New York Timesissä: ”Keitä Olette, Israelin Kansa?”

Who_Are_We_Article_NYT_A7Artikkelini “Keitä Olette, Israelin Kansa?” julkaistiin New York Timesissä lauantaina 20 syyskuuta, 2014:

 

Keitä olette, Israelin kansa?

Tekijä: Michael Laitman

Yhä uudelleen juutalaisia vainotaan ja terrorisoidaan. Koska itse olen juutalainen, pohdiskelen usein tätä armotonta tuskaa. Jotkut uskovat, että hirmuteot toisen maailmansodan aikana ovat tänään mahdottomuuksia. Silti näemme miten helposti ja äkillisesti holokaustia edeltänyt mielentilan on syntymässä uudelleen ja “Hitler oli oikeassa” -huutoja kuullaan aivan liian usein ja aivan liian avoimesti.

Tosin toivoa löytyy. Voimme kääntää kehityksen suuntaa ja kaikki mitä vaaditaan on, että opimme tiedostamaan laajemman kuvan.

Missä olemme ja mistä tulemme

Ihmiskunta on tienhaarassa. Globalisaatio on tehnyt meistä riippuvaisia ​​toisistamme, samalla kun ihmiset ovat muuttumassa yhä vihamielisemmiksi ja vieraantuneimmiksi. Tämä kestämätön, erittäin herkästi leimahtava tilanne vaatii päätöksen tekoa ihmiskunnan tulevaisuuden suunnasta. Ymmärtääksemme miten me, juutalaiset, olemme osa tätä skenaariota meidän täytyy palata takaisin sinne, mistä kaikki alkoi.

Israelin kansa syntyi noin 4000 vuotta sitten muinaisessa Babyloniassa. Babylonia oli kukoistava sivilisaatio, jonka kansa koki kytköksen ja yhtenäisyyden. Tooran sanoin, “Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä.” (1Mooseksen kirja, 11: 1).

Mutta samalla kun heidän siteensä vahvistuivat, vahvistui myös heidän egonsa. He alkoivat käyttää hyväkseen ja lopulta vihata toinen toistaan​​. Joten samalla kun babylonialaiset tunsivat kytköksen, heidän kasvanut egonsa teki heistä yhä vieraantuneempia toisistaan​​. Juuttuneina puun ja kuoren väliin, Babylonian ihmiset alkoivat etsiä ratkaisua ahdinkoon.

Kaksi ratkaisua kriisiin

Ratkaisun etsintä johti kahden ristiriitaisen ​​näkemyksen muodostumiseen. Ensimmäinen, jonka ehdotti Nimrod, Babylonian kuningas, oli luonnollinen ja vaistomainen: hajaantuminen. Kuningas väitti, että kun ihmiset ovat kaukana toisistaan​​, he eivät riitele.

Toisen ratkaisun ehdotti Abraham, silloin tunnettu babylonialainen viisas. Hän väitti, että luonnon lain mukaan, ihmisyhteisön tarkoituksena on yhtenäistyä ja siitä syystä hän pyrki kaikesta huolimatta tuomaan babylonialaiset yhteen kasvavan egonsa yllä.

Ytimekkäästi sanottuna Abrahamin menetelmä oli tapa yhdistää ihmiset heidän egonsa yläpuolella. Kun hän alkoi puhua menetelmänsä puolesta maanmiestensä keskuudessa, “tuhannet ja kymmenet tuhannet kokoontuivat hänen ympärillään, ja … Hän istutti tämän opinkappaleen heidän sydämiinsä”, kirjoittaa Maimonides (Mishneh Torah, osa 1). Muu kansa valitsi Nimrodin tavan: hajaantumisen, aivan kuin riitaisat naapurit, jotka yrittävät pysyä poissa toistensa tieltä. Näistä hajaantuneista ihmisistä muodostui vähitellen se, jota nyt kutsumme “inhimisyhteiskunnaksi.”

Vasta tänään, noin 4000 vuotta myöhemmin, voimme alkaa arvioida kenen tie oli oikea.

Israelin kansan perusta

Nimrod pakotti Abrahamin seuraajineen pois Babyloniasta, ja heidät siirretään paikkaan, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä “Israelin maa.” He työskentelivät yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden merkeissä teemanaan, “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, ja kytkeytyivät egojensa yläpuolella. Lopulta he löysivät luonnon kätketyn energian, “yhtenäisyyden voiman.”

Tieteestä tiedämme että jokainen aine todellisuudessa koostuu kahdesta vastakkaisesta voimasta, yhteydestä ja separaatiosta, jotka tasapainottavat toisiaan. Mutta ihmisyhteiskunta kehittyy vain käyttämällä negatiivista separaatiota—egoa. Luonnon suunnitelman mukaan meidän on tietoisesti tasapainotettava negatiivinen energia positiivisen kanssa —yhtenäistyttävä. Abraham löysi viisauden, joka mahdollistaa tasapainon saavuttamisen, ja tänään viittaamme hänen viisauteensa, “kabbalan viisauteen.”

Israel tarkoittaa suoraan Luojan tykö

Abrahamin seuraajat kutsuivat itseään nimellä Ysrael (Israel) halunsa mukaan päästä Yashar El (suoraan J—-n , Luojan tykö). Eli he halusivat löytää luonnon yhtenäisyyden voiman voidakseen tasapainottaa egonsa, joka seisoi välissä. Yhtenäisyytensä avulla he olivat yhtenäisyyden voiman, todellisuuden ylemmän kantavoiman upottamina.

Löytönsä lisäksi Israel oppi myös, että inhimillisen kehityksen prosessissa muiden babylonialaisten—jotka seurasivat Nimrodin neuvoja, hajaantuen ympäri maailmaa, muuttuen tämän päivän ihmiskunnaksi—olisi myös saavutettava yhtenäisyys. Että ristiriita Israelin kansan, joka muodostui yhtenäisyydestä, ja muun ihmiskunnan välillä, joka muodostui seurauksena hajaantumisesta, on tuntuva vielä tänäkin päivänä.

Maanpako

Abrahamin seuraajat, israelilaiset, kävivät läpi monet sisäiset kamppailut. Siitä huolimatta heidän yhtenäisyytensä vallitsi 2000 vuotta ja oli keskeinen tekijä, joka piti heidät yhdessä. Todellakin, keskinäisten konfliktien tarkoitus oli vain vahvistaa rakkautta heidän joukossaan.

Noin 2000 vuotta sitten, heidän egonsa kuitenkin olivat niin voimakkaat, että he eivät pystyneet säilyttämään yhtenäisyyttä. Perusteeton viha ja itsekkyys puhkesi heidän keskuudessaan ja aiheutti maanpaon. Todellakin, Israelin maanpako, enemmän kuin fyysinen maanpako Israelin maasta, on maanpako yhtenäisyydestä. Vieraantuminen Israelin kansan keskuudessa sai heidät hajaantumaan muiden kansojen sekaan.

Palatkaamme nykyaikaan Tänään ihmiskunta on samanlaisessa tilassa kuin mitä antiikin babylonialaiset kokivat: keskinäinen riippuvuus vieraantumisen rinnalla. Koska olemme täysin riippuvaisia ​​toisistamme ​​globaalissa kylässä, Nimrodin ratkaisu hajaantumisesta ei enää ole käytännöllinen. Nyt on käytettävä Abrahamin menetelmää. Siksi juutalaisten, jotka aiemmin toteuttivat Abrahamin menetelmän ja yhtenäistyivät, pitää elvyttää kytköksensä ja opettaa yhteyden menetelmä koko ihmiskunnalle. Ellemme tee sitä omasta tahdostamme, maailman kansat tulevat pakottamaan meidät tekemään niin, voimakeinoin.

Siinä mielessä on mielenkiintoista lukea Ford Motor Companyn perustajan ja pahamaineisen antisemiitin Henry Fordin sanat kirjassaan The International Jew The World’s Foremost Problem (Kansainvälinen Juutalainen – maailman etummainen ongelma): “Yhteiskunnalla on suuri kanne häntä vastaan ​​[Juutalaista], että hänen … tulisi toteuttaa … muinainen ennustus siitä, että hänen kauttaan kaikkien kansakuntien maan päällä tulisi olla siunattuja.”

Antisemitismin juuret

Tuhansien vuosien pyrkimysten jälkeen rakentaa menstyvää ihmisyhteisöä, käyttäen Nimrodin menetelmää, maailman kansat alkavat ymmärtää, että ratkaisu heidän ongelmiinsa ei ole tekninen, ei taloudellinen, eikä liioin sotilaallinen. Alitajuisesti, he kokevat, että ratkaisu löytyy yhtenäisyydestä, että yhteyden menetelmä löytyy Israelin kansan keskuudessa ja siksi he tunnustavat, että he ovat riippuvaisia juutalaisista​​. Tämä saa heidät syyttämään juutalaisia ​​kaikista ongelmista maailmassa, uskomaan, että juutalaiset omistavat avaimen maailman onnellisuuteen.

Todellakin, kun Israelin kansa romahti moraalinsa huippupisteestä, lähimmäisenrakkaudesta, israelin viha kansojen keskuudessa sai alkunsa. Niinmuodoin, antisemitismin kautta, maailman kansakunnat yllyttää meitä paljastamaan yhteyden menetelmän. Rav Kook, ensimmäinen Israelin päärabbi, huomautti tästä seikasta sanoillaan, “Amalek, Hitler, ja niin edelleen, herättävät meidät kohti lunastusta” (Essays on Raiah, Vol. 1).

Mutta israelin kansa on tietämätön siitä, että he pitävät käsissään avainta maailman onnellisuuteen, ja että itse antisemitismin lähde on se, että juutalaiset kantavat sisällään yhteyden menetelmää, avainta onneen, kabbalan viisautta, mutta eivät paljasta sitä muille.

Pakollinen viisauden julkistaminen

Samalla kun maailman vaikeroi kahden vastakkaisen voiman paineen alla—globaalin yhteyden voiman ja egon separaation voiman, putoamme takaisin tilaan, joka vallitsi muinaisessa Babyloniassa ennen sen luhistumista.Tosin tänään emme voi vetäytyä pois rauhoittaaksemme egomme. Ainoa vaihtoehto on työskennellä yhteytemme puolesta, yhtenäisyytemme puolesta. Meiltä vaaditaan, että lisäämme maailmaamme myönteisen voiman, joka tasapainottaa egomme kielteisen voiman.

Israelin kansan, antiikin babylonian jälkeläisten, jotka seurasivat Abrahamia, on pantava toimeen yhteyden viisaus, eli kabbalan viisaus. Heiltä edellytetään näyttämään esimerkkiä koko ihmiskunnalle ja näin ollen tuomaan “valoa kansoille.”

Luonnonlait määräävät, että me kaikki tulemme saavuttamaan yhtenäisyyden tilan. On kuitenkin olemassa kaksi tapaa päästä sinne: 1) maailman kärsimysten, sotien, suuronnettomuuksien, vitsauksien ja luonnonkatastrofien reitti, tai 2) asteittainen egon tasapainottamisen reitti, jonka Abraham istutti seuraajiinsa. Jälkimmäinen on se, jota ehdotamme.

Yhtenäisyys  on ratkaisu

Zoharin kirjassa lukee, että “Rakkaus kannattaa kaiken” (jakso, VaEtchanan). “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on suuri sääntö Toorassa; se on myös muutoksen ydin, jota kabbalan viisaus tarjoaa ihmiskunnalle. Juutalaisen kansan velvollisuus on yhtenäistyä, voidakseen jakaa Abrahamin menetelmän koko ihmiskunnan kanssa.

Rav Yehuda Ashlagin mukaan (Sulam, eli Tikkaiden selitysteoksen laatija Zoharin kirjalle) “Israelin kansan on hankittava pätevyys itselleen ja koko maailman ihmisille … kehittyä kunnes he ottavat omakseen muiden rakastamisen ylevän työn, joka on tikkaat luomisen tarkoitukseen.”

Jos saavutamme tämän, löydämme ratkaisun kaikkiin maailman ongelmiin, antisemitismin hävittäminen mukaan lukien.
[144065]

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed