Rukous Saavuttamattomalle

Ero tekojemme välillä on vain se johtavatko ne Luojan tykö, vai ei. Emme voi paljastaa Luojaa, jos kaikki ei ole ensin kytkeytyneinä, yhteydessä ilman mitään eroja, yleisen hyvinvoinniksi.

Haluan tuntea, ettei minua enää ole yksilönä, minä vain teen näitä toimintoja ja unohdan itseni. En edes näe tai tiedä mitä olen tehnyt. En tarvitse sitä, koska muuten voin alkaa nauttia ansioistani ja etsiä keinoja oikeuttaa itseni.

Tämä heijastaa sitä mitä lahjoittaminen jossain määrin on. Tietenkin on mahdotonta saavuttaa tällaisia ​​ominaisuuksia. Kun me selvennämme sitä enemmän itsellemme, huomaamme, että tämä on saavuttamatonta ja vähitellen alamme ymmärtää, että se on tullut meille jostain ulkopuolelta.

Mitä enemmän yritämme, sitä paremmin näemme, että emme kykene tekemään sitä ja niin meille  selviää, että vain ylempi voima voi meitä auttaa, jotakin epätodellista. Sitten vaadimme, että sen pitää tapahtua. Silloin on kyse rukouksesta.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed