Tarkoituksellinen Rakkaus Kitkerälle Hedelmälle

Kuvittele tilasi olevan samanlainen kuin se, kun antaisit lapsillesi jotain joka maistuu pahalle, mutta tietäisit sen olevan hyväksi. He eivät ymmärrä sitä ollenkaan eivätkä halua hyväksyä sitä. Samalla tavalla meidän täytyy syödä hyvin kitkerä hedelmä ja nauttia siitä samanaikaisesti. Kuinka voin nauttia kitkeryydestä? Se on kuin sitruuna joka maistuu sussani karvaalta jo pelkästään katsomalla.

On ruokaa, jota syömme vain nostaaksemme makeuden tasoa; jotain hyvin hapanta, suolaista tai kitkerää. Lisäämme ainesosia laimentamaan makua vähän ja sitten koemme maun sen vastakkaiselta puolelta, kuten ” Valon hyöty pimeydessä” Valo on makeutusaine vastaanottamisen halullemme.

Tässä on kuitenkin kyse muutoksesta kohti epäitsekästä rakkautta, kitkerää hedelmää. Torjun sen oman luontoni mukaisesti, enkä tunne siinä minkäänlaista erikoista suuruutta. Minun täytyy kehittää halu sitä kohtaan, jotta kehitän ja kasvatan jatkuvasti aspiraatiotani kohti tätä kitkerää ja epämiellyttävän tuskaista hedelmää samanaikaisesti kasvavan makeudenhaluni kanssa. Onko tämä todella mahdollista?

Tämä on kuitenkin välttämätöntä jotta pääsisimme pois animaaliselta tasolta, jossa kehitymme egoismin vaikutuksen mukaisesti, tavoitellen mielihyvää. Todellisuudessa eläimet eivät oikeasti etsi mielihyvää; ne toimivat yksinkertaisesti vaistojensa mukaan.

Ihminen sen sijaan kohoaa animaalisen tason yläpuolelle ja saavuttaa haluja henkisyyteen, joten hän investoi uusiin, lisättyihin haluihin. Hänen halunsa vastaanottaa mielihyvää kasvaa paljon enemmän kuin tavallisen eläimen vastaanottamisen halu, eläimen joka elää elämänsä kehittymättä, kuten on kirjoitettu ” Yhden päivä ikäinen vasikka on jo härkä.”

Koska kehitymme tässä maailmassa, etsimme suurempaa mielihyvää. Egomme kasvaa jatkuvasti ja luo itselleen jatkuvasti uusia halun lähteitä. Näin kasvamme ulos animaaliselta tasolta ja kehitymme valtaviksi pedoiksi.

Sen jälkeen muuntaudumme täysin uudelle-ihmisen tasolle ja ensimmäinen asia mikä täällä tapahtuu on egoistisen halun täyttämisen katoaminen. Ryhdymme tuntemaan että elämä ei enää tyydytä meitä: Kaikesta tulee mitäänsanomatonta ja mautonta. Henkilö masentuu ja ryhtyy miettimään elämänsä tarkoitusta.

Monet ihmiset tuntevat jo näin tänä päivänä. Egoistisen kehityksen taso on tulossa päätökseensä, emmekä pyri enää kuvittelemaan sen makeampia ja houkuttelevampia hedelmiä. Kyseenalaistamme sen tarkoituksen! Tämä on seuraava taso.

Tällöin tunnemme että tarkoitus on kitkerä. Huomamme, että jos pyrimme näkemään tarkoituksen ja todella paljastamaan sen, pystymme tekemään sen vain seuraavalla asteella, joka on vastakkainen siihen millä olen tällä hetkellä. Minun täytyy kehittää halu erittäin kitkerälle hedelmälle.

Kaiken saamani makean jälkeen; jäätelön, karamellien ja leivonnaisten, minun täytyy haluta jotain, joka tuottaa kipua, heikkoutta, katkeruutta ja kitkeryyttä suussani. Tämä hedelmä on niin vastenmielinen, että luontoni ei salli mun tulla edes lähelle sitä.

Ainoa asia joka tässä tilanteessa voidaan tehdä, on kohottaa se tärkeyttä. Kaikkien täytyy kertoa minulle sen hyödyistä, vaikka se tuntuu minusta vastenmieliseltä. Tämä tärkeys voi kehittyä ympäristön kautta, joka vakuuttaa minulle tämän kitkerän hedelmän arvoa, hedelmän joka kuvottaa minua niin plajon etten voi edes katsoa sitä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed