Valinnan Alueella

Menneisyydessä egoismi vauhditti meitä niin sivuilta kuin takaakin päin, jättäen eteen päin vievän tien vapaaksi. Kuitenkin tänään tiellemme kohoavat esteet eivät kohoa sivuille vaan eteemme. Aivan kuin muuri kohoaisi eteemme, jätteän meidät ilman pakoiteitä. Emme voi tehdä mitään.

Tämä tila on tulossa enemmän ja enemmän silminnähtäväksi: En oikeastaan halua mitään. En tunne että kykenisin kasvamaan egoisimissani. Se ei kykene tänä päivänä antamaan vastauksia kysymyksiini. Olen kasvanut ulos edellisistä vaiheista ja astunut sisään uudelle kysymysten tasolle, aikuisuuden ja uusien välttämättömyyksien tasolle.

Ruoka, seksi, perhe-kaikki nämä ovat hajoamassa, ottaen omituisia “mutaatioita”. Rikkaus, kuuluisuus ja tieto eivät nekään näytä lupaavan miulle paljoa.

Tiede (maailma) on kriisissä eikä vastaa kysymyksiini, vaikkakin vielä 50-60 vuotta sitten näytti siltä, että se antaa vastuksen kaikkiin kysymyksiin. Voimasta on tullut mitätöntä silmissämme: Näemme että sen ainoa objektiivi, päämäärä on raha. Ja raha…Onko se todella sen arvoista että hukkaisit elämäsi sen vuoksi? Kysymykseni ovat kasvaneet jo ulos kaikista nollista joita pankkitilini voi näyttää.

Kun henkilö menettää tarpeelisen “polttoaineensa”, tyhjyys ilmenee ja hän kysyy itseltään, “Mikä on elämisen arvoista? Minulle?”. Minulta puuttuu täyttymyksen tunne. “Onko elämäni lapsiani varten? Entä kun he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa?”. “Ja itse asiassa, miksi kasvattaa lapsia ylipäätään? Millainen tulevaisuus heillä on edessään? Hajoavat perheet ja mädäntyvä yhteiskunta?” Henkilö ei tunne olevansa kiinnittyneenä mihinkään. Eikä hän ole toiveikas minkään suhteen. Kysymyksemme ovat johdattaneet meidät tällaiseen umpikujaan.

On kuitenkin olemassa täysin erilainen syy tälle umpikujalle: Kulutamme luonnonvarat loppuun. Tänä päivänä on jo selvää, etttä ihmisen prosessi ei ole ikuinen, sekä vaatimustemme että koko olemassaolomme näkökulmasta katsottuna. Jos jatkamme luonnonvarojen haaskaamista nykyistä tahtia, meillä ei pian ole jäljellä raaka-materiaalia edes välttämättömimpiin tarpeisiin.

90% tuottamistamme tuotteista sisältävät öljyä, olkoon se energiaa, muovituotteita ja niin edelleen. Kun öljylähteet ehtyvät meille ei jää mitään Siitäkin huolimatta jatkamme kuluttamista.

Näin ollen, toisaalta luonto asettaa eteemme esteitä, luonnon, ilmaston ja luonnonvarojen suhteen, toisaalta taas egomme ei enää työnnä meitä eteen päin. Se kysyy kysymyksiä, joihin emme löydä vastauksia täältä, tästä maailmasta, tstä pienestä lasten leikkihuoneesta jossa meillä oli niin hasukaa leikkiä tähän saakka.

Nykytilanne muistuttaa itsemurhaa: Olemme kuluttamassa luonnonvaorja loppuun aivan järjettömästi. Meidän täytyy ymmärtää, että tämän vuoksi löydämme itsemme nyt valinna alueelta. Täällä ilmenee tahdonvapaus, vapaus ymmärtä kehityksemme ohjelmaa: “Minkä vuoksi olemme?” “Miksi olemme täällä” ja “Mitä varten?”. Juuri nyt, yhdessä maailman kanssa, on aika ratkaista tämä haaste. Muutoin ihmiskunt löytää itsensä täysin toivottomasta umpikujasta.

Todellisuudessa ongelman ydin ei ole taloudellinen kriisi tai kriisit perheiden sisällä. Me itse olemme kriisissä. Meidän täytyy ymmärtää, keitä olemme ja minkä vuoksi olemme täällä, sekä meitä velvoittavan luonnon että itsemme näkökulmista. Vain tällöin voimme järjestää asiat oikein sekä sisällämme että maailmassa.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed