Sytytetään Valo!

Kysymys: Sanomme usein että meidän tulee pelata (peliä) oikealla tavalla ryhmässä. Mitä tämä peli on?

Vastaus: Peli stimuloi kehitystämme. Sanomme pelien kuuluvan lapsille ja heijastavan heitä, koska he kasvavat ja käyvät läpi kehityksen vaiheita. Näin ollen, ne jotka eivät enää pelaa eivät kehity.

Joka kerta kun määrittelen itseni nykyisessä tilassani, tutkin sitä ja piirrän itselleni tietynlaisen kuvan. Tämä tulevaisuuden kuva jossa haluaisin olla, tätä muutosta yhdestä tilasta toiseen kutsutaan peliksi. Pelaan sitä ollakseni seuraavassa kuvassa, saavuttaen sen (seuraavan kuvan) muodon. Havainnollistamme usein pelissä sitä, kuinka voimme hyötyä, voittaa ja saavuttaa jotain. Ulkoinen peli on ulkoisten päämäärien saavuttamiseen sisäinen peli taas on sitä, kun teen muutoksia sisälläni. Molemmat ovat joka tapauksessa pelejä.

Kaikella kehittyvällä on aina haluttu tila ja todellisuus, ajatus tulevaisuuden päämäärästä ja siihen pyrkimisestä. Se tapahtuu myös vegetatiivisella ja elollisella tasolla, ei pelkästään puhuvalla tasolla. Kasville peli on sen soluissa, eläimille se on niissä itsessään tai toisten eläinten kanssa, tämä ilmenee myös ihmisen fysiologisella tasolla.

Ihmistä pidetään “Adamina”, jonain joka haluaa tulla samanlaiseksi Luojan kanssa pelaamalla nimenomaan tätä peliä: kuinka tulla Hänen kaltaisekseen. Tehdäkseen tämän, hänen (ihmisen) on ajateltava tätä muotoa jatkuvasti: Mitä tarkoittaa olla samanlainen ylemmän ainoan kanssa, olla Hänen kaltaisensa, kiinnittyä Häneen, muistuttaa Hänen ominaisuuksiaan-ja pelata tätä peliä ryhmässä?

Tämä tarkoittaa, että meidän täytyy yhdessä kuvitella yhteyttä välillämme, jossa esitämme Luojan kuvan yhteisessä astiassamme. Tämän saavuttaminen vaatii täydellistä samanvertaisuutta ja kumppanuutta. Sana “ystävä” (Haver) juontaa juurensa sanasta “yhteys” (Hibur) ja yhteys on mahdollista vain samanvertaisten välillä, yhteisen antamisen ja rakkauden tilassa, yhteisessä takeessa.

Emme ole lainkaan sellaisia, mutta jos ystävät ja minä itse pyrimme pelaamaan aivan kuten välillämme olisi sellainen suhde, tulevaisuuden muotomme, silloin pyrimme yhdistymään jatkuvasti ja jakamaan halu yhteisen takeen muodosta. Sillä hetkellä kun vastaanotamme tämän lahjoittamisen muodon, tulemme tuntemaan siinä Valon suhteessa siihe tosiasiaan, että olemme vihdoinkin saavuttaneet yhteyden välillämme! Silloin Valo syttyy! Tämä on Luojan paljastuminen.

Täten valaisemme sitä enemmän ja enemmän kaikkien esteiden yli. Loppujen lopuksi, ilman esteitä ei ole peliä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed