Ei Hetkenkään Lepoa

laitman_728_04Kysymys: Kenen täytyy nujertaa ego: minun vai Luojan?

Vastaus: Ei ole merkitystä, mitä muut kertovat sinulle Luojasta. Minun täytyy työskennellä yksin alusta loppuun saakka. Sitten, minulle paljastuvien asioiden mukaan pystyn kertomaan kuinka tämä tarkalleen ottaen tapahtuu: itsestään, tekojeni nojalla vai tietyn Ylemmän Voiman avulla.

Meidän ei pitäisi odottaa mitään tulevaksi ylhäältä. Mitään ei tule. Minun täytyy paljastaa voimillani ja työlläni  jo olemassa oleva kuva.

Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon kaipaan sitä. Olen kuin lapsi, joka kasvaa vain itse haluamalleen asteelle. Minun täytyy lisätä tämä halu itse. Kuvittele vain millaista elämä olisi tuolle lapselle.

Maailmassamme lapsi kehittyy luonnollisesti ja pysymme hädin tuskin heidän perässään. Lapsi juoksee sinne sun tänne ja haluaa aina jotakin. Näin meidänkin pitäisi tehdä henkinen työmme. Muutoin emme kehity ja kasva. Kuitenkin, mitä me teemme sen sijaan. Otamme jatkuvasti “taukoja” ja aikalisiä pysähtyäksemme miettiäksemme ja  asioita halki.

Ottaako lapsi koskaan aikalisää? Ei, hän ei tunne hetkenkään lepoa. Hänen täytyy “saavuttaa” maailma joka hetki.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed