Ainoa Syy Katumukselle

Aluksi laskemme kaikki paheemme ja hyveemme omaksi ansioksemme. Kun henkilössä paljastuu kielteinen ominaisuus, joka on sietämätön, hän alkaa pahoitella menneitä tai nykyisiä tekojaan. Erityisesti hän pahoittelee menneisyyttä, joko lähellä tai kauempana olevaa. Kuitenkin, tämän takia hän ei madalla itseään, se ei tee hänestä nöyrää, vaikka se voi hänestä tuntua siltä.

Sen sijaan että hän pahoittelee menneisyyttään, hänen on päätettävä tämän katumuksen tunteen yläpuolella, jonka Luoja on hänelle antanut, että ei ole toista Luojan lisäksi. Loppujen lopuksi kaikki mikä tapahtui aiemmin tehtiin Luoja toimesta. Ja ihmisellä ei ole syytä katua.

Päinvastoin, hänen pitää antaa periksi itsekeskeisille tunteilleen, oletettaen, että hän nyt on oikeamielinen henkilö, jos hän katuu pahoja tekojaan, huonoa asennettaan toista kohtaan, virheitään, heikkouttaan ja vihaansa. Loppujen lopuksi Luoja järjesti kaiken tällä tavalla ja juuri Hän osoittaa ihmiselle, että tämä ei kykene yhdistämään kaikkia näitä tapahtumia Luojaan.

Siksi henkilön on kaduttava, ei menneisyyttä tai tapahtumia, vaan sitä, ettei tällä hetkellä kykene laskemaan kaikkea Luojan ansioksi. Ja jos näin on, niin missä silloin ihmisen nöyryys sijaitsee? Ei siinä, että hän kerran oli huono, vaan siinä, että hän ei voi määrittää koko havaintokykynsä yläpuolella, ettei Luojan lisäksi ole toista. Siinä hänen alhaisuutensa ja heikkoutensa sijaitsee.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed