Opetella Olemaan Aikuinen

laitman_174Kysymys: Jos Valo on absoluuttisin ja täydellisin mielihyvä, niin haluan tutustua siihen paremmin. Miten voisin sen tehdä? Se näyttää tulleen ottamaan minut mukaansa, mutta en ole edes huomannut sitä….

Vastaus: Sinun täytyy vain päättää kumman valitset: Valon, – vai sen mielihyvän, mitä se tuo mukanaan? Jos valitset mielihyvän, se ei toimi.

Ainoastaan alkuvaiheessa Valo herättää sinut tavalla, joka tuo iloa, – jotta voisit kasvaa ja tulla aikuiseksi. Samalla tavalla kuin me kasvatamme lapsia elämässämme. Lapsemme kokevat ja vastaanottavat kaiken kuin itsestään selvyyteenä, ja he varttuvat tiettyyn ikään asti, – kunnes  me sanomme heille: “Hetkinen, sinähän olet nyt aikuinen.” Hän saattaa huutaa ja sanoa vastaan, että hän haluaa jäädä lapseksi ja hänen pitää saada karamelleja ja muuta hyvää; – mutta se ei toimi. Jos vartuit aikuiseksi, sinun tulee tehdä velvollisuutesi, niin armeijassa, kuin työssäsikin, sinun on toimittava kuin aikuinen.

Mitä sitten tarkoittaa olla kypsä? Aikuinen ei voi juosta nautintojen perässä; hänen täytyy toimia antajana, lahjoittajana! Elät yhteiskunnassa ja sinun palveltava kaikkia muita: menet töihin, annat omastasi yhteiskunnalle, ja täten sinulla on oikeus olla olemassa.

Tämä on täsmälleen näin myös henkisessä maailmassa. Aikuinen ei halua pelkästään nauttia; hän pyrkii saavuttamaan ylevämmän ja suuremman tarkoituksen elämässään. Olla kypsä, tarkoittaa tapaa olla lahjoittaja, ja tehdä työtä, – ei mielihyvän vuoksi, – vaan sen lähteen vuoksi.

Tämä on sellainen kanta, jota meiltä odotetaan. Tämä tapahtuu, kun muodostamme yhteyden Valon itsensä kanssa, ei pelkästään siihen, mitä me saamme siltä.

Olemme tällä hetkellä siirtymässä uuteen aikakauteen, jossa Valo ei enää anna meille mielihyvää. Se ei enää lupaa, että meille olisi odotettavissa mukavia asioita edessäpäin , emmekä mekään ryntäile eteenpäin kuvitellen vastaanottavamme uusia nautintoja sen enempää. Koska edessäpäin ei ole enää mitään houkuttelevaa.

Tässä vaiheessa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin siirtyä uuteen paradigmaan: sen sijaan, että jahtaisimme nautintoja, me jäljitämme sen lähdettä. Ja jos emme halua tehdä niin, se vain pahenee. Valo pakottaa meidät tekemään sen tavalla, jolla se leikkaa meidät pois mahdollisuudesta nauttia mistään. Tämän jälkeen alamme kysyä: “Mitä nyt tapahtuu? Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi iloni katosi? Mitä voin tehdä? ”

Alat siis kysyä, – et niinkään mielihyvästä, – vaan pikemminkin sen lähteestä: ”Mihin kaikki ilo on kadonnut? Mitä on tapahtunut sen lähteelle? Mistä ilo yleensä näytti tulevan? Ja niin me kehitymme.

Niin kauan kuin pidämme yllä vain mielihyvän vastaanottamista, me emme kysy sen lähdettä. Mutta, heti kun emme saa nautintoa tässä hetkessä ja emme usko saavamme sitä tulevaisuudessakaan, siitä tulee ongelma. Alamme etsimään niitä asioita joista sen piti tulla: “Mutta miksi se ei tule? Mitä siellä on tapahtunut? ”

Tässä vaiheessa alan nähdä, että mikäli haluan saavuttaa mielihyvää, minun täytyy päästä lähemmäksi sen lähdettä. Ja saavuttaakseni sen, minun on korvattava omat haluni – lahjoittamisen haluksi.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: