Syötti Itsekkyydelle

Kysymys: Jos minä olen pelkkä halu vastaanottaa, voinko silloin haluta tehdä yhtään mitään epäitsekkäästi Luojan hyväksi?

Vastaus: En voi. Olen vain valmis tekemään sellaista joka antaa halulleni nautinnon. Tämä on luontoni enkä pysty pääsemään eroon siitä omine voimineni. Toimin vain kun siitä on itselleni hyötyä. Sellaiseksi Luoja minut loi, eikä sille voi mitään.

Kabbalan kielellä tätä kutsutaan ”täksi maailmaksi”. Mutta on olemassa myös toisenlainen olomuoto, ”tuleva maailma” tai ”ylempi maailma” jossa tulen oleilemaan jos en tee laskelmiani itsekkään nautinnonhalun perusteella, vaan altruistisen (epäitsekkään) antamisen/lahjoittamisen halun perusteella.

Minulla ei kuitenkaan ole sitä halua, enkä edes halua sen ilmaantuvan! Se on totta, mutta apua on tarjolla:

  1. Sydämen pisteesi on herännyt ja alat ajatella sitä.
  2. Sinut johdatetaan ryhmään, jossa voit voimistua tovereiden avulla.
  3. Sinulle tarjotaan kirjat sekä opettaja, jotka seuraavat sinua henkisellä polullasi, jos niin tahdot.

Sillä tavalla sinut varustetaan kaikilla tarpeellisilla välineillä ja selityksillä sille tosiasialle että sinun oman luontosi lisäksi on olemassa ylempi luonto, Luojan luonto, joka toimii antamisen laskelmoinnin perusteella. Alku on selvä: Sinulla on kipinä, ympäristö ja kirjat. Tämä on alkupiste, ”siemennesteen pisara” josta voit kehittää tulevan itsesi.

Kaikki muut olosuhteet riippuvat sinusta. Pallo on sinulla. Jos käytät välineesi oikein, silloin saavutat toisen luonnon. Sillä välin saat selityksen siitä että tämä on sinulle suotuisaa, että tulet voimaan ”siellä” paljon paremmin, että siellä saat iankaikkisuuden, voitonjuhlan, täydellisyyden jne. Saat selityksen jonka itsekkyytesi ymmärtää.

Henkinen maailma ei kuitenkaan paljastu senhetkisessä halussasi, sillä se muuttuu prosessissa. Tämä muistuttaa sitä miten lapsi meidän maailmassamme kasvatetaan ”lupauksilla”. ”Jos luet kirjan saat jalkapallon”, sanon lapselleni. Hän avaa kirjan siinä toivossa että saa pallon, mutta lukiessaan hän muuttuu ja huomaa ettei enää tarvitse palloa, vaan polkupyörän.

Nieltyään ”syötin” henkilö siirtyy tietämättään kehityksen polulle ja alkaa lisääntyvästi vaatimaan yhä ”edistyksellisemmän” palkkion, vaikkei vielä edes erota lopullista päämäärää. Meidänkin tulisi saada hämilleen itsekkyytemme kyseisellä tavalla osallistuaksemme ryhmän elämään ja vähitellen tullaksemme  korkeamman olotilan ”täyttämiksi”.

Meistä pitää tulla itsekkyytemme  ”huijaamisen” mestareita. Ihminen tässä maailmassa on älykäs eläin ja meidän tulee käyttää itsekkyyttä (egoa), heittämällä sille syötin, jotta se auttaa meitä polullamme koko matkan, kunnes astumme henkiseen maailmaan.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed