Lahjoittamisen Voimallinen Ja Ylevä Käsite

Kysymys: Mitä on ”usko” josta kabbalassa puhutaan?

Vastaus: Usko on Hassadimin (armeliaisuuden) valo, lahjoittamisen voima tai Bina, Luojan ominaisuus tai luonne. Jos uskon ominaisuus alkaa vallata halusi vastaanottaa nautintoa, silloin alat ymmärtää mitä lahjoittaminen oikeasti on.

Saadaksesi osaksesi lahjoittamisen painauman, sinun tulee ensin alkaa aistia sen ja tietää miltä se maistuu. Näin tulet tietämään mitä se on. Moinen sovittamattomien vastakohtien yhtenäistyminen saattaa tuntua mahdottomuudelta, mutta lahjoittamisen intentio alkaa hiljalleen hallinnoida nautinnonhakuista haluasi ja mielii tulla käytetyksi lahjoittamiseen.

Moinen ominaisuus on nähtävissä jopa itsekkäässä halussa, joka kokee toisen henkilön osaksi itseään. Siinä tapauksessa se ei voi olla aitoa lahjoittamista. Aivan kuten äiti jolta odotetaan antamista, koska luonto pakottaa hänet tuntemaan että hänen lapsensa on olennainen osa häntä itseään. Aivan kuin lapsi vielä olisi hänen sisällään ja siksi äiti lahjoittaa itselleen. Hän välittää enemmän lapsestaan kuin itsestään koska näkee tämän arvokkaimpana osana itseään.

Näin ollen, vaikka äiti lahjoittaa lapselleen, henkilölle itsensä ulkopuolella, sitä ei pidetä henkisen asteen saavuttamisena ja tekona joka on tehty lahjoittamisen tähden. On pelkästään kyse luonnollisesta vietistä.

Jotta vastaanottamisen halu voi alkaa työskennellä lahjoittamisen intentiolla (aikomuksella), sen tulee vastaanottaa ylempi Valo, eli ainutlaatuisen voiman. On tapana sanoa että se tulee paikasta joka sijaitsee ulkopuolella. Itse asiassa se herää henkilössä ja synnyttää hänessä halun lahjoittaa toiselle, synnyttää rakkauden häneen.

”Toinen” on henkilö jota kohtaan aikaisemmin tunsin vihaa, paheksuntaa ja etäisyyttä. En kokenut että hänellä on yhteys minuun, vaan paremminkin koin että hän on muukalainen, ulkopuolinen. Kaikesta tästä huolimatta koen yllättäen halun, kyvyn ja pyrkimyksen lahjoittaa ja täyttää hänet. Haluan nähdä hänet itsenäni ja samalla oivaltaa että en tarvitse mitään vastineeksi.

Jos odotan saavani täyttymystä vastineeksi, silloin toimin itsekkäästi. Lahjoittamisen ei siis pitäisi tuottaa minulle minkäänlaista täyttymystä. Päinvastoin tulee tuntea kärsimystä, sillä voidakseni lahjoittaa toiselle, minun pitää riistää itseltäni.

Siitä syystä tulemme osaksi määrättyä voimaa jota kutsutaan Uudistavaksi Valoksi. Toisaalta alan kokea että olen tekemisissä vieraan kanssa jolta haluan vastaanottaa, ottaa häneltä jotakin hänelle kuuluvaa. Sen sijaan tulen kuitenkin osaksi ulkoista voimaa joka sallii minun lahjottaa hänelle, saamatta siitä mitään suoranaista nautintoa tai etua.

Jos heti ja suoranaisesti nauttisin lahjoittamisesta, se olisi itsekästä. En silti koe sitä luonnollisena osana itseäni, enkä nauti hänelle lahjoittamisesta. Se on toisin päin. Pääsen itsekkään haluni yli, joka ei saa täyttymystä, vaan muuttuu yhä tyhjemmäksi ja siirrän kaikki pyrkimykseni ja täyttymykseni häneen.

Jos minulta kysyttäisiin miksi teen niin, minulla ei olisi vastausta itsekkäässä halussani vastaanottaa. On tosin olemassa toinen vastaus. Se mitä tunnen on Luojan suuruus, kytkös ylempään: täytän minua ylempänä olevan Ainoan (Luojan) halun. Paljon ylevämpi käsite motivoi minua. Sanat eivät kuitenkaan voi kuvailla sitä, sillä ego osaa aina vääristellä sitä saadakseen siltä korvausta.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed