Henkinen Ihminen Kulkuneuvossa Maapallolta

Rajoitus ei päde liikkumattomaan, vegetatiiviseen ja elolliseen tasoon sisässäni. Minun pitää elää ja varustaa itseni kaikella mitä tarvitsen. Tällä tavalla vastaanottamisessa ei ole häpeää. Mutta kun olen suorittanut nämä kolme tasoa ja alan ajatella neljättä, ihmisen tasoa, silloin kysymys herää ja vapaa tahto ilmenee: Tulisiko minun jatkaa vastaanottamista itseni tähden, vai aloittaa lähimmäiselleni lahjoittaminen? Koko väittely, analyysi ja työ pyörii tämän ympärillä.

Kun kerran nuo ensimmäiset tasot ovat vapaita rajoituksilta, voit tehdä niiden kanssa mitä haluat, sillä otat vain sen mitä luonto vaatii eloonjäämiselle. Henkilön pitää ottaa mitä ikinä tarvitseekin elääkseen normaalia elämää. Normaali elämä tarkoittaa juuri niin paljon kuin vaaditaan siihen, että hänen sydämensä ja mielensä vapautuu, jotta hän voi huomioida lähimmäisensä. Tämä on kerta kaikkiaan vastuumme. Samalla tavalla kuten meidän täytyy lahjoittaa neljännellä tasolla, meidän täytyy myös vastaanottaa kolmella edeltävällä tasolla.

Tämän lisäksi koko neljäs taso on vain olemassa lahjoittamista varten. Sille asetettiin rajoitus: Heijastunut Valo on käsky Luojan vastaavuuden saavuttamisesta. Meidän pitää aistia tämä kunnolla.

Toisin sanoen minussa on osia, joiden on oltava olemassa, niin kuin sydän, aivot ja kaikki henkilökohtaiset ominaisuuteni, mutta ne sijaitsevat tavallisessa lihassa, aineena. On olemassa vielä lisäkerros sen päällä, joka on sisälläni sijaitsevan ihmisen sisäinen, henkinen työ. Tämä on neljännen vaiheen neljäs vaihe (Dalet de Dalet), joka tulee kolmen ensimmäisen kehitysvaiheen jälkeen ihmisen sisässä.  Tämä vaihe on se, joka asettaa rajoituksen ja tekee päätöksen särmistä (Masakh), Heijastuneesta Valosta ja ominaisuuksien vastaavuudesta.

Tällä tarkoitetaan ihmisen tasolla sijaitsemista, jonne olemme saapuneet kehityksen kautta, liikkumattomalta, vegetatiiviselta ja elolliselta luonteenlaadultamme ja lakanneet olemasta kädellisiä. Tästä syystä, jopa ihmisen asteella, säilytämme vielä koko edeltävän liikkumattoman, vegetatiivisen ja elollisen kehon, niin kuin myös koko aineellisen kehityksemme tieteessä, älyssä ja tunteessa. Silti, kun saavutamme ihmisen asteen, hahmotamme sen erityisenä pyrkimyksenä, joka herää Luojaa kohden.

Rajoitus, sisäinen työ ja kätkeminen soveltuu vain siihen, eikä muuhun. Tästä syystä henkinen maailma ei suhtaudu ollenkaan siihen, miten henkilö käyttäytyy jokapäiväisessä elämässään. Kun koko ihmiskunta saavuttaa korjauksen vaiheen, silloin se koskee jokaista, mutta niin että jokainen muuttuu osaksi toista.

Tästä syystä he, jotka eivät vielä koe herätystä henkisyyteen, voivat olla tekemättä asialle yhtään mitään. Luonto itse tulee ohjaamaan heitä vastoinkäymisten kautta. Koko vastuu jää heille, jotka ovat jo heränneet.

Meidän pitää painottaa ja välittää halusta, joka liittyy ihmisen tasoon, jossa henkilö kokee jotenkin liittyvänsä Antajaan. Kaikki muu liittyy oleelliseen olemassaoloon, jota ei voi ”tuomita eikä ylistää”. Työskentelemme vain Dalet de Dalet –halun kanssa, johon meidän pitää keskittää huomiomme. Se voidaan vain kasvattaa universaalin, keskinäisen kytköksen kautta yhteiskunnassa.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed