Musta Piste Hyvyyden Meressä

Koko ero kabbalistien (henkilöiden joilla on sydämen piste ja jotka seuraavat henkisen kehityksen reittiä) ja uskonnollisten massojen välillä on heidän asenteessaan Luojaan. Kabbalistit sanovat: ”Kaikki riippuu minusta itsestäni. Minun pitää muuttua, kun taas Luoja on täydellinen ja siksi muuttumaton”.

Ainoat jotka voivat muuttua ovat ne jotka osaavat olla parempia tai kehnompia, mutta Luoja on vain ”hyvä joka tekee hyvää”. Miten voisin edes pyytää Häntä parantaamaan itseään? Eikö se jo itsessään tekisi hänestä ”kehnoa”?

Kabbalisti uskoo että hän itse on ainoa jonka tulisi muuttua ja kukaan muu ei ole muutoksen kohde: ei maailma, ei ystävät, ei ryhmä, ei kukaan muu ihminen. Juuri nyt sijaitsen hyvässä joka tekee hyvää, Luojassa, ainoassa luonnon voimassa, eli ”ei ole ketään muuta paitsi Hän”. Miten miellän hänet se riippuu kokonaan minun ominaisuuksistani.

Kun työskentelen ryhmän kanssa, olen itse se työtä tekevä, olen itse se muuttuva. Tästä syystä minusta tuntuu että ryhmä käy läpi eri vaiheita, vaikka todellisuudesa työskentelen varjoni kanssa, ominaisuuksieni kanssa.

Sama koskee suhteessa Luojaan. Minusta tuntuu siltä että Hän kohtelee minua vaihtelevalla tavalla. Joskus Hän lähestyy minua, joskus hän etääntyy minusta, vaikka itse asiassa on kyse minusta itsestäni joka työskentelen täydellisyyttä vastapäätä, hyvää joka tekee hyvää eikä ole ketään muuta paitsi Hän. Minä olen Hänessä.

Siten ”jokainen tuomitsee omien puutteittensa mukaan”. Näen varjoni Luojaa vastapäätä. Näen itseni kuin ulkopuolelta, näen ominaisuuksieni peilikuvan.

Näin koko maailma, paitsi kabbalistit, pyytävät Luojaa muuttumaan ja ovat valmiita tekemään mitä vain, jotta Luoja kohtelisi heitä myötämielisesti. He eivät edes osaa ajatella että heidän tulisi muuttaa omaa luonteenlaatuaan, korjata ”taipumustaan pahuuteen”, egoaan, vaan pyytävät Luojaa olemaan heille hyväntahtoinen sellaisena kun he ovat.

Kabbalistit sanovat päinvastaista: Luoja on ”hyvä joka tekee hyvää” eikä ”ole ketään muuta paitsi Hän”, universaalia, ainoaa luonnon voimaa. Muuta ei ole olemassa paitsi Luoja. Hänen lisäkseen on vain halun piste nautinnon saavuttamiseksi, ”olemassaoleminen puuttumisesta”. Erilaiset teot tapahtuvat tässä pisteessä ja ne ovat muutoksia sen tietoisuudessa, sen sijainnissa ylemmässä Valossa.

Yllättäen tämä piste tuntee että se kasvaa äärettömän Malkhutin mittakaavaan, maailmat muodostuvat ja muutoksia tapahtuu. Se on kuitenkin sama piste joka kokee kaikki nämä asiat. Mikään ei ole muuttunut. Muutokse ovat vain tapahtuneet tuntemuksissa.

Tämä jatkuu niin kauan kunnes saavutetaan muuttumaton tila, tuntemus joka muistuttaa mustaa pistettä joka on ”hyvässä joka tekee hyvää”, Ainoa joka on olemassa. Tämä koko ympyrä jonka käymme läpi luomisesta täydelliseen korjaukseen asti (Gmar Tikkun) on vain tarkoitettu määrittelemään todellisen paikkamme, Luojan paljastamisen.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed

Previous Post: