Luoja, Faarao Ja Minä Heidän Välissään

Kysymys: Mikä ero on pahuuden oivaltamisella, eli haluttomuudella yhtenäistyä muiden kanssa, josta kabbalistit kirjoittavat ja pahuudella jonka tavallinen ihminen tuntee maailmassamme?

Vastaus: Saavuttaaksesi henkisen pahuuden tuntemuksen, sinun pitää uurastaa paljon, sillä henkinen pahuus paljastuu meille vasta Makhsomin (sisäisen seinän murtamisen) jälkeen. Enne sitä ”taipumusta pahuuteen” (Jetzer Ra) ei ole. Tällä hetkellä sinussa ei ole egoa, niin kuin ei ole torakassakaan.

Taipumus pahuuteen (Jetzer Ra) on voima joka avoimesti vastustaa Luojaa; se on Faarao. Se paljastuu kun haluat kaikkine voiminesi yhtenäistyä Luojan ja muiden sielujen kanssa, mutta havaitset että todellisuudessa  tämä on sinulle inhottavaa ja se torjuu sinut. Faarao seisoo Luojaa vastatusten, Jetzer Ra hyvyyttä vastatusten.

Molemmat löytyvät sisältäsi ja paljastuvat vain toinen toistaan vastatusten! Yhtä ei ole ilman toista.

Toisaalta se, että halutessasi edistyä henkisesti koet pahan tuntemuksen, ei ole henkisen pahuuden oivaltaminen. Maailmassa on kosolti ihmisiä jotka voivat paljon huonommin. Sinusta ehkä tuntuu siltä että tämä on henkinen huolenaihe, kun et vielä näe henkistä maailmaa etkä ymmärrä sitä, mutta itse asiassa tämä kaikki tapahtuu edelleen itsekkyytesi (egosi) sisällä.

Tämä ei kuitenkaan ole tavallisen kuluttajan itsekkyyttä, vaan kärsimystä joka johtuu kyvyttömyydestäsi yhtenäistyä muiden kanssa, hylkiminen ja haluttomuus edes ajatella tätä, halun puute korjata itsesi. Henkisyys vaikuttaa sinusta vielä houkuttelevalta itsekkyydellesi. Tämä on jo valmistautumisen jakso ennen henkiseen maailmaan astumista ja sinulla ei vielä ole oikeita henkisiä mielikuvia ja käsitteitä. Mitkään niistä eivät vielä ole henkisyyttä. Henkisyys voi vain olla Luojan Itsensä ”puolesta” tai Häntä ”vastaan”, Hänen hyväkseen tai minun itseni hyväksi. Mutta minun tulee olla Häntä vastaan!

Henkisyys ei ole Faarao, eikä Luoja. Minä olen heidän välissään Klipat Nogassa jossa valitsen: hyvyyden tai pahuuden, Luojan ”puolesta” tai Häntä ”vastaan”.

Siinä kaikki! Ympäröivä maailmamme ei ole olemassa henkisyydessä. Meidän todellisuutemme on epätodellinen; elämme kuvitteellisessa maailmassa. Liikkumaton, vegetatiivinen, elollinen ja inhimillinen taso tässä maailmassa on oikeastaan olemassa vain itsekkään/egoistisen halumme sisällä.

Miksi maailmamme on kuvitteellinen? Siitä syystä että sillä ei ole mitään kytköstä Luojaan! Se elää pienen Valon kipinän avulla joka jotenkin elvyttää sen. Siksi täällä ei ole hyvyyttä eikä pahuutta.

Pahuuden tuntemus sinussa johtuu vain elollisen, itsekkään täyttymyksen puutteesta. Kaikki suuret ajatuksesi, halusi, kuvitelmasi ja unelmasi ovat kehittyneen, ylimitoitetun egosi oikkuja, joka vaati mitä ikinä haluaakin ja pakottaa sinut kärsimään.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed