Lentämään Opetteleminen

Elintärkeä periaate henkisessä työssä on se että kaikki työ tehdään vastoin tahtoamme, toisin kuin egoistinen työ tässä maailmassa. Kun olen pakoitettu tekemään työtä tässä maailmassa, punnitsen tarkoin jos se on ollenkaan sen arvoista. Jos kuitenkin pidän itse työstä, silloin sitä ei voi kutsua työksi, vaan ennemminkin sekkailuksi, matkaksi jolloin nautin itse prosessista. Vaihtoehtoisesti voi olla kyse rankastakin työstä, mutta nautin sen tuloksesta, kun saan palkkion, eli palkan työstäni.

Minun pitää aina voida nähdä työn hyöty, jonka mieleni ja sydämeni voi tajuta. Kaikki riippuu siitä miten paljon arvostan odotettua palkkiota ja sen mukaan olen valmis pyrkimään ponnistukseen.

Henkisellä taipaleella teemme työtä luontoamme vastaan ja mikään ei tue meitä. Siksi meiltä puuttuu into, ”polttoaine” toimiaksemme jonkin vuoksi joka näyttää turhalta.

On selvää että edistymme vähän kerrallaan, ”Lo Lismasta” (itsesi tähden) ”Lishmaan” (lahjoittamisen tähden). Siteeraten Rambamin sanoja ”naisille, lapsille ja orjille”, joka tarkoittaa meitä jotka toistaiseksi olemme näillä tasoilla, salaisuudet (todelliset tarkoitusperät) paljastuvat vähitellen. Niitä pidetään salaisuuksina, sillä toistaiseksi henkilö ei ole kykeneväinen kuvittelemaan mistä saada energiaa ja intoa työhön.

Lentämään opetteleminen on minulle mahdotonta! Näinollen käymme läpi pitkällisen kehityksen taipaleen, siirtyen tasolta tasolle, vähitellen saavuttaen ymmärryksen, tuntemuksen joka tulee meille Uudistavan Valon avulla.

Se ei ilmaannu luonnostaan, järkevällä tavalla; päinvastoin, mitä enemmän ponnistan, sitä kauemmas joudun päämäärästä – siten arvioin sen havainnoinnissani! Vain aniharvoin huomaan että se vain vaikutti siltä itsekkäässä havainnoinnissani, aivan kuin kävelisin takaperin, samalla kuin lahjoittamisen halujen näkökulmasta itse asiassa siirryneteenpäin. Näin me etenemme.

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed