Elämää Yhtenä Sieluna

Ensin meidän tulee kehittää suhde jota kuvaillaan: ”Älä tee toiselle sellaista mitä itse vihaat”. Sitä seuraa suhde ”Rakasta toista niin kuin itseäsi”. Meidän tulee vain määritellä kuka tuo ”toinen” (toveri) on, kuka ”itse” on ja mitä ”tehdä” tarkoittaa. Se liittyy henkilön tekoihin olennaisina toverille, joiden täytyy saavuttaa konkreettinen muoto tässä maailmassa ja koko ihmiskunnassa.

Lopuksi sellaiset suhteet tulevat avautumaan kaikkien ihmisten välillä, sitä voidaan kutsua Äärettömyyden maailmaksi ja se tulee tarkoittamaan lopullista korjausta (Gmar Tikkun). Tässä sfäärissä, jota kutsutaan Maaksi, näiden elollisten kehojen joukossa, me luomme suhteet joita tullaan kutsumaan ikuiseksi sieluksemme.

Kun saavumme siihen pisteeseen, tulemme löytämään itsemme toisesta maailmasta. Silloin meillä ei enää tule olemaan tarvetta tuntea kaikkea tätä materiaalisuutta ja eroamme havainnoinnistamme. Nytkin materia on olemassa vain havainnoinnissamme; koko todellisuutemme on kuvitteellinen.

Tämä on ainoa syy olemassaolollemme maan päällä. Täällä kaikki tapahtuu.

Ennen Temppelin tuhoutumista, kun ihmiset elivät henkisyydessä, he eivät eläneet eri galaksissa tai ulottuvuudessa, vai mitä? Sisäisesti he elivät kuitenkin eri ulottuvuudessa ja omasivat toisen asenteen. Sen lisäksi tämä maailma, eloton, vegetatiivinen ja elollinen luonto oli olemassa ja kaikki elivät tavallista elämää. Karjaa kasvatettiin, tiloja hoidettiin, lapsia synnytettiin, työtä tehtiin ja veroja maksettiin.

Ihmistenväliset suhteet olivat kuitenkin henkisiä, sillä kaikki elivät keskinäisessä lahjoittamisen ominaisuudessa ja pitivät sitä tilaa yllä parhaansa mukaan. Jokainen oli tärkeä suhteessa kykyynsä lahjoittaa. Madollinen tuomio langetettiin saman periaatteen mukaan, sen perusteella kuinka paljon vahinkoa henkilö oli aiheuttanut yhteiskunnalle ja kuinka äkkiä hänen itsekäs halunsa oli paljastunut.

Näin Israelin kansa, jonka Abraham johdatti ulos Babyloniasta, eli toisen Temppelin tuhoutumiseen asti. Nyt meidän tulee toteuttaa ryhmässä kabbalan viisauden opetukset, eli sen että sisäisten suhteittemme tulisi perustua rakkauteen ja yhtenäistymiseen, jotta voimme elää ”yhtenä sieluna”.

Se ei liity laisinkaan ulkoiseen läheisyyteen. Meidän ei tarvitse syödä samalta lautaselta tai asua samassa talossa ja pitää yhteistä taloutta. On kyse sisäisistä suhteista.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: