Pyöreän Täydellisyyden Suuri Yksinkertaisuus

Koko ryhmä ja ihmiskunta yleensäkin, konstruoi ensin ”suoria muotoja” (Yashar). Rajoitan haluni nautintoon, rakennan särmin ja osalla tätä halua jatkan työskentelyä edelleen, uskolla järkeilyn yläpuolella, lahjoittamisessa, kytköksessä muihin.

Mutta määrätyissä haluissa olen kykenemätön työskentelemään toisille lahjoittamisessa ja käytän niitä vain itseni hyväksi. Siten kertakaikkiaan rajoitan nämä halut. Haluan koota itseni ”viivalle”, tähdätäkseni määrättyyn suuntaan, lahjottamista kohden.

Siitä syystä rakennan kytköksen viivat itseni ja muiden välille – oikeanlaisen kommunikointijärjestelmän. Jos kuitenkin työssäni onnistun muuntamaan haluni vastaanottaa nautintoa lahjoittamiseksi, kokonaan muuntamaan sen itseni ulkopuolella ja käyttämään sitä muille antamiseen, se kielii siitä, että olen rakentanut antajan mielikuvan itsestäni. Ja minä itse muutun ”ympyräksi”.

En ole enää juuttunut viivalle. Ennemminkin kaikissa haluissani, kaikissa suuntauksissa ja mahdollisuuksissa minä tuotan hyötyä muille ilman erottelua, ilman että annan enemmän tai vähemmän yhdellekään heistä.

Todellakin, monia eroja ja kokeita löytyy, mutta en kokeile kykyjäni, sillä olen ”ympyrä”, enkä enää rajoitettu. Mutta suhteessa minuun, he eivät vielä ole ympyrä; siten voin eri tavoin antaa heille yhä enemmän. Ja näin se tulee olemaan lopullisen korjauksen päätökseen asti, kun kaikki yhdistyy adheesiossa, jota pidetään ”Zivug Rav Paalim UMekabziel” ja muuttuu ympyräksi (Igulim).

Toisin sanoen, ”ympyrä” on vauvana olemisen tila, joka ei vielä ole kehittynyt ja jää äitinsä syliin. Näin ollen hänellä ei ole muuta vastuuta kuin itsensä mitätöiminen. Näin Äärettömyyden maailman Malkhut mitätöi itsensä ylemmän voiman edessä, ylempi Valo täytti sen, ja näin sillä oli ”ympyrän” muoto. Se jopa jäi adheesioon, mutta vain johtuen ylemmän suosiosta.

Mutta aivan lopussa, tilassa nro. 3, kun palaamme jälleen kerran Äärettömyyteen, rakennamme itse tämän ”ympyrän”. Siten rajoitamme alkuperäisen tilan, luomme työsijan itsellemme, jossa rakennamme täydellisen tilan – itsemme, Luojan sijasta. Tätä kuvaillaan näin: ”Poikani ovat päihittäneet minut”.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Next Post: