7 Biljoonaa Maailmaa

laitman_178Olemme niin totaalisessa salauksen tilassa, ettemme edes tunne sitä. Havaitsemme todellisuuden vain sisällämme ja kaikki kokemamme on egoistisen halumme sisällä olevia vaikutuksia, havaintoja jotka eivät itse asiassa ole olemassa lainkaan.

Henkisyyden maailmassa ei ole havaintoa nauttimisen halusta joka vastaanottaa vain itseään varten. Jos halu on suunnattu (henkilöä) itseään kohti, se ei voi ottaa vastaan mitään ja näin ollen se pysyy pimeydessä. Egoistinen halumme sen sijaan on niin alhaisella perustasolla, että pystymme tuntemaan siinä jonkinlaista todellisuudentuntua, se on kuin painojälki joka näyttää meistä todellisuudelta.

Kun ryhdymme kehittymään ja saavuttamaan suurempia haluja ja pyrkimyksiä lahjoittamisen suuntaan, silloin ryhdymme aistimaan ylempää järjestelmää. Ennen kuin se tapahtuu, jokainen meistä on kuin tajuton henkilö harhakuvissaan. Kuten henkilö joka tuntee jonkinlaisen kuvitteellisen maailman jossa kokee olevansa. Aivan kuten joku joka  on vaipunut koomaan ja näkee erinäisten mielikuvien laukkaavan päässään, kuten meille käy joksus unissamme.

Kun heräämme ja palaamme tajuihimme, halumme on jo seuraavalla asteella ja sillä on lahjoittamisen pyrkimys. Näin ollen tulemme tietoisiksi siitä, että tunnemme kaikki halumme sisällämme ja että mitään ei ole olemassa sen ulkopuolella. Kaikki se mikä näytti meistä aikaisemmin ulkopuoliselta oli myös havainto sisäisestä vastaanottamisen halustamme. Saavutamme henkisyyden maailman myös vastaanottamisen halussa. Luonnon liikkumaton-, kasvi- ja eläintaso, kaikki ihmiset, koko tämä suuri maailma ja kaikki mitä siellä tapahtuu ovat kaiken kaikkiaan minun vastaanottamisen haluni jonka vuoksi koen että maailma muuttuu.

Löydän toiset sielut, tarkoittaen vieraat halut,jotta voin liittää ne itseeni pyrkimyksenäni lahjoittaminen. Ne tulevat osaksi minua ja auttavat minua mittaamaan omaa lahjoittamisen haluani.

Minut pidetään “sumussa” tarkoituksella, jotten voisi tuntea toisia kun pyrin tuomaan ne lähemmäs minua ja tuntemaan ne erottamattomana osana itseäni. Jos pyrin tuomaan lähemmäs itseäni kaiken sen, mikä näyttää minusta ulkoiselta todellisudelta, pystyn korjaamaan lahjoitamisen astiani.

Se laajuus johon tuon kaikki halut yhteen; liikkumattoman, vegetatiivisen, animaalisen ja puhuvan tason laajuus ja yhdistän ne yhdeksi kokonaisuudeksi, yhdeksi organismiksi joka koostuu “aivoista- luista- janteista- liha(ksi)sta-ihosta” (Moach-Atzamot-Gidin-Basar-Orh) tai “juuresta- sielusta-ruumiista-vaatteista-kamareista”(Shoresh-Neshama-Guf-Levush-Heichal) on minun mittani siitä, lähestynkö totuutta vai en. Todellakin, ei ole ketään muuta kuin minä. Minä, joka tunnen koko todellisuuden sisälläni ja näin ollen rakennan astian jossa voin havaita Luojan.

Minun täytyy tuoda kaikki osat yhteen kunnes niistä tulee kuin “yksi ihminen ja yksi sydän”  ja kaikki ihmiset jotka koin vieraina tulevat osaksi sieluani.

Näin ollen jokainen edistyy häiritsemättä ketään. Jokainen meistä rakentaa maailmansa omalle kerrokselleen, omalle otokselleen, saavuttaen sen omana maailmanaan. Luoja täyttää tämän maailman, joka tarkoittaa sitä, että henkilö on adheesiossa Valon, Luojan kanssa joka täyttää hänet.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: