Yhden Ainoan Ajatuksen Viitekehyksessä

thumbs_laitman_934Kysymys: Jos yritämme seminaarin aikana aikaansaada yhteisen tilan, astua siihen sisään, kytkeytyä pois, kytkeytyä takaisin ja yllättäen mattimyöhäinen liittyy seuraamme, me tunnemme heti epätasapainon.

Vastaus: Ei pitäisi olla epätasapainoa! Meidän pitää heti aivan kuin “niellä” juuri saapunut toveri. Oletetaan, että meitä on yhdeksän ihmistä ja yhtäkkiä on kymmenes, mutta hänestä ei ole häiriötä meille, koska työstämme häntä niin paljon intentiollamme, halullamme, että hän heti aistii yhteyden, jonka annamme hänelle ja on mukana kanssamme.

Ja jos ei, niin kierroksen aikana, mitä hän sanookin tai minne hän meneekin, hänen on aistittava ryhmämme viitekehys ja sitten otettava paikkansa.

Mutta, jotta emme putoaisi tästä tilasta, meidän on nimenomaan ajettava itsemme siihen. Halumme, pyrkimystemme ja jatkuvan esimerkin kautta, myös ulkoisten pyrkimysten, meidän täytyy saada muut ihmiset tuntemaan, että he ovat olemassa niin erityisessä ideologisessa viitekehyksessä, että he eivät voi edes sallia itselleen puhua jostain ulkoisesta. Tämä totaalinen paine jokaiselle meistä täytyy olla hyvin voimakas.
[144153]

Valmisteluista luennolle 1 Pietarin kongressissa 18.9.2014

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed