mitä varten?”. Juuri nyt, yhdessä maailman kanssa, on aika ratkaista tämä haaste. Muutoin ihmiskunt löytää itsensä täysin toivottomasta umpikujasta.

Todellisuudessa ongelman ydin ei ole taloudellinen kriisi tai kriisit perheiden sisällä. Me itse olemme kriisissä. Meidän täytyy ymmärtää, keitä olemme ja minkä vuoksi olemme täällä, sekä meitä velvoittavan luonnon että itsemme näkökulmista. Vain tällöin voimme järjestää asiat oikein sekä sisällämme että maailmassa.

Lahja Ihmiskunnalle

Kabbalan tiede on erikoislaatuinen, sillä se suo meille mahdollisuuden paljastaa kuinka kontrolloida luonnon kahta voimaa: vastaanottamisen ja lahjoittamisen voimia. Koko luonto on muodostunut näistä voimista. Näemme ne kaikkialla: plus ja miinus, lahjoittaminen ja vastaanottaminen. Niiden yhdistelmä muodostaa elämämme perusominaisuuden.

Liikkumattomalla tasolla ne muodostavat atomeja ja molekyylejä, dipoleita, kiteisiä kuviota jne. Vegetatiivisella tasolla positiivisen ja negatiivisen yhdistelmä tuottaa elämää: plus tuottaa hyödyllisiä asiota kun taas miinus tuottaa jätettä, nämä mahdollistavat kehon elämän ja kehittymisen. Elollisella tasolla plus ja miinus kasvavat vielä suuremmiksi ja niiden yhteys ei pelkästään tarjoa hyödyllisiä asioita ja tuota huonoja, vaan se tuo myös liikeen, lisääntymisen ja yksittäisen eläimen individuaalin elämän. Jo tämä on kahden vaikutuksen erityinen summa.

Kuinka ristiriitaista se voikaan olla, inhimillisellä tasiolla vain toinen näistä voimista on toiminut tähän päivään saakka. Tuloksena on se, että mitä tahansa mielihyvää saamme, se hiipuu välittömästi. Tämä on siksi, koska halumme on egoistinen eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta vastustaa sitä, lisätä toista voimaa sitä vastaan jotta voisimme poistaa haitalliset asiat haluistamme ja ajatuksistamme, sydämistämme ja mielistämme jotka kuuluvat inhimilliselle tasolle.

Nyt kuitenkin toinen voima on paljastettu meissä- sydämen piste, joka on egoisimin vastakohta. Sen avulla voimme muovata itsemme, päättää mitkä halut ja ajatukset tuoda itseemme ja mitkä jättää ulkopuolelle. Lopputuloksena voimme kerätä tuhansista ajatuksista ja haluista uuden rakenteen ja rakentaa itseemme erityisen tason, jota kutsutaan “ihmiseksi” (Adam) tai “sieluksi”. Se koostuu kymmenestä Sefirasta ja sitä on myös kutsuttu “Partzufiksi“-henkisyyden rakenteeksi.

Muodostamme tämän sisällämme sen ansiosta, että nämä kaksi voimaa ovat vihdoin alkaneet kehittymään meissä. Satojen tuhansien vuosien ajan vain yksi voima operoi meissä inhimillisellä asteella. Olimme jatkuvasti aktivoituina näistä meissä heräävistä haluista. Elimme näin.

Mutta nyt olemme yhdessä useiden miljoonien maailman ihmisten kanssa vastaanottaneet todellisen lahjan ylhäältä-vastaanottamisen halun lisäksi lahjoittamisen halun. Olemme nyt muodostamassa uutta olentoa sisällämme. Meidän täytyy rakentaa sisällämme oleva ihminen itse. Tämä on ihmisen olemassaolon koko tarkoitus tässä maailmassa. Miksi hän muuten olisi olemassa täällä? Mitä hän mahdollisesti voi tehdä täällä?

Kehitymme tänään yhdessä koko ihmiskunnan kanssa. Olemme ensimmäisiä, mutta muut tulevat perässämme. Päivästä toiseen ihmiset heräävät ja liittyvät tähän prosessiin rakentaa ihminen jokaisen meidän sisälle. Sinä ja minä opettelemme kuinka tulla ihmiseksi maailman todellisessa tarkoituksessa.

Egyptissä Virtaa Hunaja ja Maito

Ihmiset näkevät pääsiäisen pyhäpäivät (Pessahin) historiallisen Egyptistä ulospääsyn tapahtumana. ”Olimme orjia ja rakensimme useita kaupunkeja ja pyramiideja faaraolle ja sitten pääsimme vapauteen”. Todellisuudessa emme kuitenkaan vietä päivämäärää historiallisessa kalenterissa. Tilanne tänään on paljon pahempi kuin noina aikoina.  Riittää että vertaamme Israelin ja muinaisen Egyptin tilannetta tämän päivän tilanteeseen ja haluamme oitis palata faaraon luokse ja suudella hänen käsiään, anellen että hän päästää meidät takaisin.

Juutalaiset asuivat Goshenin maassa, joka oli suosiollisin paikka Egyptissä ja jossa oli hedelmällisin maaperä ja runsain karja. Oli mahdollista tehdä mitä tahansa, sillä faarao ei vain hallinnut siellä, hän myös suojeli. Kukaan ei olisi voinut koskettaa edes hiusta päälaellasi, lihaa oli vadeittain, verkot olivat täynnä kalaa ja varastot olivat täynnä tuotteita. Olit orja vain siitä syystä että sinun oli kuunneltava faaraota. Tämä tarkoittaa: Toimia itsekkyytesi/egosi käskyjen mukaan, eikä mitään muuta.

Juutalaisilla oli hyvä elämä, joten ei ole sattuma että he valittivat Moosekselle aavikossa, ”Missä on liha ja kala, missä on sipuli ja valkosipuli jota söimme Egyptissä? Elimme hyvää elämää, minne olet meidät tuonut?”

Joten mistä muistutamme itseämme tämän pyhän aikana? Olimmeko vihollisten ympäröimiä noina päivinä, niin kuin olemme tänään? Päinvastoin, meillä oli kaikki suosio puolellamme ja faaraon mahti suojeli meitä vihollisilta. Hän antoi meidän elää maassaan haluamallamme tavalla, jopa erillisellä alueella, omine lakeinemme. Eli mikä oli niin kamalaa verrattuna tämän päivän tilanteeseen?

Baal HaSulam kirjoitti että jos kaikki juutalaiset tänään voisivat hajaantua ympäri diasporan maita, silloin tuskin kukaan jäisi israeliin. Meidän on tärkeä ymmärtää: Egypti muuttuu vankityrmäksi vasta silloin kun alat ajatella henkistä eksodusta, kun sinulta puuttuu Luoja. Jos ei henkisen pelasuksen tarpeen tähden, niin Egypti itsessään on maa jossa hunaja ja maito virtaa. Siellä on kaikkea, paitsi Luoja, paitsi vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Kaikkea muuta on yltäkylläisesti. Elät kuninkaan elämää ja vain yksi asia puuttuu, ”Haluan lahjoittamista ja lähimmäisen rakkautta”.

Kun haluat juuri tätä, silloin Egypti on kuin eksodus sinulle. Tämä on ainoa puuttuva asia – lähimmäisen rakkaus. Siten vietämmekin pääsiäistä kunniottaaksemme hyvää elämäämme Egyptissä, emmekä pelastumista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. Egyptistä ulospääsy tarkoittaakin kaiken sen poisheittämistä mitä meillä on rakkauden lisäksi.

Koemmeko olevamme karkoitettuja? Päinvastoin, ihmiset eivät ymmärrä mistä tämä kertoo. Lähimmäisen rakkauden pitää muuttua ainoaksi haluksesi. Mooses vaatii faaraolta, ”Anna kansani lähteä! Haluan lähteä!” Tähän faarao vastaa, ”Mitä olet vailla, Mooses? Kasvoit isoksi sylissäni. Jää Egyptin prinssiksi. Ole prinssi! Miksi haluat vallankumousta? Lähimmäisenrakkauden tähden? Olet seonnut!”

Vain polun loppuvaiheessa Egypti muuttuu meille karkoituksen maaksi. Siihen asti olemme kylläisiä kaikesta muusta paitsi lahjoittamisesta.

Osittautuukin että vietämme tätä pyhää kunnioittaaksemme sitä tosiasiaa että kerran meiltä puuttui lähimmisenrakkaus. Jospa voisimmekin selittää tämän ihmisille ja näyttää heille todellisen tämänpäivän tilanteen. Olemme tänään valmiita edeltämään rikkaita elämiämme Luojan rakkauden tähden, lähimmäisen, tovereiden, keskinäisen lahjoittamisen ja empatian tähden. Olemmeko lähellä tätä?  Olemmeko pelastuksen juhlan viettämisen arvoisia?

Puhumme egosta vapautumisesta, kun egolla on kaikki mahdollinen, ja silti haluan paeta sitä. Vihaan yltäkylläisyyttä enkä halua sitä. En tarvitse täyttävää ruokaa, en turvallisuutta, en mukavuutta, en terveyttä – en mitään. Olen valmis hukkumaan reunamereen tai nääntymään janosta aavikossa – mitä vain jotta vapautuisin sitoumuksesta.

Joten haluammeko todellakin päästä ulos vapauteen?

Haluan Vain Valoa!

Olemme jokainen Valon lopputulosta, siitä syystä meidän tulee saavuttaa Se. Kaikki vahvimmat halumme, rukouksemme ja kaipuumme ovat tähdättyjä Valoa kohti.

Alitajunteisesti kaipaamme vain tätä, itse asiassa, koko elämämme ajan, haemme vain sitä. Kaikki muut täyttymykset ja nautinnon lähteet, niin kuin ruoka, vaatteet, uudet autot ym. tulevat kaikki Valosta. Hahmotamme ne määrätynlaisessa muodossa, jonkinlaisena nautintona, niin kuin autona, lapsena, perheenä, lämpönä, lepona, kauniina näköalana tms. Joka tapauksessa on vain olemassa Valoa, joka heijastaa nämä esineet minulle, ja vain sen minä aistin.

Siitä syystä ihmiset alkavat vähitellen menettää kiinnostuksensa näitä asioita kohtaan ja haluavat sen sijaan löytää niiden lähteen – eivät derivaattaa. En enää halua sada määrättyä autoa, sillä mitä itse asiassa saan siitä irti. Saan siitä nautintoa. Silti todellisuudessa toivon saavani tämän nautinnon ”puhtaimmassa muodossaan”, ilman varsinaista autoa. Miksi tarvitsen moista peltimötikkää? Se miellyttää minua kuitenkin vain ajaessani sitä ja kun en aja, en tunne nautintoa. Eli kun kyllästyn ajamaan, se vain seisoo kotini vieressä. Mutta minä kaipaan edelleen nautintoa.

Kun kävimme läpi historiallista evoluutiotamme, pyrimme jatkuvasti löytämään asioita ja ”aaltoja” jotka ovat aina hienovaraisempia ja vaikeasti kuvailtavampia. Siitä syystä kaikki maailmassamme on muuttunut kooltaan pienemmäksi; määrä on muuttunut laaduksi. Niin myös me: Sen sijaan että tutkisimme aineellista maailmaa, alamme kaivata henkistä saavuttamista.

Ihmiset eivät vielä käsitä sitä, mutta itsemurhien ja terrori-iskujen määrä, huumeiden väärinkäytön ja avioerojen lisääntyminen ovat kaikki indikaattoreita ihmisen valtavasta täyttymyksen puutteesta. Tämä vajaus on itse asiassa niin valtava, että ihminen on kykenemätön paikkaamaan sen elämässään. Se on selkeä merkki ihmisen tarpeesta saada itse Valoa, muiden korvikkeiden sijasta, jotka Valo meille heijastaa.