Kaikki On Suhteellista Tässä Maailmassa

laitman_716_01Kysymys: Artikkelissaan “Kabbalan viisaus ja filosofia”, ”The Wisdom of Kabbalah and Philosophy” Baal HaSulam kirjoittaa:” Vaikka tiede saavuttaa lopullisen kehityksensä, me otamme edelleen huomioon vain aineellisen todellisuuden.”
Minkä “lopullisen kehityksen” tieteen on tarkoitus saavuttaa?

Vastaus: Tiede kehittyy kyseiseen tilaan, kun se sulautuu Kabbalan viisauteen ja tulee osaksi samaa liikettä. Itse asiassa maailma on asetettu nousemaan ja ”pukemaan” ylempi maailma, siitä on tullut sen välttämätön osa, ja se sisältää kaikki tekomme ja ponnistelumme jotka kohdistuvat kaikkeen aineelliseen, tässä fyysisessä maailmassa.

Mikään ei katoa jäljettömiin, koska kaikki kuuluu yhteen maailmankaikkeuteen, yhteen todellisuuteen. Siksi tieteet tulevat myös sulautumaan yhteen ja liittymään Kabbalan viisauteen, ja olemalla näin erottamaton osa sitä. Kabbalan viisaus koskee koko luomakuntaa ja kaikki maailmamme tieteet ovat siinä mukana.

Itse asiassa, ne ovat jo osa sitä, se vain näyttää siltä kuin ne olisivat toisistaan erillään.  Loppujen lopuksi, kaikki maailmamme lait ovat juuri samoja lakeja, jotka määräävät henkisen maailman, vaikkakin vain painettuna meidän itsekkääseen aineellistumiseen, materiaan. Jos tämä materia toimii tarkoituksenaan vastaanottaa “mielihyvää itselleen” Malchut de Malchut tasolla, Assiyan maailmassa, – silloin se johtaa myös vastaaviin lakeihin.

Henkisessä maailmassa, intentio, aie, “minulle itselleni”, koskee ”epäpuhtaita voimia”, (Klipot), jossa ne ovat henkisiä lakeja. Täällä, maailmassamme ne tulevat ulos aineellisina lakeina ja olemme epätietoisia siitä tosiasiasta, että ne perustuvat vain aikomukseen vastaanottaa “mielihyvää vain itseni vuoksi”.

Jos saavutamme lopullisen korjatun tilan (Gmar Tikkun), niin koko fyysinen maailmamme vähitellen mitätöidään ja se liukenee pois. Aistimme sitä yhä vähemmän ja vähemmän ja havaitsemisemme luopuu siitä mitä suurimmassa määrin.

Alamme ymmärtää, miten ohimenevää ja väliaikaista kaikki on. Se on samanlaista kuin miten saamme materian muuttumaan yhdestä tilasta toiseen, kun se muodoissaan palaa alkuperäiseen tilaansa: kovasta ”aineellisesta tilasta” tulee nestettä, ja sitten vähemmän aineellisesta tilasta; kaasua, lopulta muuttuen osaksi täysin aineetonta tilaa: nollaa tai tyhjää.

Kaikki tämä tapahtuu meidän tuntemuksissamme, käsityksessämme. Ja jos meidän havaintokykymme muuttuu, silloin ei ole sijaa tavalliselle fysiikalle, joka pääasiallisesti koskee vain liikkumatonta ainetta, vaikka biologia, eläintiede ja lääketiede tutkivatkin vegetatiivisen ja elollisen tason luontoa.

Yksikään tieteistämme ei nouse näiden tasojen yläpuolelle: liikkumaton, vegetatiivinen ja elollinen. Inhimillisellä tasolla, ei ole “tiedettä” enää sanan varsinaisessa merkityksessä, eli tarkoittaen tätä maailmaa; on vain tallennettu tapahtumasarja elämän kertyneistä havainnoista ja tosiasioita kuten psykologiassa ja psykiatriassa.

Siltä osin kuin luovumme tästä maailmasta tuntemuksissamme, liikkumattomalla – vegetatiivisella ja elollisella tasolla, nämä tasot alkavat “antaa periksi”, nousemalla ja tulemalla mukaan luetuksi inhimillisellä tasolla. Emme enää harjoita käytännössä näitä tieteitä, koska lopetamme tuntemasta kyseisiä ilmiöitä ja emme laske niitä yhtä todellisiksi, kuten näemme ne vielä tänään.

Tämä koko todellisuus on olemassa ainoastaan suhteessa meihin. Jos kaikki ominaisuutemme, sekä aistielimemme muuttuvat, tarkoittaen, että todellisuus, kuten koemme sen nyt näillä havaintoelimillä, – muuttuvat,  niin mitä tiede voi käsitellä tällä puuttuvalla todellisuudella? Kaikki on suhteellista.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: