Keinojen Arvostaminen Yhtä Korkealle Kuin Itse Päämäärän Arvostaminen

laitman_401_02Ihminen pystyy lunotaisesti ottamaan huomioon vain egoistisen halunsa. Mihin suuntaan se ikinä heittääkään hänet, mille ikinä se antaakaan arvoa hänen silmissään, henkilö ottaa huomioon vain sen mikä on tärkeää hänen egolleen. Näin henkilö kehittyy.

Kehitys vastaanottamisen halun mukaisesti suoritetaan skaallalla “hapan vai makea”. Ilman tietoisuutta siitä, henkilö kääntyy aina kehityksen mukaisen egoismin puoleen. Hän suorittaa alitajuisesti egoisimin sisäisiä päätöksiä, tietämättä lainkaan mistä ne tulevat. Elämme näin elämäämme, ilman vapaata tahtoa seuraten egoististen Reshimot (“informaatio” geenien) sisäisiä tarpeita.

Jos henkilölle on esitetty mahdollisuus avata yhteys Luojan kanssa ja aloittaa erilainen tutkimus, analyysi, skaalan “totuus vai valhe” mukaan. Suorittaakseen tämän, henkilön tulee järjestää välittömästi itselleen tukea sellaista analyysiä varten.

Ympäristö on tuki. Ilman sitä, henkilö pysyy ikuisesti kokemuksissa “hapan vai makea” ja tulee aivan varmasti valitsemaan myös jatkossa makean, happaman sijaan erilaisissa muodoissa, egonsa tason kehityksen mukaisesti. Hänellä tulee aina olemaan harhaluulo kehityksestä vaikka todellisuudessa, kerta toisensa jälkeen hän valitsee hienostuneemman makean.

Jos henkilö todella haluaa kasvaa kohti itsenäisyyttä, hän voi tehdä sen vai laskemalla “hapan vai makea” aistimukset “totuus vai valhe”  analyysin mukaisesti. Tämä tutkimus tulee tehdä ulkoisen kriteerin mukaisesti, joka on henkilön egoismin ulkopuolella ja jonka voi tarjota vain ympäristö.

Tässä tapauksessa kaikki on kiinni onnnesta; Kuuleeko henkilö mitä itsenäisyys, että hänellä on mahdollisuus muovata ja liittää, edellyttää? Jos hän tietää, hän “mitätöi” itsensä opettajan, Kabbalististen kirjojen ja ryhmän (ympäristön) edessä, ainakin jollain pienellä tasolla. Henkilö sijoitaa sen itsensä edelle ja ja siten hän ymmärtää, että hänen kehityksensä riippuu seuraavantyyppisen tärkeyden tiedostamisesta: Kuinka korkealle hän kohottaa tämän ympäristön silmissään, verrattuna egoististen halujen makeaan luonteeseen?

Tämä on työmme luonne. Kykeneekö henkilö käyttämään opintojemme, rukousten ja analyysien voiman, anoa koko sydämestää ja hyväksymään oikean ympäristön näkökulman? Loppujen lopuksi se ei ole jotain ulkoista, ei vain ystävien kasvoja. Hän muovaa sisäisen kuvan ympäristöstä ja suostuu kumartamaan heidän edessään. Sitten, ympäristön hyveiden kautta henkilö vastaanottaa tietoisuuden Luojan suuruudesta.

Alun perin on vain kaksi: henkilö ja Luoja. Nyt hän alkaa toteuttaa tätä periaatetta. Jos ympäristö (keino) on hänelle yhtä tärkeä kuin päämäärä (Luoja), hän alkaa käyttää tätä työkalua oikein.

Henkilön tehtävänä on arvostaa ympäristö yhtä korkealle kuin hän arvostaa Luojan. Tämä vaatii jatkuvaa työtä. Jos henkilö arvostaa ympäristöä, koska se mahdollistaa Luojan saavuttamisen, silloin hän edistyy tuolle asteelle.

Näin ollen henkilö voi testata itseään käytännössä: Mikä motivoi häntä joka hetki? Onko se sisäinen halu, kuten havainnot “happamasta vai makeasta” vai arvot, jotka on omaksuttu ympäristöstä kuten “totuus vai valhe”? “Totuus” on Luojan suuruus. Henkilö työskentelee sitä varten; sisäinen rakkauden ja lahjoittamisen voima, jonka hän haluaa yhdistää täydelliseen adheesion pisteseen.

Sen vuoksi ympäristön mielipiteen tulee olla vakaa ja yhtenäinen jotta se voi velvoittaa jokaisen ystävän muistamaan päämäärän (Luojan suuruuden saavuttaminen) ja keinot (ryhmän suuruuden saavuttaminen). Jos ympäristö ajattelee sitä ja asettaa tämän analyysin pakolliseksi kaikkien ystävien eteen joka hetki, näin ollen se tarjoaa mahtavan tuen kaikille.

Henkilö saa mahdollisuuden Luojan paljastamiseen siitä mistä yhteinen takuu alkaa.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed