Maailman Turvallisin Paikka

Kysymys: Ulkoinen yhteiskunta yllyttää minua jatkuvasti nöyryytyksien uhilla ja Minäni vahingoittamisella. Tuntien tämän ”veitsen” kurkullani, en voi olla ajamatta takaa aneellisia asioita. Miksi en koe samaa ryhmässä?

Vastaus: Todellakin, tietynlaisessa ahdingossa, henkilö tahtoo tulla ulkoisen virikkeen ”pistämäksi”, sillä hän on kykenemätön itse herättämään itsensä. Tälläinen lähestymistapa on kuitenkin väärä. Vain kun henkilö on kykenemätön järjestämään tarvittavan ”häiriön” työllistämällä ryhmän ja kirjat, vasta silloin hän tunee ”veitsen kurkullaan”. Jos hän kuitenkin osaa järjestää asian, silloin hänelle annetaan aikaa, ja vähän lisää, ja vielä vähän lisää. Ryhmän pitäisi  sitäpaitisi pitää huolta henkilöstä ja olla vastuussa hänen herättämisestään.

Kokonaisuudessaan on olemassa kaksi tapaa edistyä: kärsimyksen kautta tai Tooran voiman avulla. Kaikki riippuu yhteydestäni ryhmään: kuinka paljon panostan ja vastaanotan siltä vastineeksi.

Minun tulee jatkaa takeen ja vakuutuksen vastaanottamista tovereilta. Pääasiallisesti minun tulee olla kuin vauva äitinsä sylissä. Maailmassa ei ole olemassa turvallisempaa paikkaa kuin se, vai mitä? Vauva rauhoittuu äitinsä sylissä; hän ei halua kehtoon, tai muualle, vaan ainoastaan jäädä tähän paikkaan, jossa sananmukaisesti ei ole murheita.

Tämä on molemminpuolista omistautumista; se on luontaista sekä vauvassa, että äidissä. He ovat luonnon ohjelmoimia, kun taas meidän tulee saavuttaa tämä luontomme yläpuolella. Kuvittele: Ryhmä on kuin vauva, sinun sylissäsi, samalla kun sinä olet kuin vauva, ryhmän sylissä.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed