Category Archives: Havainnointi

Kaikki Odottavat Vain Sinua

Sielut, jotka sisältyvät Malkhutin Atzilutin maailmaan, havahduttavat sen pyyntöjensä kautta välittää heille Uudistavaa Valoa. Näin jokainen sielu rakentaa itsensä.

Kun sielumme kohoavat Malkhutin Atzilutin maailmaan ja kytkeytyvät siihen, silloin he paljastavat koko järjestelmän kokonaisuudessaan. Malkhut näyttää köyhältä ja onnettomalta vain suhteessa jokaiseen meistä — näin näemme sen.

Kun kuitenkin kytkeydymme siihen siinä määrin kun haluamme sille lahjoittaa, saavutamme tämän lahjoittamisen ja paljastamme, että kaikki sielut sijaitsevat siellä: Kaikki ystävät ja kaikki sukulaiset ja itse asiassa koko maailma on siellä! Vain minä olin se joka saapui ja kytkeydyin heihin voidaksemme työskennellä yhdessä.

On sanottu: ”Joka tuomitsee, tuomitsee omat virheensä”. Turmeltunut järjestelmä on vain olemassa suhteessa korjaamattomaan henkilöön, joka sen saavuttaa. Vain hänelle tämä maailma on aivan kuin olemassa, täynnä lukemattomia ihmisiä, joiden hänen tulee korjata.

Itse asiassa hänen pitää vain korjata itsensä. Ja silloin kaikki muu hänen ympärillään muuntuu hänen sielunsa järjestelmäksi, eikä miksikään muuksi.

Lakkaa Katsomasta Maailmaa Repeytyneen Verhon Läpi!

Kysymys: Minkä lauseen voisin asettaa eteeni suurilla kirjaimilla, jotta aina kun kiinnitän huomion johonkin muuhun ja ajatukseni alkavat harhailla, voisin taas palata takaisin ja keskittää huomioni uudestaan?

Vastaus: Kuvittele tila, jota alituisesti kannattaisi tavoitella ja kuvaile se niin, että tämä lause oitis muistuttaa sinua siitä, että havainnoit todellisuutesi jakautuneena ja pilkkoutuneena eri osiin siitä syystä, että sijaitset itsekkyydessä.

Heti kun hylkäät tämän näkemyken itsekkyytesi kautta, kaikki muuttuu yhdeksi kokonaiseksi. Aivan kuin katsoisit todellisuutta repeytyneen verhon läpi, jossa on pieniä reikiä ja sen minkä näet, näyttää koostuvan erillisitä osista. Sitten siirrät verhon sivuun ja todellisuutesi muuttuukin yhtenäiseksi.

Lahjoittamisen Virta

Kysymys: Millainen on Valon aito sensaatio?

Vastaus: Minulla ei ole mitään annettavaa toiselle henkilölle, mutta kun oikeasti haluan antaa hänelle jotakin, silloin sisälläni, suhtautumisessani häneen, pyrkimyksessäni lahjoittaa ja rakastaa, erityinen ”virta”, jota kutsutaan ”Valoksi, paljastuu.

Ulkoisten ilmiöiden havainnoimiseksi on välttämätöntä saavuttaa vastaavuus sen kanssa. Aivan kuten radio, joka on säädetty tietylle taajuudelle, aikaansaan aallon,  ominaisuuden, joka on ulkopuolellani. Sisälläni luon esimerkin tai mallin lahjoittamisen ominaisuudesta, joka on ulkopuolella. Silloin tartun siihen ja havainnoin tämän ominaisuuden.

Jos todellakin haluan liittyä toiseen henkilöön lahjoittamisen lain avulla, silloin, yllättäen, suhtautumisessani häneen, kehitän erinäisen täyttymyksen, joka vaikuttaa tulevan ulkopuolelta, vaikka todellisuudesa se kelluu pinnalla sisältäpäin. Tämä vastakaiku, jonka tunsin pyrkimyksessäni lahjoittamiseen, on Valo.

Onko Maailmassa Laisinkaan Hyvyyttä?

Kysymys: En näe pelkkää pahuutta maailmassa, näen myös hyvyyttä. Minun tulee löytää pahuus sisälläni ja korjata se. Mitä voin tehdä hyvyydelle?

Vastaus: Itse asiassa, ulkoisessa maailmassa ei ole hyvyyttä. Se on itsekkyyteni kuvaus. Jos suuntaan tavoitteeseen oikein, alan nähdä hyvän lähteen kaikessa joka ympäröi minua, sillä alan nähdä sen Valon ilmentymänä, Luojana. Tämä paljastuu vain siinä määrin kun pyrin päämärän tavoitteluun tämän maailman kautta.

En usko että sinun tulee huomioida erityisesti tämä maailma ja analysoida sitä. Pyri saavuttamaan päämäärä sen kautta ja tämä maailma tulee seisahtumaan, muuntamaan muotoaan.

Tulet huomamaan, että hyvyyttä ei ole, ellet kytke oikeanlaista intentiotasi siihen. Ei ole hyvyyttä itsessään ja itsestään. On olemassa yksi valtava, turmeltunut halu, joka muuttuu hyväksi lahjoittamisen intention avulla, intentiolla työskennellä toisten hyväksi.

Luojan Ymmärtäminen

Kysymys: Kabbalan viisaudessa puhut ihmisen itsekkyydestä, yhtenäistymisestä muiden kanssa ja tarpeesta saavuttaa tasapaino luonnon kanssa. Miten tämä liittyy kytkökseen Luojaan (Elohim)?

Vastaus: Kabbalan viisaudessa puhumme luonnosta. Gimatrian mukaan (eli sanan numerollinen arvo hepreassa) ”luonto” (HaTeva) ja ”Jumala” (Elokim) on sama asia. Näin ollen, kun puhumme ylemmästä voimasta, luonnosta, Jumalasta tai Luojasta, mitä tahansa sanaa käytätkin, kaikki ympärillämme on vain tämän voiman ilmentymää.

Jos puhumme ylemmästä voimasta, niin mitä väliä sillä on miksi sitä kutsumme: ”Elohim” tai ”Luonto”? On olemassa ylempi voima (todella ylempi) joka synnyttää kaiken ja hallinnoi kaikkea ja me haluamme selvittää miten kytkeytyä siihen, miten voimme paljastaa sen ja ymmärtää sitä.

Jos siis astun ulos itsestäni, itsekkyydestäni ja alan paljastaa todellisuuden ulkopuolellani, egoni yläpuolella, tätä kutsutaan ymmärrykseksi, oivaltamiseksi, Luojan paljastamiseksi. Tämä tietenkin tapahtuu minulle ja vain suhteessa minuun.

Vähitellen järjestän haluni, henkisen rakenteeni, tarkoittaen lahjoittamisen ominaisuutta ja rakkautta toisiin: Keter, Hokhma, Bina, Hesed, Gevura, Tifferet, Netzah, Hod, Jesod ja Malkhut. Tämän rakenteen mukaan tunnen kytkökset niiden välillä ja siten paljastan Luojan.

Elohimia kutsutaan Luojaksi (Bore), heprean sanasta ”tule” (Bo) ja ”katso” (Reh), sillä meidän tulee ”nähdä” Hänet, saavuttaa taso jossa ymmärrämme Häntä, aivan kuin näkisimme itse. Olemme Hänen luomuksiaan tästä syystä.

Halun Monet Kasvot

On vain yksi halu vastaanottaa, mutta se ilmaantuu monessa eri muodossa, sisältäen tämänhetkisen, lopullisen muodon jonka aistimme tänään. Aistimuksemme kokonaisuudessaan eivät ole muuta kuin halu nauttia jolla on lukuisia eri kasvoja. Näen maailman täynnä ihmisiä, näen itseni ja lukuisia muita asioita, tekoja, syitä ja seurauksia. Kaikki nämä yhdessä ovat yksi ja sama halu vastaanottaa joka sijaitsee henkisessä maailmassa.

Tässä tapauksesa se vain ottaa ”aineellisen” muodon jota kutsumme ihmiskehoksi. Sen korkeampaa muotoa kutsutaan sieluksi, mutta silti puhumme ainoastaan halusta nauttia.

Kaikki asteet ovat identtisiä aineessaan (halu) ja täyttymyksessään (Valo). Vain viimeinen, alin aste eroaa siinä suhteessa, että se välittää ihmiselle eroamisen tuntemuksen muista asteista tai jättää hänet ilman tätä tuntemusta kokonaan tämän maailman todellisuudessa. Tällä asteella on omat havainnoimisen yksityiskohtansa, mutta nekin hahmotetaan suhteessa haluun vastaanottaa ja Valoon joka sijaitsee näiden alimmalla tasolla.

“Ylväys On Petollista Ja Kauneus On Turhamaista”

Baal HaSulam, Kirje 19: “Samassa naisessa…” “…ylväys on petollista ja kauneus on turhamaista; mutta nainen jolla on Herran pelkoa häntä tullaan ylistämään”. Tämä tarkoittaa sitä että valmistautumisen aikana kauneus ja ylväys sekä täydellisyyden perusolemus jota niin  kaipaamme, ilmaantuu. Korjauksen aikana, jolloin” maailma täyttyy Herran tuntemuksella” silloin “tulen näkemään vastakohtaisen maailman”, sillä vain pelko ja kaipaus ovat himotun täydellisyyden perusolemus.

Kysymys: Miksi sanotaan että valmistautumisen aikana valehtelemme itsellemme?

Vastaus: Tämä siitä syystä että kaipasin jotakin joka on vale. Kärsiessäni en oivaltanut että kärsimykseni olikin täyttymystä. Se tarkoittaa sitä että heti kun muutan asennettani halua kohtaan, huomaankin että  olen äärettömyyden maailmassa. Siitä sanotaan että “syöt sitä mikä on vanhentunutta”. Paljastan äärettömän täyttymyksen samanaikaisessa tilassani.

Tätä kuvaillaan juuri niin että aikaisemmin valehtelit itsellesi, ajattelit että sinulla ei ole sitä himottua täyttymystä ja että sinun pitää saavuttaa se. Mutta sinun ei pidä saavuttaa mitään paitsi halujesi korjauksen. Olet jo samassa täydellisessä tilassa etkä vain kykene näkemään sitä, sillä sinulta puuttuu havainnoimisen ominaisuudet, eli oikeat halut.

Musta Piste Hyvyyden Meressä

Koko ero kabbalistien (henkilöiden joilla on sydämen piste ja jotka seuraavat henkisen kehityksen reittiä) ja uskonnollisten massojen välillä on heidän asenteessaan Luojaan. Kabbalistit sanovat: ”Kaikki riippuu minusta itsestäni. Minun pitää muuttua, kun taas Luoja on täydellinen ja siksi muuttumaton”.

Ainoat jotka voivat muuttua ovat ne jotka osaavat olla parempia tai kehnompia, mutta Luoja on vain ”hyvä joka tekee hyvää”. Miten voisin edes pyytää Häntä parantaamaan itseään? Eikö se jo itsessään tekisi hänestä ”kehnoa”?

Kabbalisti uskoo että hän itse on ainoa jonka tulisi muuttua ja kukaan muu ei ole muutoksen kohde: ei maailma, ei ystävät, ei ryhmä, ei kukaan muu ihminen. Juuri nyt sijaitsen hyvässä joka tekee hyvää, Luojassa, ainoassa luonnon voimassa, eli ”ei ole ketään muuta paitsi Hän”. Miten miellän hänet se riippuu kokonaan minun ominaisuuksistani.

Kun työskentelen ryhmän kanssa, olen itse se työtä tekevä, olen itse se muuttuva. Tästä syystä minusta tuntuu että ryhmä käy läpi eri vaiheita, vaikka todellisuudesa työskentelen varjoni kanssa, ominaisuuksieni kanssa.

Sama koskee suhteessa Luojaan. Minusta tuntuu siltä että Hän kohtelee minua vaihtelevalla tavalla. Joskus Hän lähestyy minua, joskus hän etääntyy minusta, vaikka itse asiassa on kyse minusta itsestäni joka työskentelen täydellisyyttä vastapäätä, hyvää joka tekee hyvää eikä ole ketään muuta paitsi Hän. Minä olen Hänessä.

Siten ”jokainen tuomitsee omien puutteittensa mukaan”. Näen varjoni Luojaa vastapäätä. Näen itseni kuin ulkopuolelta, näen ominaisuuksieni peilikuvan.

Näin koko maailma, paitsi kabbalistit, pyytävät Luojaa muuttumaan ja ovat valmiita tekemään mitä vain, jotta Luoja kohtelisi heitä myötämielisesti. He eivät edes osaa ajatella että heidän tulisi muuttaa omaa luonteenlaatuaan, korjata ”taipumustaan pahuuteen”, egoaan, vaan pyytävät Luojaa olemaan heille hyväntahtoinen sellaisena kun he ovat.

Kabbalistit sanovat päinvastaista: Luoja on ”hyvä joka tekee hyvää” eikä ”ole ketään muuta paitsi Hän”, universaalia, ainoaa luonnon voimaa. Muuta ei ole olemassa paitsi Luoja. Hänen lisäkseen on vain halun piste nautinnon saavuttamiseksi, ”olemassaoleminen puuttumisesta”. Erilaiset teot tapahtuvat tässä pisteessä ja ne ovat muutoksia sen tietoisuudessa, sen sijainnissa ylemmässä Valossa.

Yllättäen tämä piste tuntee että se kasvaa äärettömän Malkhutin mittakaavaan, maailmat muodostuvat ja muutoksia tapahtuu. Se on kuitenkin sama piste joka kokee kaikki nämä asiat. Mikään ei ole muuttunut. Muutokse ovat vain tapahtuneet tuntemuksissa.

Tämä jatkuu niin kauan kunnes saavutetaan muuttumaton tila, tuntemus joka muistuttaa mustaa pistettä joka on ”hyvässä joka tekee hyvää”, Ainoa joka on olemassa. Tämä koko ympyrä jonka käymme läpi luomisesta täydelliseen korjaukseen asti (Gmar Tikkun) on vain tarkoitettu määrittelemään todellisen paikkamme, Luojan paljastamisen.

Miksi On Niin Vaikeaa Oivaltaa Henkisyys?

Vastaus on yksinkertainen: Siksi että henkisyys on meidän vastakohtamme, meidän olemuksemme, eli itsekkään luontomme vastakohta. Itsekkyys hallitsee meitä; haluamme täyttää sen. Näin ollen kaikessa mikä ympäröi meitä näemme vain sen minkä egoismimme haluaa: jotakin miellyttävää tai korkeintaan jotakin uhkaavaa.

Tästä syystä hän joka haluaa paljastaa ylemmän maailman (paljastaa sen mikä ympäröi häntä, mutta pysyy huomaamattomana hänen egoistisessa havainnoinnissaan) on rakennettava itsensä uudelleen. Juuri siksi ympäristö on niin tärkeä henkilölle: Se auttaa rakentamaan uudestaan havainnointikyvyn, virittäytymään havainnoimisen tärkeyteen sen suhteen mikä on epämieluisaa itsekkyydelle, vastakohtaista sille. Silloin voi havaita mahtavan maailman joka on koko ajan ollut ympärillä. Sitä kutsutaan henkiseksi maailmaksi koska se on itsekkään maailman yläpuolella.

Meistä vaikuttaa siltä että näkemyksemme ovat kokemuksiemme tulosta, mutta ne ovat itse asiassa kerääntyneen tiedon ”sopivaa” näyttäytymistä itsekkyydellemme. Eikä sillä ole väliä mitä muut puhuvat, totta vai valhetta: Meille totuus on sitä mikä vastaa mielipidettämme – itsekkyys.

Etsimme alati sitä mikä tukee mielipidettämme ja hylkäämme sen joka sitä vastustaa. Lopulta muotoilemme itsemme emmekä halua muuttua. Vain kärsimys, olemassa olon merkityksen etsiminen ja vahva henkinen ympäristö, ryhmä voi auttaa henkilöä muuttumaan puolueettomaksi, vaihtamaan itsekkään havainnoinnin ympäristön näkemykseen. Silloin ylempi maailma, joka koko ajan on ollut olemassa hänen ympärillään, avautuu hänelle!

Ulospääsy Kuvitteellisesta Valheesta

Jokaisen sanan tai puheenparren takana Zoharissa meidän tulee pyrkiä paljastamaan kytkeytymisen muotoja ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. Pohjimmiltaan tämä on juuri mitä Zohar kuvailee. Todellisuudessa ei ole muuta paitsi kytkeytymisen muotoja ihmisen ja häntä ympäröivien välillä.

Jopa nyt kun näen ihmisiä ja tämän huoneen seinät edessäni tai kuulen ääniä ulkoa, kaikki nämä ovat kytkeytymisen muotoja välillämme. Ei ole olemassa muuta kuin nämä voimat jotka yhdistävät meidät, halun voimat jotka ilmaantuvat minulle tässä muodossa maallisen todellisuuden havainnoinnissani.

Samalla tavalla voimme, jos yritämme, kuvitella muitakin kytkeytymisemme muotoja, muita voimia jotka eivät toimi vastaanottamissessa, vaan lahjoittamisessa välillämme. Silloin tulemme näkemään että todellisuudessa välillämme ei koskaan ollutkaan itsekkäitä kytköksiä. Tunsimme ne kuin unessa, jotta tämän kuvitteellisen kytköksen avulla, joka on vastakohtainen sille aidolle, huomaisimme aidon kytköksen, ainoan joka on olemassa kontrastissa kuvitteelliseen elämään – halun nauttia koko sen voimalla.

Tämä halu oli kuitenkin olemassa vain jotta voisimme muuntua lahjoittamisen haluksi. Luoja tukee tätä halua keinotekoisella tavalla, mutta sillä ei ole itsessään omaa perusolemusta. Maailmassa on olemassa vain lahjoittamisen voima.

Tästä syystä Zohar kuvailee meille kaikki lahjoittamisen voiman erilaiset muodot, jotka paljastamme eri tavoin, niin kuin myös vastaanottamisen voimat niiden vastakohtana, jotka ovat perusta jolla lahjoittamisen voimat paljastuvat ihmisen sisäisen taiston prosessissa.

Lukiessa Zoharin Kirjaa meidän tulee ajatella vain tätä, ponnistella jotta näiden henkisten tasojen paljastuminen auttaisi meitä ja paljastuisivat meissä jotta liittäisimme ne sisimpäämme.

Sivu 3 / 512345