Mahdollisuus Uuden Askeleen Ottamiseen

Koska kaikki teot tapahtuvat yksinomaan Valon ansioista, joka kerta kun teemme jotain, tekomme täytyy osoittaa meille kuinka vähäpätöisiä olemme siihen verrattuna. Toisin sanoen minun täytyy toimia kuten Hän nähdäkseni kuinka erilainen olen nykyisessä tilassani Häneen verrattuna.

Samalla tavalla kuten lapsi joka yrittää kopioida aikuisten käytöstä. Näin tehtyään hän ymmärtää kuinka oikein tai väärin hänen tekonsa todellisuudessa ovat. Aivan kuin hän teksi harjoituksia kokoamalla pienen pieniä lelurakennelmia tai kotitehtäviä koulua varten.

Kaikki tämä on tehty näin, jotta kykenisimme vertaamaan ja testaamaan itseämme korjattuihin. Kehityksemme perustuu paljastuksiin “halutun ja todellisen” välisissä eroissa. Mihin olen kykeneväinen ja mitä minun pitäisi nyt olla.

Tämä tarkoittaa että meidän täytyy suorittaa jatkuvasti lahjoittamisen tekoja ja käyttää niitä tutkimaan sekä arvioimaan sitä mitä en ole vielä saavuttanut. Minun ei pidä vaipua epätoivoon joka kerta kun epäonnistun, vaan ennemminkin rakastaa tätä valaistusta. Se on loppujen lopuksi juuri se asia joka opettaa meitä kulkemaan eteenpäin.

Se ei tarkoita että tein jotain väärin ja nyt minun pitäisi tuntea syyllisyyttä-päinvastoin, minä onnistuin ja näin olle minulle näytetään missä muualla voin edistyä. Valo näyttää minulle edelleen muutoksia, jotta kykenisin ottamaan seuraavan askeleen. Jos en kykenisi ottamaan seuraavaa askelta ei myöskään Valo paljastaisi sitä minulle ja astuisin eräänlaiseen sumuun, epätietoisuuden tilaan. Olisin tunnoton ja voisin hyvin. Valo ei valaistaisi minulle puutteitani eikä näyttäisi minulle mitä tehdä.

Minulla ei ole ketään kenlle puhua ellen ole valmistautunut työskentelemään ryhmässä, opiskelemaan vakavasti ja tekemään muita asioita. Sen vuoksi Valo ei salli minun tehdä jatkotoimia joille ei ole olemassa perustaa. Astuisin sisään eräänlaiseen illuusioon joka kestää hyvin, hyvin kauan, jopa vuosia.

Kaikki riippuu itse asiassa valmistautumisesta, sillä valmistautuminen riippuu ympäristöstä. Näin ollen, tämä huomoon ottaen meidän oletetaan tekevän muutamia materialistisia tekoja, kuten järjestämään opinnot, ryhmän, yhteyden ystäviin ja kaiken sen arvioinnnin jonka pyrimme tekemään yhdessä.

Olen innokas yhtenäistymään toisten kanssa ja paljastamaan siellä lahjoittamisen ominaisuuden. Minun täytyy lopulta muovata asennettani kohti “sisäistä ryhmää” tai henkisyydessä olevaa “paikkaa”, kohti sitä sisäistä halua jossa yhteisen lahjoittamisen ominaisuus on paljastettu välillämme.

Valo paljastaa meille lahjoittamisen ja kun tämä paljastuminen saavuttaa tietyn mitan pienimmällä tasolla, se tulee täyttämään meidät. Tulemme kokemaan itse lahjoittamisen ja sen lähteen, tarkoittaen ylemmän voiman läsnäolon, voiman joka ylläpitää tätä (lahjoittamisen) ominaisuutta. Emme paljasta pelkästään Valoa vaan myös sen lähteen.

Rabash päättää kirjeensä: “Auttakoon Luoja meitä hyväksymään ylemmän hallinnon ajan ja tilan yli ja olemaan Hänelle aina uskollisia.”

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed