Valmiina Yhtestyöhön!

Kysymys: Mitä “vajota epätoivoon ja huutaa Luojaa” tarkoittaa?

Vastaus: Usein alussa henkilö luottaa itseensä ja myöhemmin epätoivon iskiessä hänen täytyy tukeutua ryhmään. Sitten suhteessa epätoivoonsa hän tukeutuu Ylempään Voimaan. Viime kädessä hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua vain itselle pyytämisestä ja ryhtyä ajattelemaan lahjoittamisen intentiota. Näin hänen sisäinen ohjelma ohjaa häntä, hänen sisäinen HaVaYaH, kunnes hänen vetovoimansa Luojaa kohtaan ottaa oikeanlaisen suunnan.

Tätä kutsutaan kärsimykseksi, joka ohjaa henkilöä kohti oikeaa päämäärää. Loppujen lopuksi “mitä mieli ei tee, aika tekee” ja “kärsimys pehmittää egoismia.” Edistymme tätä kautta. Joka kerta kun teemme virheen, se johtaa meitä paljastamaan oikeanlaisen tilan. Näin informatiivisten geenien (Reshimot) ketju toimii meissä.

Näin saavutamme lopulta tilan josta on sanottu: “Israelin pojat vajosivat epätoivoon työssä ja huusivat Luojaa.” Tämä tarkoitta että henkilö liikkuu pitkin tätä syyn ja seurauksen tilojen ketjua ja tulee hetki hetkeltä pettyneemmäksi: Hän tekee näin kunnes saatuttaa täydellisen epätoivon tilan, jossa hän ymmärtää ettei kykene tekemään mitään itse ja “ettei ole olemassa muuta kuin Hän.”, tarkoittaen ettei kukaan muu kuin Luoja voi auttaa häntä. Tämä Cuoja ei ole mikään maaginen voima, vaan erityinen todellisuus joka tulee paljastetuksi henkilössä itsessään.

Tämä todellisuus on paljastettu vain silloin kun se pukee, verhoaa henkilön. Sen vuoksi henkilö ryhtyy haluamaan lahjoittamisen intentiota.

On sanottu ” Sinulla ei tule olla muita Jumalia.” Tarkoittaen että meidän täytyy määrittää (saada selville) että kaikki sekä ulkoiset että sisäiset asiat ovat yhden Luojan hallinnassa. Määritämme tämän adheesion tuloksen Häneen ja niiden ristiriitojen kautta jotka tulevat paljastumaan meille. Tämä on kaikkein vaikein hetki, sillä löydämme uuden todellisuuden kahden hallitsevan voiman kanssa. Ne kuitenkin yhdistyvät yhdeksi voimaksi. Tämän koko ihmiskunnan on tehtävä.

Tähän päivään saakka “Minä” piti itseään ainoana auktoriteettina, seisoen sekä yhteiskuntaa, elotonta, vegetatiivista, animaalista ja ihmisluontoa vastaan yrittäen kontrolloidan niitä niin paljon kuin mahdollista hyötyäkseen siitä itse. Otin ne huomioon, mutta vain määrittääkseni pystyinkö hallitsemaan niitä. Hallitsemaan samalla tavalla kuten näen ennalta etten (esimerkiksi) pysty nostamaan raskasta matkalaukkua.

Olin tämän järjestelmän päälinkki ja kaikki virtasi lävitseni. Jopa silloin kun noudatin jotain  ulkoista voimaa, kuten hallitusta tai yhteiskuntaa, nämä olivat minun päätöksiäni, ajatuksiani ja halujani.

Nyt olen epäjärjestyksen tilassa, sillä näen etteivät nämä ole ajatuksiani, intentioitani ja halujani! Päätös voi olla vain minun jos tiedän kuinka työskennellä ympäristöni kanssa. Minulla on pieni vapauden alue “Tifferetin keskimmäinen kolmannes.” Kaikki on olemassa minussa ja minun ulkopuolellani, lukuunottamatta hiuksenhienoa suhdetta ympäristöön, minun täytyy lukea kuuluvaksi Luojalle.

Se ei ole heidän omasta tahdosta kiinni, haluavatko nämä ihmiset lyödä tai halata minua. Nämä toimet eivät ole heidän, vaan Luoja. Oma käytökseni, joko käyttäydyn väärin tai oikein, olenko syntinen vai pyhimys, sitäkään en määrittele itse vaan sen määrittelee ulkopuolinen voima.

Ensimmäistä kertaa historiassamme olemme löytämässä ulkopuolisen voiman olemassaolon ja meidän täytyy työskennellä sen kanssa hyvin erityisellä tavalla. Mitä nopeammin yritämme löytää tämän hallinon ja ryhdymme yhteistyöhön sen kanssa sitä enemmän saavutamme ja säästämme itseämme kärsimykseltä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed