Tarpeetonta Kärsimystä

Jotkut ihmiset luulevat että Luojan voi saavuttaa kärsimyksen kautta, kiduttamalla itseään. Luoja ei tarvitse kärsimystämme eikä Hän lähetä niitä meille. Tunnemme ne, koska luotujen luonteen mukaisesti Valo ja halu ovat vastakkaisia toisiinsa nähden. Tämän vastakohtaisuuden paljastuessa henkilön täytyy ymmärtää että tämä tunne on annettu hänelle vain sen vuoksi että henkilö nousisi sen yläpuolelle. Se on vain merkki, jotta tuntisimme vastakohtaisuutemme ja eromme Luojasta.

Meidän tulisi ensinnäkin olla kiitollisia noista merkeistä ja siirtyä pois siitä katkeruudesta niin pian kuin mahdollista. Loppujen lopuksi, halusimme tai emme, tietoisesti tai tiedottomasti syytämme Luojaa, kaikkien näiden tapahtumien lähdettä näiden epämiellyttävien tapahtumien kautta. Näin ollen löydän itseni vastakohtaisena ja erkaantuneena Hänestä. Tätä kutsutaan synniksi.

Meidän tulee pyrkiä kevyempien tunteiden suuntaan, kohti läheisyyttä Luojan kanssa. Henkilön kärsimyksen etsintä tulee ylpeydestä. Hän olettaa olevansa palkittu ja nostettu kärsimyksestä. Tämä juontaa juurensa koko todellisuuden järjestelmän väärinymmärryksestä.

Luojaa kutsutaan hyväksi joka tekee hyvää ja Hän myös toivoo sitä meille. Luotujen tarkoitus on vastaanottaa mielihyvää ja Luoja loi luodut ilahduttaakseen heitä. Jos tunnet joskus jotain epämiellyttävää, sinun tulisi käyttää tätä tunnetta siityäksesi eteen päin ja oikeuttaaksesi Luojan pysymällä ehdottoman hyvässä tilassa.

Emme voi suudella ja rakastaa meitä lyövää keppiä; se on vilpillistä ja tekopyhää. Jos henkilö työskentelee oikealla tavalla, hän kohoaa ympäristön avulla ja uusii arvojensa skaalan, sillä hän arvostaa lahjoitamisen ominaisuutta enemmän ja enemmän joka kerta. Hän käyttää jokaisen hetken; siellä missä on kohoamisen mahdollisuus, hän näkee ettei ole saavuttanut vielä täydellisyyden aistimusta; hän on vangittuna Luojan ehdottoman hyvään lahjoittamiseen. Hän (henkilö) ei rauhoitu hetkeksikään, sillä hänen päämääränsä on antaa mielihyvää Luojalle omista hyvistä ja huonoista aistimuksista huolimatta. Hän edistyy käyttämällä hyviä ja huonoja vaikutelmia löytääkseen mitä muuta voitaisiin parantaa lahjoittamisen saavuttamiseksi.

Joten henkilö jatkaa etenemistä kohoten pimeyden ja epämiellyttävien tunteiden yläpuolelle joka kerta niiden ilmentyessä. Ne  osoittavat henkilön eron ja yhteneväisyyden puuteen Luojaan. Näin ollen henkilö on kiitolinen kaikista näistä löydöksistä; nämä ovat hänessä paljastuneita syntejä, jotka hän voi ylittää ja saavuttaa yhtäläisyyden Luojan kanssa.

Sen jälkeen kaikki paljastunut pahuus muuttuu siunaukseksi, lahjaksi. Henkilö vastaanottaa pimeyden ilolla valmistautuen siihen etukäteen oikeanlaisessa ympäristössä.  Pimeys tulee paljastumaan joka hetki hänen aisteissaa ja mielessään. Hän etsii jotain mitä ei ole vielä korjattu.

Henkilö ei etsi kärsimystä; hän etsii mustia yksityiskohtia todellisuudestaan korjatakseen ne. Hän valmistautui tulemaan korjatuksi etukäteen eikä hän kärsi turhaan, se olisi hölmä.

Tämä on täysin erilainen laskelma kaikesta ihmiselle tässä maailmassa tapahtuvista ilmiöistä. Hän näkee kaiken keinona kohtoa häiriötekijöiden yläpuolelle sulautuaksen Luojaan. Tämä tarkoittaa että henkilö on kiipeämässä Luojan vuorelle. Tällä matkalla hän varoo yhdenkään epämiellyttävän tunteen kestävän liian kauaa ja pyrkii kohoamaan niiden yläpuolelle sen tärkeyden vuoksi. Henkilö aistii tämän nousun merkkinä tai ponnahdulautana, mahdollisuutena oikeuttaa Luoja kohoten tämän tuntee yläpuolelle kohti lahjoittamista. Tämä riippuu määränpään tärkeydestä ja Luojan suuruudesta. Silloin henkilö tulee arvostamaan suuresti keinoja, jotka paljastuivat hänelle vastakkaisella tavalla, negatiivisessa muodossa, antaen henkilölle mahdollisuuden rakentaa itseään.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: