Eläminen Luojan Ympäristössä

Meidän maailmassamme ympäröivä elinpiiri vaikuttaa automaattisesti siemeneen joka on istutettu maaperään ja siemen alkaa kasvaa. Sillä tavalla kaikki liikkumattomalla, vegetatiivisella ja elollisella tasolla on vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, ilman varsinaista vapaata tahtoa.

Meidän henkinen kehityksemme ei kuitenkaan toimi samalla tavalla. Meidän pitää havahduttaa ympäristö jotta se vaikuttaa meihin, saadaksemme oikean lämpötilan, sopiva kosteus, mineraaleja sekä riittävästi auringonvaloa.  Meidän täytyy itse luoda suotuisat olosuhteet ja sitä kutsutaan Ala’at Manniksi. Ympäristömme on Luoja. Jos kuvittelet että sinuun vaikuttaa ystävät, aurinko, kuu tai yhtäkkinen mielentilan vaihdos, niin itse asiassa kaiken takana on Luoja.

Sisäpuolella löytyy ”minä itse” , sydämeni piste, kaikki muu on Luojaa, vaikka hän oleilee ympärilläni lukemattomissa eri muodoissa. Kaiken kaikkiaan havahdutan Hänet.

Voivatko ystävät todellakin vaikuttaa minuun, vaikka he huutavat ja vaativat? Minkä vaikuttamisen voiman he omaavat? Minun pitää kuitenkin vastaanottaa henkisen vaikuttamisen voima. Siten ympäristö vain tuntuu minusta sellaiselta, kun todellisuudessa on kyse Luojasta. Sillä tavalla havahdutan Hänet, paljastan Hänet ja puhun Hänelle.

Jos emme havahduta ulkoisia vaikutteita, niin miten voimme kasvaa? Olemme kykenemättömiä edistymään millään muulla tavalla kuin ”havahduttamalla alapuolelta” (Itaruta De Letata). Manni on ensisijainen, eli pyyntö tai vaatimus joka tulee meiltä. ”Henkilö ponnisti ja löysi”. Jos et ponnista, et löydä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post:

Next Post: