Henkinen Kehittyminen: Sikiöstä Ihmiseksi

Talmud Eser Sefirot, Volyymi 3, Luku 8: Aika ja paikka henkisyydessä tarkoittaa muodon uudistumista. Koska Partzuf kasvaa vain yhtenäistymisen paljoudessa (Zivugim) ja toisistaan eroavien Valojen siirtymisissä, rakentaen sen yhteen, sitä kutsutaan ”raskauden kuukausiksi” tai sikiön kehityksen kuukausiksi, joka voi kestää 7, 9 tai 12 kuukautta, riippuen Valon määrästä joka vaaditaan sen muodostamiseksi.

Me tutkimme muutoksia jotka tapahtuvat ”halulle nauttia” ja laskemme näiden muutosten tai uudistumisten määrän, joita kutsutaan ”kuukausiksi” (Hodesh, eli kuukausi perustuu heprean sanaan Hadash, eli uusi/uudistuminen). Henkisyydessä ei ole aikaa. Aika määräytyy määrästä muutoksia joita olemme käyneet läpi, eikä kellon viisareiden liikkeestä tai jonkin muun ulkoisen tekijän muutoksista. Niin paljon kuin itse muutun, niin paljon aikaa on myös kulunut. Näin aika määritellään henkisyydessä.

Näin ollen sikiön kehityksen jakso tarkoittaa sitä että minä käyn läpi vaiheen (olotilan) toisensa jälkeen (”käydä läpi” on hepreaksi over ja perustuu sanaan ibur / ubar, eli sikiö). Minun tulee käydä läpi määrätty määrä muutoksia siirtyäkseni sikiön kehityksestä Ylemmässä Ainoassa kehitykseen Hänen ulkopuolellaan.

Nyt olen myös Ylemmässä Ainoassa ja Hän kehittää minua. Tämän kehitysprosessin aikana minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään vaikutusvaltaa muutoksiin joita käyn läpi. Minut pakotetaan muuttamaan viettini ja voimat jotka koen kärsimyksenä ja siten käymään läpi muutokset vastoin tahtoani.

Toinen vaihe saapuu: Alan aistia että kaiken takana on jokin peruste, että se on ehdottoman tarpeellinen ja että on olemassa Ylempi Ainoa joka aiheuttaa minussa kaikki nämä muutokset ja toivoo että alkaisin päästä jyvälle hallitsemisen järjestelmästä, syyn ja seurauksen kehitysvaiheista, koko polun alkupisteestä ja päämäärästä. Samalla tavalla kuin koko maailman herääminen alkaa aikakaudellamme.

Tämän jälkeen saavutamme oivalluksen että meidän tulee itse herättää nämä muutokset itsessämme. Määrätystä vaiheesta eteenpäin Ylempi Ainoa ei missään kohtaa muuta meitä pakottamalla meitä muuttumaan. Nyt Ylempi Ainoa vain lisää meille Valon määrää, jonka hahmotamme pahuutena. Tämä ei kuitenkaan mahdollista kehittymistämme, vaan antaa meidän oivaltaa että meidän täytyy vaatia kehitystä Ylemmältä Ainoalta. Joten meidän tulee nyt itse osallistua kehitykseen ja vaatia sitä.

Ylempi Ainoa ei pakota minua tekemään itse toimenpidettä, vaan pyytämään että Ylempi Ainoa hoitaa sen puolestani. Pyyntöni tulee olla keskikohdassa. Sillä nyt tämä pyyntö voidaan ilmaista rukouksena joka perustuu pahaan oloon.

Sen jälkeen kehityn taas ja minulta edellytetään että tämä rukous perustuu hyvyyden oivallukseen, ymmärtäessäni että tämä kaikki on omaksi parhaakseni. Vaikka aistimuksissani koen pahaa oloa, ymmärrän jo että tämä edistää kehitystäni, koska minun tulee kohottautua seuraavalle tasolle. Silloin Ylempi Ainoa ei enää vaadi minulta rukousta, vaan yhteistyötä kehittymisessä. Tätä kutsutaan kumppanuudeksi.

Sen jälkeen saavutan vaiheen jossa Ylempi Ainoa ei havahduta minua enää ollenkaan, vaan minun tulee itse etsiä tilaisuutta havahtua sisässäni, käyttäen ympäristöä. Minun pitää havahduttaa Ylempi Ainoa jotta Hän havahduttaisi minut, ja hyväksyä Hänen toimenpiteensä ja kertoa Hänelle tarkalleen miten toimia. Aivan kuin ymmärtäisin ja valitsisin parhaimman toimenpiteen muodon itse ja sitten Ylempi Ainoa toteuttaa sen.

Lopussa saavutan vaiheen jossa itse annan käskyt Ylemmälle Ainoalle. Polun alkupisteessä Hän loi minulle tietämättäni kaikki toimenpiteet alusta loppuun. En tiennyt kuka minua ohjaa, mitä Hän tekee ja missä itse olen. Polun loppupisteessä  määrään kaiken itse alusta loppuun käyttäen Ylemmän Ainoan voimaa.

Koko polkumme perustuu siihen että saavutamme aina suuremman itsenäisyyden ja omavaraisuuden ja muutumme aina enemmän Ylemmän Ainoan kaltaiseksi.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: