Aseistamaton, Eikä Ollenkaan Vaarallinen

Kysymys: Kun on kyse uuden järjestelmän rakentamisesta, riskitekijät, jotka syntyvät rakentamisen aikana on otettava huomioon. Kohtaammeko nämä riskitekijät rakentaessamme integroitua yhteiskuntaa?

Vastaus: Mielestäni käytännössä sellaista vaaraa ei ole, koska henkilö alkaa saavuttaa  suuremman ja suuremman aistimuksen siitä mitä on olla yksi, yhtenäinen kokonaisuus ympäristönsä kanssa. Henkilö saavuttaa tunteen turvallisuudesta, ystävällisyydestä, hyväntahtoisuudesta ja  yhtenäisyydestä, ja ahdistuneisuus katoaa—lyhyesti sanottuna hän aistii kaikki nuo positiiviset ominaisuudet, joita hän tarvitsee, joita hän vain tunsi äitinsä sylissä. Nyt hän kokee nämä asiat ollessaan ympäröivän yhteiskunnan  syleilyssä. Ei ole mukavampaa olotilaan kuin se.

Emme ole tottuneet tähän olotilaan. Emme voi sietää sitä, koska se on liian makea ja liian vieras meille. Meidän pitää tottua siihen. Mutta kaiken kaikkiaan henkilö saa tuntea sisäisen painottomuuden.

On mahdollista, että jotkut ihmiset kokevat epämukavia mielentiloja, koska he ovat tottuneet olemaan jatkuvien jännitteiden tilassa  valmiina hyökkäämään ja tappamaan. Tässä kuitenkin olet menossa rentoutumisen suuntaan, osoittaaksesi muille, että olet aseeton ja että olet valmis syleilemään heitä. Tämä ei ole helppoa. Sanoisin, että tästä löytyy elementti psykologista draamaa, vallankumousta ja sisäistä   kaksijakoisuutta. Mutta kaiken kaikkiaan, en näe, että ihmisillä on paljon ongelmia sen kanssa. Näiden asioiden yli voidaan päästä ja vähitellen ne ratkaistaan.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed