Egyptissä Virtaa Hunaja ja Maito

Ihmiset näkevät pääsiäisen pyhäpäivät (Pessahin) historiallisen Egyptistä ulospääsyn tapahtumana. ”Olimme orjia ja rakensimme useita kaupunkeja ja pyramiideja faaraolle ja sitten pääsimme vapauteen”. Todellisuudessa emme kuitenkaan vietä päivämäärää historiallisessa kalenterissa. Tilanne tänään on paljon pahempi kuin noina aikoina.  Riittää että vertaamme Israelin ja muinaisen Egyptin tilannetta tämän päivän tilanteeseen ja haluamme oitis palata faaraon luokse ja suudella hänen käsiään, anellen että hän päästää meidät takaisin.

Juutalaiset asuivat Goshenin maassa, joka oli suosiollisin paikka Egyptissä ja jossa oli hedelmällisin maaperä ja runsain karja. Oli mahdollista tehdä mitä tahansa, sillä faarao ei vain hallinnut siellä, hän myös suojeli. Kukaan ei olisi voinut koskettaa edes hiusta päälaellasi, lihaa oli vadeittain, verkot olivat täynnä kalaa ja varastot olivat täynnä tuotteita. Olit orja vain siitä syystä että sinun oli kuunneltava faaraota. Tämä tarkoittaa: Toimia itsekkyytesi/egosi käskyjen mukaan, eikä mitään muuta.

Juutalaisilla oli hyvä elämä, joten ei ole sattuma että he valittivat Moosekselle aavikossa, ”Missä on liha ja kala, missä on sipuli ja valkosipuli jota söimme Egyptissä? Elimme hyvää elämää, minne olet meidät tuonut?”

Joten mistä muistutamme itseämme tämän pyhän aikana? Olimmeko vihollisten ympäröimiä noina päivinä, niin kuin olemme tänään? Päinvastoin, meillä oli kaikki suosio puolellamme ja faaraon mahti suojeli meitä vihollisilta. Hän antoi meidän elää maassaan haluamallamme tavalla, jopa erillisellä alueella, omine lakeinemme. Eli mikä oli niin kamalaa verrattuna tämän päivän tilanteeseen?

Baal HaSulam kirjoitti että jos kaikki juutalaiset tänään voisivat hajaantua ympäri diasporan maita, silloin tuskin kukaan jäisi israeliin. Meidän on tärkeä ymmärtää: Egypti muuttuu vankityrmäksi vasta silloin kun alat ajatella henkistä eksodusta, kun sinulta puuttuu Luoja. Jos ei henkisen pelasuksen tarpeen tähden, niin Egypti itsessään on maa jossa hunaja ja maito virtaa. Siellä on kaikkea, paitsi Luoja, paitsi vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Kaikkea muuta on yltäkylläisesti. Elät kuninkaan elämää ja vain yksi asia puuttuu, ”Haluan lahjoittamista ja lähimmäisen rakkautta”.

Kun haluat juuri tätä, silloin Egypti on kuin eksodus sinulle. Tämä on ainoa puuttuva asia – lähimmäisen rakkaus. Siten vietämmekin pääsiäistä kunniottaaksemme hyvää elämäämme Egyptissä, emmekä pelastumista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. Egyptistä ulospääsy tarkoittaakin kaiken sen poisheittämistä mitä meillä on rakkauden lisäksi.

Koemmeko olevamme karkoitettuja? Päinvastoin, ihmiset eivät ymmärrä mistä tämä kertoo. Lähimmäisen rakkauden pitää muuttua ainoaksi haluksesi. Mooses vaatii faaraolta, ”Anna kansani lähteä! Haluan lähteä!” Tähän faarao vastaa, ”Mitä olet vailla, Mooses? Kasvoit isoksi sylissäni. Jää Egyptin prinssiksi. Ole prinssi! Miksi haluat vallankumousta? Lähimmäisenrakkauden tähden? Olet seonnut!”

Vain polun loppuvaiheessa Egypti muuttuu meille karkoituksen maaksi. Siihen asti olemme kylläisiä kaikesta muusta paitsi lahjoittamisesta.

Osittautuukin että vietämme tätä pyhää kunnioittaaksemme sitä tosiasiaa että kerran meiltä puuttui lähimmisenrakkaus. Jospa voisimmekin selittää tämän ihmisille ja näyttää heille todellisen tämänpäivän tilanteen. Olemme tänään valmiita edeltämään rikkaita elämiämme Luojan rakkauden tähden, lähimmäisen, tovereiden, keskinäisen lahjoittamisen ja empatian tähden. Olemmeko lähellä tätä?  Olemmeko pelastuksen juhlan viettämisen arvoisia?

Puhumme egosta vapautumisesta, kun egolla on kaikki mahdollinen, ja silti haluan paeta sitä. Vihaan yltäkylläisyyttä enkä halua sitä. En tarvitse täyttävää ruokaa, en turvallisuutta, en mukavuutta, en terveyttä – en mitään. Olen valmis hukkumaan reunamereen tai nääntymään janosta aavikossa – mitä vain jotta vapautuisin sitoumuksesta.

Joten haluammeko todellakin päästä ulos vapauteen?

Discussion | Share Feedback | Ask a question




"Kabbala ja elämän tarkoitus" Comments RSS Feed