Viimeistä Luentoa Ei Voi Koskaan Olla

Olemme tehneet runsaasti valmisteluja. Meillä oli suuret toiveet ja odotukset ja olimme mahtavassa syleilyssä konvention kolmena päivänä. Kaikki tämä jatkuu ja tulee jatkumaan.

Silti joukossamme on vielä ihmisiä, jotka pitävät tätä luentoa viimeisenä. Mutta emmekö jatka tapaamisiamme päivittäisillä luennoillamme jo huomenna? Tästä syystä ensimmäistä tai viimeistä luentoa ei ole, vaan jatkuva kehityksemme ketju.

Vain kun saavutamme yhä vahvemman kytköksen tapaamistemme aikana, meidän pitää pyyhkiä pois saavutettu kytkös, hajottamatta lämpöä, jonka olemme saavuttaneet ja joka vallitsee keskuudessamme. Meidän täytyy pyrkiä kohti aina suurempaa upotuksen, vastavuoroisuuden, yhtenäisyyden, yhteisen syleilyn tuntemusta tuossa lämmön pilvessä ja jatkaa sitä elämässä.

Kun putoamisia ilmaantuu, kytkemme ne samaan syleilyyn, tehden siitä vahvemman kuin mitä se oli konvention aikana. Loppujen lopuksi kahden voiman pitää osallistua henkiseen syntymään: On olemassa voima joka muokkaa, hillitsee meitä sekä voima joka puskee meitä ulos uuteen maailmaan. Emme tule syntymään ilman näiden voimien taistelua meissä.

Tästä syystä meidän pitää tottua rakkauden ja ristiriidan tuntemukseen. Etääntyminen ja yhtenäistyminen ilmaantuu meissä samanaikaisesti. Henkisen syntymän koemme niiden välillä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed