Sisäinen Seinä

Konventiossa saavutimme uuden tuntemuksen, nyt meidän pitää vain kehittää sitä. Koemme että edessämme on seinä, jonka haluamme rikkoa Ylemmän Valon, eli Luojan  avulla. Hän on juuri se mitä olemme vailla. Antakaamme hänen sanoa: ”Menkäämme faaraon tykö”.

Tehdäksemme tämän on tärkeä ymmärtää ja varsinkin hyväksyä se, että rikomme seinän antaaksemme Hänelle nautintoa, itsemme sijasta. Unohdamme kaksi tärkeintä näkökohtaa polkumme varrella:

  1. Ainoa tapa edistyä on Hänen voimansa avulla
  2. Me edistymme ”Luojalle antamisen” suuntaan

Kaikki tämä hämmentää minua. Ajattelen itseäni ”Luojalle antamisen” sijasta. Yritän ylittää Makhsomin omin voimin, enkä Hänen voimin. Näin ollen päämäärä ja toimet ovat yhä lukittuja egoismiini.

Tämä on kuitenkin hyvä tila koska alamme ymmärtää henkisen edistymisen perusperiaatteet. Este ilmestyi eteemme ja meidän pitää tehdä asialle jotain. Se ei tullut siihen itsestään, vaan se sisältää psyykkisen puomin sisällämme. Jos ”tähtäämme” itsemme oikein se tulee katoamaan.

Ajatus Luojan edusta on luontoni vastainen, eikä ystävilläkään ole sitä. Se löytyy juuri yhtenäistymisessämme. Siitä syystä kolme näkökulmaa ovat tärkeitä työssämme:

  1. Olen yhtenäistynyt ryhmään.
  2. Yhdessä ystävien kanssa  minun tulee määritellä oikea pyrkimys, joka auttaa meitä ylittämään Makhsomin: Yhtenäistymällä tuomme esiin Luojan voiman.
  3. Kaikki tämä antaaksemme Hänelle nautintoa, eli saavuttaaksemme yhtenäisyyden Hänen kanssaan.

Yhteisen ja lakkaamattoman välittämisen ja huolen pitää herättää jokaisen. Tämä on keskinäisyys; ryhmä ei ole ystävien kasvot, vaan henkinen yhteisö joka täyttää jokaisen ajatuksilla päämäärästä. Yhtäkkiä alamme ajatella sitä ja haluta sitä. Kun jokainen pyrkii rakentamaan halunsa viivaksi, silloin se leviää ympäri maailmaa ympyröinä, ilman että rajat tai etäisyydet estävät sitä.

Keskinäisyys tarkoitta,  että olen vastuussa koko järjestelmästä johon Luoja minut sijoitti. Jos en pidä kiinni oikeasta ajatuksesta, silloin muutkin ”heitetään ulos” siitä ajatuksesta. Kytkeytymällä pois, lakkaan varustamasta yhteistä organismia.

Voivatko maksa tai munuaiset pitää lomaa?

Tästä syystä pyydän maailman ryhmää aina ajattelemaan luomisen päämäärää, Luojalle antamista. Silloin en kadota kytköstä, missä tahansa olenkin.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed