Jokainen Kykyjensä Mukaan Ja Iankaikkisuutta Kaikille

On kirjoitettu ”hän ahersi ja löysi”. Tietämättä mitä lahjoittamisen ominaisuus on, henkilö yrittää kaikin mahdollisin tavoin saavuttaa sen — ja hän saavuttaa. Silloin henkilö näkee, että se oli todellinen ”löytö”, sillä hän ei tiennyt mitä hän tavoittei tai mitä hän etsi. Yllättäen hänelle paljastuu, että on löytänyt jotakin todella erikoista!

Jos hän olisi tietänyt etukäteen, hän ei olisi ponnistellut edes hetken vertaa, sillä hän olisi ollut kykenemätön tavoittelemaan sitä. Niin päinvastaista se on sille mitä hän kuvitteli etukäteen. Etukäteen hänestä tuntui, että hän ajattelee lahjoittamista, silti hän vielä ajatteli sitä miten vastaanottaa, miten hyötyä, voittaa ja täyttää itsensä. Hän kertakaikkiaan kutsui sitä lahjoittamiseksi.

Silti, suorittamalla harhaanjohtavia toimintoja, jopa ilman sopivaa intentiota, hän kasvoi. Kaikki tämä johtuen järjestelmästä, joka levittää Äärettömyyden maailman meidän maailmaamme ja valmistelee kaiken tarvittavan, jotta voimme palata sinne. Tämä järjestelmä lähetti meille henkisten askelmien ”tikkaat”, jossa jokainen ylempi aste on upotettuna alempaan asteeseen. Näin, jopa toimiessamme omaksi hyväksemme (Lo Lishma) voimme saavuttaa lahjoittamisen (Lishma).

Erityisesti löytämällä itsensä pimeydestä, henkilö voi tarrautua ylempään ainoaan. Loppujen lopuksi hän ei tiedä mihin tarrautua kunnes ylempi ainoa paljastaa lahjoittamisen voimat hänelle. Silloin alempana olevalle paljastuu, että hän on kytköksessä ylempään ainoaan.

Toisin sanoen, kaikki mitä meiltä pyydetään on, että ponnistelemme siinä määrin kun on mahdollista. Näin meidän ei tarvitse pelätä, että olemme niin kaukana henkisyydestä, että emme ymmärrä mitään siitä ja olemme kykenemättömiä tekemään mitään. On kirjoitettu, ”Henkilö ei opi järjellä”. Koko järjestelmä on rakennettu sillä tavalla, että jokainen henkilö, kaikkine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen, jotka hänellä on syntymästä, voi saavuttaa lahjoittamisen, tarkoittaen Luojan laadun ja luomisen tarkoituksen.

Jokaiselle annetaan oma reittinsä, paikka, jossa voi ponnistella ja mahdollisuuden saavuttaa adheesio Luojan kanssa. Ketään ei vapauteta tästä työstä. Siitä syystä jokaisen pitää nähdä tämä mahdollisuus pelkästään mieliä lahjoittamista, joka avautuu hänelle jokaisena hetkenä. Meidän ei tulisi yrittää oikeuttaa itseämme ajattelemalla, että olemme liian kaukana lahjoittamisesta, että on mahdotonta tavoitella sitä ja että ”tämä ei ole minua varten”. Se on väärin!

Jokainen on kykeneväinen mielimään lahjoittamisen saavuttamista jokaisena hetkenä. Jos henkilö unohtaa tämän, se tarkoittaa sitä, että ympäristö ei ole järjestetty sellaisella tavalla, että se jatkuvasti muistuttaa häntä siitä, että ainoa asia, jota hänen pitää mieliä on lahjoittaminen. Sen mukaan hän tulee koko ajan vastaanottamaan joko apua tai esteitä (oikean tai vasemman linjan) edistymisessään. Silti hän tulee alati edistymään, joko jatkuvassa, yhä suuremmassa torjumisessa tai lähemmäksi vetäytymisessä. Hän tulee etenemään tällä tavalla.

Tästä aiheesta on useita sanontoja, esimerkiksi: ”ahersin ja löysin” ja ”sinun tehtäväsi ei ole tuoda työtä päätökseen, mutta et ole vapaa torjumaankaan sitä”.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed